MYStudio podcast -sarjan jaksossa Anna-Mari Simunaniemi haastatteli Tampereen yliopiston rakennusopin professori Markku Karjalaista puurakentamiseen liittyvistä teemoista. Karjalainen uskoo puurakentamisen lisääntyvän jo pelkästään ensi vuonna voimaan tulevan uuden rakentamislain myötä. Laki muun muassa velvoittaa rakennuttajia ottamaan ympäristönäkökulmat huomioon jo rakennuslupavaiheessa.
Professori Markku Karjalaisen mukaan Suomi on Länsi-Euroopan toiseksi kerrostalovaltaisin maa. Noin 3,2 miljoonasta asunnosta 47 % ovat kerrostaloissa ja uudistuotannosta noin kolmeneljäsosaa tehdään edelleen kerrostaloihin. Karjalainen muistuttaa, että rakennusmateriaaleilla on erilaisia ominaisuuksia, ja ne soveltuvat toista paremmin eri rakenteisiin ja rakenneratkaisuihin. Siksi onkin väärin asettaa materiaaleja kilpailemaan toisiaan vastaan. Viimeiset 60 vuotta kerrostalot on suunniteltu ja rakennettu betonirakenteisina. Betonin markkina-asema on noin 98 %.puu ei siis todennäköisesti ole viemässä betonin valta-asemaa vielä pitkään aikaan.
Betonin ympäristöpäästöt muodostuvat pääosin valmistukseen tarvittavan kalkkikiven poltosta. Tästä aiheutuvat päästöt ovat noin 7% maailman kasvihuonepäästöistä, mikä on saman verran kuin lentokoneliikenteen päästöt. Karjalainen tosin antaa synninpäästön betoniteollisuudelle, jossa kehitetään jatkuvasti ympäristöystävällisempiä tapoja tuottaa betonia. Esimerkiksi kalkkikiven poltossa pyritään käyttämään uusiutuvia energianlähteitä öljyn ja kivihiilen sijaan ja panostetaan luontoystävällisempien sideaineiden kehittämiseen.
Karjalainen haluaisi pitää rakennusmateriaaleja koskevan keskustelun keskiössä ympäristötekijöitä ja rakennuksen hiilijalanjälkeä, koska uusi rakentamislaki myös velvoittaa tämän huomioimiseen. Hän avaa puuhun liittyviä ympäristötekijöitä konkreettisesti: kun metsässä kasvaa kuutiometri puuta, samalla se sitoo tonnin hiilidioksidia ja samalla vapautuu 700 kilogrammaa happea. Näin puu toimii hiilinieluna ja kun sitä käytetään pitkäaikaisiin ja kestäviin materiaaleihin, toimii se hiilivarastona. Siksi Karjalainen suositteleekin, että puuta tulee käyttää ennen kaikkea pitkäaikaisesti, kuten rakennusten rakennusmateriaalina.
Professori Karjalainen luettelee lukuja: kesämökkiä tai pientaloa varten tarvittava puumäärä on noin kolmekymmentä kuutiota. Suomen metsät kasvavat sen verran kahdessa ja puolessa sekunnissa. Kolmenkymmen asunnon massiivipuurunkoiseen CLT-rakenteiseen kerrostaloon tarvittava puumäärä kasvaa noin puolessatoista minuutissa. Suomen metsät kasvavat vuorokaudessa sen verran, että sillä määrällä katettaisiin Suomen vuotuinen kerrostalotuotanto. Rakentamisen vuoksi metsää ei siis kaadeta liikaa.
Karjalaisen mukaan ympäristön kannalta olisi järkevintä käyttää rakennusmateriaalina lähellä tuotettua kotimaista puutavaraa. Lisäksi puu rakennusmateriaalina on tärkeää alueellisen huoltovarmuuden ja varautumisen näkökulmasta, koska sitä on saatavilla lähes joka alueelta myös mahdollisena kriisiaikana.
Yhdeksi puun käytön ongelmakohdaksi Karjalainen nostaa sen, että Suomessa puuta ei osata jalostaa. Paremmalla jalostuksella hakkuumääriä voitaisiin jopa vähentää. Tällä hetkellä Suomessa tuotettavasta sahatavarasta kolmeneneljäsosaa viedään ulkomaille jatkojalostukseen, jolloin myös sen jalostusarvo menee ulkomaille. Usein puhutaan tuotteen arvosta ja siitä, että monessa muussa maassa työ on halvempaa. Karjalainen ei kiistä sitä, etteikö työ olisi halvempaa muualla. Samalla hän muistuttaa, että kilpailukyky muodostuu paljon muustakin kuin tuotteen hinnasta. Kilpailuetuna voi olla kotimaisuusaste, ekologisuus, ympäristöystävällisyys ja paikallisuus. Raha on tärkeää, mutta on myös muita arvoja.
Karjalainen muistelee, että puurakentamisen edistäminen on ollut hallitusohjelmissa jo Lipposen hallituksesta lähtien ja se mainitaan jollain tavalla edelleen. Korulauseet eivät kuitenkaan riitä, vaan tarvitaan myös tekoja.
Karjalainen kertoo, että on ollut paljon keskustelua siitä, voidaanko puurakentamiseen yllyttää tai peräti pakottaa esimerkiksi kaavoituksella. Hänen mielipiteensä on, että kansantalouden ja ympäristön kannalta voidaan. Tätä hän perustelee sillä, että kunnilla on monipoliasema kaavoituksessa eli ne voivat määrätä rakennusmateriaalit aina runkorakenteita myöten. Kaikki kunnat eivät kuitenkaan halua tai uskalla tätä oikeutta käyttää. Karjalaisen mukaan kyse voi olla myös siitä, että asiaa ei nähdä tärkeänä.
Karjalaisen mukaan Suomessa lähes 99 % kesämökeistä on rakennettu puusta ja uusista pientaloista noin 88 % tehdään puurunkoisina. Suurimmat puurakentamisen kasvumahdollisuudet Karjalainen näkeekin nimenomaan kerrostaloissa, julkisessa rakentamisessa ja halleissa, joissa puurakentamisen määrää voitaisiin lisätä huomattavasti. Tämä edellyttää kuitenkin parempaa puurakentamisosaamista myös suunnittelijoilta.
Puurakentamisessa, erityisesti korkeassa puurakentamisessa ja julkisissa tiloissa sekä esimerkiksi hotelleissa, puu rakennusmateriaalina asettaa tiettyjä vaatimuksia paloturvallisuudelle. Karjalaisen mukaan sekään ei ole este puun käyttämiseksi pääasiallisena rakennusmateriaalina. Jopa yli kahdeksankerroksisia rakennuksia on mahdollista toteuttaa puurakenteisena, kunhan kiinnitetään huomiota toiminnalliseen palosuunnitteluun. Erityisenä nostona Karjalainen tekeekin sen, että rakennusmateriaali tulisi ottaa huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
Ihmisellä on tapana tehdä niin kun on aina tottunut tekemään ja Karjalainen kertookin, että suurin este puurakentamisen lisääntymiselle on asenne. Pienen mittakaavan rakentamisessa puuta pidetään kilpailukykyisenä ja luontevana rakennusmateriaalina. Kerrostalot on kymmenien vuosien ajan totuttu rakentamaan betonista ja Karjalainen kertookin ymmärtävänsä, että uuden rakentamistavan omaksuminen on hankalaa. Myös asenteet ja tietämättömyys vaikuttavat negatiivisesti puun käytön lisääntymiseen rakennusmateriaalina. Miksi pitäisi ottaa rinnalle jokin muu rakentamistapa, jos ei ole erityistä syytä? Oman kysymykseensä Karjalainen vastaa, että nyt tämä erityinen syy on tulossa, kun uusi lainsäädäntö velvoittaa huomioimaan ympäristötekijät.
Podcast on toteutettu Oulun Yliopiston Kerttu Saalasti instituutin NOHEVA – Puurakentamisesta ja matkailusta rakentuvaa vähähiilistä kriisivalmiutta -hankkeessa.
Kuuntele podcast "Puu rakentamisessa - ilmastoteko ja omavaraisuutta tukevaa liiketoimintaa"
Kirjoittaja: Laura Veikkola, KM, projektitutkija, mikroyrittäjyyden tutkimusryhmä MicroENTRE, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus