Uusin tavoittein kohti uutta vuotta

Ihmiset ja organisaatiot asettavat helposti tulostavoitteita, koska niiden asettaminen ja mittaaminen on helppoa. Insinööri- ja kauppatiedetaustainen pomo kaivaa luontevasti laskimen ja excelit esiin ja antaa niiden määrittää suoriutumisen tason. Tässä on kuitenkin monia ongelmia.

Isoin ongelma on yleensä se, että exceleillä ja numeroilla johtaminen on harvoin linkitetty ihmisten arvoihin, koska arvojohtaminen vaatii vuoropuhelua. Se taas vie runsaasti aikaa ja vaatii lisäksi viestintäosaamisia. Arvot lopulta ohjaavat toimintaa ja saavat ihmiset sitoutumaan työhönsä. Sitoutuminen puolestaan auttaa ratkomaan ongelmia ennakoiden ja löytämään ratkaisuja yhteistyössä muiden kanssa.

Eurojen ja julkaisumäärien mittaaminen on hyvä renki, mutta huono isäntä. Tulostavoitteet toimivat erityisen huonosti harkitsevilla ja analyyttisillä ihmisillä. Ne aiheuttavat tiimin sisäistä kilpailua ja tuovat ihmisille painetta ja stressiä. Nämä heikentävät mahdollisuuksia oppia ja löytää luovia ratkaisuja, mikä on tietotyössä menestymisen edellytys.

Millaiset tavoitteet sitten toimisivat paremmin? Vastaus löytyy ehkä yllättävästä ja jopa höttöiseltä kuulostavasta paikasta: haaveilemisesta ja unelmoinnista. Ihannekuva paremmasta elämästä tai tilanteesta työuralla sytyttää sisäistä motivaatiota ja herättää uteliaisuutta ja oppimishalua.

Tämän vuoksi hyvä tavoite on oppimistavoite, joka tukee haavekuvan toteutumista. Korkeamman tason työsuoritus ja parempi tulos vaativat usein erilaista työotetta, uusia taitoja ja osaamisia.

Oppimistavoitteet elämän kompassina

Oppimistavoitteet keskittävät huomion tavoitteesta itse työhön ja tekemiseen. Esimerkki oppimistavoitteesta voi olla "Opettele kirjoittamaan vaikuttavaa tekstiä.” tai “Opettele tunnistamaan ja kartoittamaan voimavarojasi ennen kuin sanot kyllä kiinnostavalle projektille tai yhteistyötarjoukselle.”

Oppimistavoitteet ovat yleensä yhteydessä erilaisiin positiivisiin, tieto- ja tunneprosesseihin. Ymmärrys monimutkaisesta tehtävästä tulee positiivisena haasteena mieluummin kuin uhkana. Näin tulee lisäksi suurempi työn imu tehtävän suoritukseen, mikä parantaa myös muistia ja hyvinvointia.

Oppimistavoitteet edistävät ihmisten välistä yhteistyötä. Yksi etu oppimistavoitteiden asettamisessa on, että se liittyy korkeampaan sisäiseen motivaatioon, joka puolestaan on suorituskyvyn perusedellytys.
Ihminen on ihminen suhteessa muihin ihmisiin. Tämän takia yhteistyöhön, oman paikan löytämiseen maailmassa ja siihen, että voi tehdä jotain yhteisön eteen, tarvitaan hyvinvoivia ihmisiä, mutta myös osaamisia. Rutger Bregman kirjoittaa kirjassa Hyvän historia – Ihmiskunta uudessa valossa, että ihminen on luonnostaan ystävällinen, yhteistyöhaluinen, mutta vain keskinkertaisen älykäs. Ihmisen vahvuus on verkostojen rakentamisessa, sosiaalisessa oppimisessa ja yhteisöllisyydessä.

Kriittistä ja luovaa otetta ongelmien ratkaisuun

World Economic Forum on analysoinut tulevaisuuden osaamistarpeita ja sen mukaan keskeisimmät tulevaisuuden taidot 2020-luvulla ovat kompleksinen ongelmanratkaisu, kriittinen ajattelu ja luovuus. WEF:n mukaan jopa kolmannes tulevaisuuden keskeisimmistä taidoista puuttuu tämän päivän työelämästä. Tarvitsemme tulevaisuudessa uudenlaista ajattelua, jotta myös syntyy uutta työtä. Maailma kehittyy yhä kompleksisempaan suuntaan ja tulevaisuuden taidoissa korostuvat erilaiset yhteistyötaidot. Tulevaisuuden työ vaatii ympärilleen monialaisen ja monipuolisen verkoston, jossa on ennakkoluulotonta ajattelua ja ongelmien ratkaisukykyä, omaperäisyyttä, kykyä ajatella asioita eri näkökulmista sekä kykyä nähdä asioille vaihtoehtoisia ratkaisutapoja.

Tämä on hyvä uutinen, koska yhteisöllinen oppiminen on ihmisille luontaista. Vasta pysähtyminen, havainnointi ja reflektointi suhteessa toisiin ihmisiin auttaa löytämään sen jutun, jossa juuri itse voi olla paras. Tulevaisuudessa ihmisten tekemä työ on yhä enemmän inhimillisten kyvykkyyksien hyödyntämistä yhdessä, robottien ja muun teknologian hoitaessa rutiinitehtävät.
Näkökulman vaihtamista on mahdollista oppia ja harjoitella. Vaihtoehtoisia tapoja kuvata, hahmottaa, ymmärtää ja tulkita ihmisiä ja ympäristöämme voidaan opetella esimerkiksi lukemalla, opiskelemalla, teatterin ja elokuvien avulla tai avartamalla maailmankatsomusta tutustumalla erilaisiin kulttuureihin ja ihmisiin. Näkökulman vaihtamisen taidosta on hyötyä kaikille.

Jos nyt koet, että pieni ajatusten tuuletus olisi tarpeen, niin mitä, jos opiskelisit jotain kiinnostavaa vaikkapa avoimessa yliopistossa? Opinnoissa on mahdollisuus syventyä pitkäkestoisesti tiettyyn teemaan, olla kiireettömässä vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa. Voit syventyä kirjoittamaan ja lukemaan kiinnostavista asioista sen sijaan, että selaisit kännykkää tai ylitekisit ja ylisuorittaisit nykyisessä työroolissasi. Pienet oppimistavoitteet tuovat inspiroivia hetkiä ja onnistumisen tunteita. Pääset kohti oman elämän pieniä ja suuria unelmia sinulle sopivassa tahdissa, tulevaa ennakoiden.

Lopulta on hyvä määritellä se, mikä riittää, sillä ulkopuolelta tuleva vaatimusten tulva on loputon. Oman potentiaalin hylkäämistä ei ole kieltäytyminen ja töiden rajaaminen. Oman potentiaalin hylkäämistä on ahneus ja oman hyvinvoinnin laiminlyönti. Tuli mitä tuli, selviämme kyllä niin kauan kuin pidämme kiinni avoimesta ja uteliaasta oppimisen asenteesta.

Jo satoja vuosia sitten, vuonna 1759, skotlantilainen moraalifilosofi ja kansantaloustieteen isä Adam Smith tuli tulokseen, että kiirehtiminen ja ahnehtiminen ei kannata ja kaikki on tilapäistä.

”Mutta jokaisessa pysyvässä tilanteessa, jossa muutos ei ole odotettavissa, jokaisen mieli ennemmin tai myöhemmin palaa luonnolliseen ja tavalliseen tyyneyden tilaan. Menestyksen aikansa kestettyä, mieli palaa tavalliseen tyyneyteen ja vastoinkäymisen aikansa kestettyä se nousee takaisin siihen.” .(Smith, Moraalituntojen teoria, 2003/1759)

Kirjoittaja: Päivi Lohikoski, FT, koulutuspäällikkö, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti