Tekoäly - uhka vai mahdollisuus?

Tekoälyn tulemista osaksi kaikkia ikäryhmiä ja osaksi suurimpaan osaan ammatteja ei voi oikein enää sivuuttaa. Meillä jokaisella alkaa olla jo jonkinlainen mielipide tekoälystä; joku puolustaa ja kokee sen maailman uutena ihmeenä, toiset taas pelkäävät maailmanloppua, osa on jossain tällä välillä. Oma mielipiteeni perustuu vielä aika hataralle pohjalle, olen ehkä eniten utelias tällä hetkellä tätä uutta asiaa kohtaan.

Jonkin verran olen asiasta keskustellut asiantuntijoiden kanssa ja meillä on vähän jo mietitty sitä, mitä se tarkoittaa meidän kehittämisyhtiömme näkökulmasta, meille itselle ja meidän yrityksille. Tämän hetken tiedon perusteella voisin kuvitella, että esimerkiksi kehittämisyhtiöiden ja yritysten strategiatyöskentelyssä ja vaikkapa hankevalmistelussa tekoälyllä tulee olemaan jatkossa isompi rooli. Jopa niin, että jatkossa tekoäly kirjoittaa hankkeet ja rahoittajan puolella pisteyttää ne. Voiko näin tapahtua? Häviävätkö alueelliset ominaispiirteet, joustavuus, luovuus, inhimillisyys ja jopa moraali? En osaa tähän vastata, mutta uteliaana seuraan ja odotan.

Keskustelin erään asiantuntijan kanssa, kuinka asioita yhdistellään ja kootaan, ja samassa yhteydessä pohdimme hankekirjoituksessakin vaadittavan luovuuden häviämistä tekoälyä käytettäessä. Hän vastasi aika hyvin, jotenkin niin, että jatkossa vaatii luovuutta käyttää tekoälyä asettamalla siltä kysyttävät kysymykset oikein. Kysyin myös tekoälyn käytön kieltämisestä kokonaan, johon vastaus oli, että mitä jos joku kieltää mutta eivät kaikki? Näin mahdollinen kilpailuetu jää sitten tekoälyä käyttäville. Kuka uskaltaa silloin kieltää? Voisiko olla, että jatkossa tulee eri kategorioita; tekoälyä käyttäen valmistellut hankkeet ja perinteisin keinoin valmistellut hankkeet, vähän kuin doping-urheilijoilla olisi oma sarjansa. Saapa nähdä kuinka tässä käy.

Tekoälytutkimuksen pioneeri Geoffrey Hinton kehitti vuonna 2012 teknologian, johon nykyiset tekoälyjärjestelmät pohjautuvat. Toukokuussa hän irtisanoi itsensä Googlelta ja vaihtoi ns. puolta, jotta voisi kritisoida teknologiayhtiöiden tapaa kehittää tekoälyyn perustuvia tuotteita liian aggressiivisesti. Hän pitää suurimpana uhkana sitä, että tulevaisuuden tekoäly muodostaa uhan ihmiskunnalle. Tekoäly oppii analysoimistaan valtavista datamääristä odottamattomia käyttäytymismalleja ja jatkossa se voi itse luoda uutta koodia ja käyttää sitä. Hintonin mielestä tekoälyä ei pidä ottaa nykyistä laajempaan käyttöön ennen kuin tiedetään voiko sitä kontrolloida. Pelottavaa tässä on oikeastaan se, että kaveri, joka on kehittänyt tekoälyn, on tätä mieltä.

Kontrollointi on jo alkamassa esim. EU:n taholta. Euroopan parlamentti äänesti hiljattain kantansa tekoälyasetuksesta, joka etenee nyt vielä jatkoneuvotteluihin. Euroopan parlamentin kannassa kiellettyjä käyttötapoja ovat muun muassa reaaliaikainen biometrinen valvonta yleisillä paikoilla sekä kasvokuvien kerääminen internetistä tai valvontajärjestelmistä kasvojentunnistustietokannan luomiseksi. Viranomaiset tai instituutiot eivät myöskään saa parlamentin näkemyksen mukaan käyttää tekoälyä ihmisten tunteiden tulkitsemisessa. Euroopan parlamentti velvoittaisi Chat GPT:n kaltaisia generatiivisia tekoälyjärjestelmiä merkitsemään sisällöt tekoälyllä tuotetuiksi.

Chat GPT:n kaltaisille sovelluksille pohjan luovat perustamallit, eli laajoilla data-aineistoilla koulutetut koneoppimismallit, pitää parlamentin esityksessä puolestaan rekisteröidä EU:n ylläpitämään tietokantaan ennen kuin ne voidaan julkaista EU-alueella.

Otsikon vastakkainasettelu ja vastaus jää nyt vielä meidän tulevaisuudessa ratkaistavaksi. Toivotaan, että lopputulema on hyvä, eikä kenellekään vahingollinen. Ja vielä voitte varmaan tämänkin arvata, että harkitsin todella vakavasti tämän blogin kirjoitusvastuun antamista tekoälylle, mutta sisällöstä todennäköisesti huomaatte, että näin en kuitenkaan tehnyt.

Kirjoittaja:
Tapani Laitinen, toimitusjohtaja, Kehittämisyhtiö Witas Oy