Vuosi 2050 tuntuu yhtäkkiä ajatellen melko kaukaiselta. Kuitenkin se on vain 25 vuoden päässä. Minä täyttäisin 83 vuotta, jos olen vielä silloin elossa. Olisin vuoden nuorempi kuin isäni ja äitini ovat tänä vuonna (2025). Elämää jo kokeneena menneitä vuosia ajatellen 25 vuotta on kulunut nopeasti. Vuosi 2000 tuntuu olleen ihan hetki sitten. Tuonna vuonna maakunnassamme oli noin 370 000 asukasta Tilastokeskuksen väestötilaston mukaan. Viime vuoden päättyessä meitä oli erään tilaston mukaan noin 418 350. Tasaista kasvua siis. Tulevaisuuden näkymät eivät ennakoi samanlaista kasvua.
Vuodelta 2000 haluan nostaa esille itselleni merkitykselliseksi osoittautuneen asian. Tuona vuonna perustettiin Kerttu Saalasti säätiö edistämään maakunnan eteläosan yliopistollista toimintaa. Samoin Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, aluksi tosin Oulun Eteläisen instituutti -nimisenä. Keväästä 2002 alkaen olen itse ollut osa yliopistomme Kerttu Saalasti Instituutin kertomusta.
Projektina toimintansa aloittanut instituutti on vakiinnuttanut paikkansa osana yliopistoyhteisöä, toiminut alusta alkaen kiinteässä yhteistyössä yritysten ja muiden organisaatioiden kanssa ja osoittanut, että tutkimus ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus tukevat toisiaan. Muutamia vuosia sitten tehdyssä kansainvälisessä vertailussa instituutin tutkimus arvioitiin erinomaiseksi ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus esimerkilliseksi.
Pienestä alusta on kasvanut jotakin sellaista, mitä silloin ei vielä kukaan osannut sanoiksi pukea. Kuitenkin riittävän monella ihmisellä oli yhteinen näky siitä, mitä voisi tapahtua ja samalla rohkeus ja tarmo lähteä luomaan suunnitelmia ja toteuttamaan niitä. Skenaarioihin liittyen pohdin, mitkä ovat niitä pieniä alkuja, joista kasvaa seuraavien 25 vuoden aikana jotakin sellaista, mitä emme vielä tiedäkään.
Rakentuuko Pohjois-Pohjanmaan ja sen asukkaiden tulevaisuus globaalin teknologian ehdoilla, koittaako Euroopan renessanssi, kuljemmeko näivettymisestä hyvinvointitalouteen vai määritteleekö tulevaisuuttamme pakolaiset ja polarisaatio?
Monet epävarmuustekijät vaikuttavat toimintaympäristössämme. Esimerkkeinä ovat geopoliittiset jännitteet, Euroopan yhtenäisyys, ekologinen kriisi, teknologinen kehitys, talouskasvu, väestönkehitys sekä yhteiskunnan polarisaatio. Näiden erilaiset kehitysvaihtoehdot näyttäytyvät erilaisina eri skenaarioissa, samoin pysyvämmät trendit.
Globaalin teknologian ehdoilla etenevässä kehityskulussa kilpailukykyinen osaaminen ja uusiutuvan energian tuotanto mahdollistavat korkean arvonlisän teollisuuden ja jalostustoiminnan maakunnassa. Valoisampi maailmantilanne tukee korkeampaa syntyvyyttä ja perheellistymistä. Haasteeksi muodostuvat mm. alueellinen polarisaatio ja ympäristöarvojen jääminen talouskasvun jalkoihin.
Euroopan renessanssi tarkoittaisi EU:n kehittymistä kohti liittovaltion kaltaista toimijaa. Vihreä teknologia ja uusiutuva energia lisäävät alueemme houkuttelevuutta. Työ- ja koulutusperäinen maahanmuutto on tasapainottanut väestörakennetta ja maakunnastamme on tullut monikulttuurisempi. Haasteita tulee mm. väestön ikääntymisestä ja alueellisesta polarisaatiosta.
Näivettymisestä hyvinvointitalouteen -skenaarion mukaan Pohjois-Pohjanmaalla elämä on niukempaa, mutta yhteisöllisempää. Pohjoisen strateginen merkitys on kasvanut. Maakuntamme pärjää omavaraisuuden ja väestökehityksen suhteen. Pärjäämisen ja yhdessä tekemisen kulttuuri säilyy ja korostuu entisestään. Esimerkiksi ekologinen kriisi ja siitä juontuva resurssiniukkuus haastavat mm. teollisuutta, ruuantuotantoa ja ihmisten terveyttä.
Pakolaiset ja polarisaatio -kehityskulun mukaan maailma kärsii voimakkaasta epävakaudesta, EU:n toimintakyky heikkenee ja ilmastonmuutos tekee laajoista alueista asuinkelvottomia. Pohjois-Pohjanmaalla on suhteellisen rauhallista, puolustusteollisuuden ja maatalouden rooli korostuu. Pohjoismainen puolustusyhteistyö lisääntyy ja maakunnasta tulee puolustusalan ”Piilaakso”. Merkittävänä haasteena on mm. elintason lasku ja eriarvoistuminen, polarisaatio sekä osaavan työvoiman saatavuus.
Kaikissa skenaarioissa (lue tarkemmat kuvaukset) tuntuu olevan hyvinkin mahdollisia kehityskulkuja ja niitä, jotka juuri nyt näyttäytyvät epätodennäköisemmiltä. Se, mitä tulee tapahtumaan lienee jonkinlainen kombinaatio siitä, mitä näemme nyt ja siitä, mitä emme osaa aavistaakaan. Niin nopeita ovat monet muutokset.
Mitä meidän pitäisi oivaltaa maakuntamme tulevaisuutta varten toteutuipa mikä tahansa näistä skenaarioista tai niiden muunnelmista? Mitä meidän tulee tehdä oivalluksen saatuamme?
Vuonna 2024 juhlimme Nivalan Teollisuuskylän 50-vuotista toimintaa. Juhlapuheen pitänyt Esko Aho haastoi kuulijat pohtimaan teknologian, vihreän siirtymän, globalisaation, geopoliittisen tilanteen ja ikääntymisen tuomaa todellisuutta. Hän kertoi huomanneensa, että kehittämisen taustalla on aina sama kaava: nykyisen kyseenalaistaminen, oivallus ja konsepti.
Suomessa panostettiin merkittävällä tavalla alueiden kehittämisen mahdollisuuksiin 50 vuotta sitten. Nivalassa tartuttiin tuohon mahdollisuuteen. Maatalousvaltaisella alueella teknologian ja yhteiskunnan murros johti maalta ja maasta muuttoon. Silloiset päättäjät kyseenalaistivat tilanteen ja oivalsivat, että täytyy luoda jotakin uutta, jotta työikäiselle väestölle on töitä ja elantoa omalla alueella – tarvitaan teollisia työpaikkoja. Oivallusta seurasi konseptin luominen eli teollisuuskylän perustaminen. Siinä auttoi merkittävästi kansallinen alueiden kehittämispolitiikka. Nyt tuon menestystarinan jatkon pohdinta seuraavia 50 vuotta ajatellen on työn alla.
Pohjois-Pohjanmaan ja Uudenmaan liittojen skenaariotyössä on todella kyseenalaistettu nykyistä, haastettu monia osallistujia tuulettamaan ajatuksiaan, katsomaan eri näkökulmista eteenpäin.
Tulin omissa mietteissäni samaan lopputulemaan kuin skenaariotyön tekijät. Meidän pitää nähdä näiden skenaarioiden läpi ja oivaltaa se, mitä tarvitsemme, tuopa tulevaisuus mitä tahansa tullessaan. Oivalluksen jälkeen meidän pitää sitten tehdä päätöksiä ja tarttua toimeen. Se, mitä tänään teemme, vaikuttaa siihen, millainen tulevaisuus rakentuu.
Esitellyissä johtopäätöksissä on yhdeksän tärkeää kokonaisuutta:
Jokaiseen näihin sisältyy konkreettisia ehdotuksia siitä, mihin meidän pitäisi tarttua. Nostan esille kolme aihepiiriä.
Koulutus ja osaamisen jatkuva kehittäminen on pienen maan suuri mahdollisuus. Meidän rikkautemme on ollut mahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa. Kohta 70 vuotta toiminut Oulun yliopisto on koko maakuntamme ja Oulun kannalta edelleen todella keskeinen.
Koulutuksen ja osaamisen keskustelussa haluan painottaa yrittäjyyden ja yrittävän asenteen merkitystä. Uusien yritysten perustamisaktiivisuuden hyväksi voisimme yhdessä tehdä vielä enemmän, onhan työllisyyden pohjana yritystoiminnan menestys. Uutta osaamista tarvitaan myös siihen, että vihreän siirtymän investoinnit tuovat maakuntaamme uutta tuotannollista toimintaa, arvonlisää, jotta alueemme ei muutu energiareservaatiksi.
AI – tekoälyn käyttämisessä ja hyödyntämisessä tarvitsemme osaamisen vahvistamista ja laajentamista. Suomella on paljon voitettavaa tekoälykentällä, mutta aikaa ei ole tuhlattavaksi, kirjoittavat Sitran asiantuntijat kertoessaan terveisiä Pariisissa olleesta tekoälyn huippukokouksesta (AI Action Summit), joka kokosi yhteen maailman johtavat asiantuntijat, päättäjät ja yritysjohtajat keskustelemaan tekoälyn tulevaisuudesta.
Kokouksessa oli nostettu esiin, että Euroopan omavaraisuutta olisi syytä lisätä tekoälykehityksessä. Tekoälyllä on suurta potentiaalia kestävän talouskasvun vauhdittajana, mutta sääntelyä on tarvetta keventää. Meidän tulee olla tietoisia teknologisen kehityksen seuraavista vaiheista ja varmistettava siihen tarvittava osaaminen. Mikä on meidän tilanteemme Pohjois-Pohjanmaalla? Miten varmistamme potentiaalimme käyttämisen?
Hyvinvointi, hyvinvoivat asukkaat, kulttuurinen viisaus ja kansainvälisyys ovat skenaarioiden johtopäätöksissä myös esillä. Samoin ihmisten elämänhallinnan, tulevaisuususkon ja turvallisuudentunteen tukeminen. Asuttu alue on turvallinen alue. Toimintakykyiset yhteisöt ovat perusta kaikelle toiminnalle.
Skenaarioita pohtiessani mietin mm. hyvinvoinnin edistämistä ja kaikkia sen parissa toimivia organisaatioita. Tällä sektorilla on myös monia uuden liiketoiminnan mahdollisuuksia. Sitäkin mietin, että voisiko skenaariotyön pohjalta nousta elementtejä Pohteen, Pohjois-Pohjanmaan liiton ja 30 kunnan yhteistyölle.
Aluehallituksen jäsenenä viime vuodet ovat haastaneet omaa osaamista ja velvoittaneet paneutumaan entistä syvemmin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelujen maailmaan – käytännössä jokaisen meidän arkeen vaikuttaviin asioihin. Maakuntahallituksen jäsenenä näkökulma oli vähän erilainen maakuntamme tulevaisuutta ajatellen. Mittakaavaero euroissa haastaa myös ymmärrystä.
Maakuntaliiton noin 5,5 miljoonan euron vuosibudjetti ja Pohteen 2,2 miljardin euron vuosibudjetti. Jälkimmäinen on 400-kertainen ensimmäiseen verrattuna. Mitä kaikkea maakuntaliitto ja Pohde yhdessä voivatkaan tehdä maakuntamme tulevaisuutta varten? Miten saamme aikaan aidosti vaikuttavaa toimintaa toivottua tulevaisuutta varten?
Maakuntamme pääkaupungin Oulun lisäksi elinvoiman ja tulevaisuuden näkökulmasta keskeisiä ovat myös seutukaupungit. Viime vuoden puolella TEM julkaisi Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) toimitusjohtaja Jenni Airaksisen ja Helsingin yliopiston professori Mari Vaattovaaran pohdinnan seutukaupungeista uusiutumisen ja elinvoiman edelläkävijöinä. Seutukaupungeissa kunnan roolina on toimia tulevaisuudenuskon, juurevuuden ja luottamuksen rakentajana sekä paikallisten elinolosuhteiden tunnistajana.
Tulevaisuuden ja kasvun mittarina olemme pitkään tottuneet käyttämään väkimäärää. Airaksinen ja Vaattovaara haastavat yksipuolisesta väestön vähenemisen seuraamisesta voimavaroja korostavaan monivivahteisempaan analyysiin. He ehdottavat, että seutukaupunkien tulisi rakentaa yhdessä valtion kanssa uudenlaisia elinvoimaa ja uudistuskykyä tunnistavia indikaattoreita. Heidän näkemyksensä mukaan elinvoima ei edellytä kasvua, mutta uusiutumista se edellyttää
Heitä lainaten ajattelen, että ei ole riittävää seurata vain väestömäärää, korkeakoulutettujen määrää, yritysten määrää yms. Meidän tulisi saada elämän laatuun, hyvän elämän suureisiin, asumisen kustannuksiin jne. liittyviä tilastosarjoja.
Voisimmeko me Pohjois-Pohjanmaalla ottaa tästä ideasta kopin? Samalla, kun skenaariotyön pohjalta lähdemme luomaan tulevaisuuden tekoja, voisimme kehittää uudenlaisia elinvoimaa ja uudistuskykyä tunnistavia indikaattoreita, jotka kuvaisivat alueemme kehityksen suuntaa perinteisten kasvun mittareiden rinnalla. Mielestäni tämä helpottaisi myös skenaarioissa esille tulleiden laadullisten asioiden kehittymisen arviointia.
Kun näiden skenaarioiden pohjalta tehdään valintoja tulevaan maakuntaohjelmaan ja eri suunnitelmiin, olisi todella mielenkiintoista kokoontua viiden vuoden kuluttua arvioimaan skenaarioiden toteutumista ja valintoja, joita tämän vuoden aikana teemme eri yhteyksissä.
Keskustelu jatkuu. Kerttu Saalastia lainaten: Mikään asia maailmassa ei mene eteenpäin ilman voimakasta tunnetta ja tahtoa. Niitä tarvitaan toivottujen tulevaisuuspolkujen rakentamisessa.
Blogi pohjautuu Eija-Riitta Niinikosken Pohjois-Pohjanmaan liiton tulevaisuusskenaarioiden julkistamistilaisuudessa käyttämään kommenttipuheenvuoroon.
Kirjoittaja: Eija-Riitta Niinikoski, TM, kehityspäällikkö, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
Kuva: Minna Kilpeläinen
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus