Eräässä tutkimuksessa (Jyväskylän yliopisto 2012) joukkoa ihmisiä pyydettiin valitsemaan annetusta listasta synonyymejä sanalle yrittäjä. Kärkiviisikon valtasivat sanat 1) itseensä uskoja, 2) tilaisuuteen tarttuja, 3) vastuun ottaja, 4) riskien ottaja sekä 5) ahertaja. Olen lukuisissa vetämissäni yrittäjyyskoulutuksissa esitellyt kyseistä synonyymitaulukkoa ja rohkaissut osaltani aloittavia uusia yrittäjiä lisäämään käyntikorttiinsa ja yrityksen nettisivuille ammattinimikkeeksi vaikkapa Matti Virtanen, itseensä uskoja! Rohkaisu on herättänyt hilpeyttä, mutta toki myös jotkut ovat vakavasti alkaneet pohtia sitä, millainen erottautumiskeino ja etenkin viesti kyseinen ilmaisu olisikaan asiakkaille ja sidosryhmäkumppaneille - meitä suomalaisia ja myös yrittäjiä kun vaivaa edelleen lukuisat historialliset painolastit, jotka kehottavat turhaan ja tarpeettomaan vaatimattomuuteen ja itsekehun välttelyyn.
Yrittäjän ja yrittäjyyden historia on pitkä. Tarina kertoo, että maailman ensimmäiset yrittäjät olivat Aatami ja Eeva – maatalousyrittäjiä. Globaalisti yrittäjyyden kehittymisen taustalla ovat aikanaan olleet yhteiskunnalliset muutokset kuten sääty-yhteiskunnan murentuminen ja ammattikuntien vallan väheneminen (v. 500 – 1700), Ranskan vallankumous 1789 sekä 1700-luvun puolivälin jälkeen tapahtunut teollinen vallankumous, joka synnytti runsaasti uusia keksintöjä ja edisti siten taloudellista toimeliaisuutta. Suomessa yrittäjyyden historian kulmakivenä voidaan pitää vuotta 1879, jolloin elinkeinovapaus turvattiin asetuksella sanamuotoineen: ”Suomen kansalainen saa harjoittaa lähes täydellisesti sitä tai niitä elinkeinoja, jotka hän hyväksi näkee.” Kädentaitoyrittäjyys, mestari-kisällitoiminta sekä kauppiaat loivat 1900-luvun alkupuolella pohjaa mm. suomalaisen yrittäjäjärjestön syntymiselle.
Yrittäjä -käsitteen juuret ovat Euroopassa; ranskankielinen sana ”entrepreneur” käännettiin suomeksi (kenenkähän toimesta?) yrittäjäksi, vaikka alkuperäinen sana tarkoittaa enemmänkin toimijaa, välikättä, välittäjää ja latinaksi eteenpäinmenoa tai aloitteentekijää; kaikupohjana on siis varsin positiivisia termejä, mutta lieneekö suomalainen luonteenlaatu syynä siihen, että suomennoksessa on haluttu välttää liiallista positiivisuutta?
Oma suosikkini lukuisten viisaiden taloustieteilijöiden joukossa on itävaltalais-yhdysvaltalainen Joseph Schumpeter (1883–1950), joka jäi monen aikalaisensa varjoon, mutta hänet tunnetaan ajatuksistaan ”luovasta tuhosta.” Schumpeter otti kantaa myös yrittäjyyteen ja hänen mielestään yrittäjät ovat talouselämän uudistajia, jotka etsivät koko ajan uusia tapoja yhdistää resursseja, koska markkinatalousjärjestelmän rakenne on jatkuvasti muutosten kourissa. Schumpeter korosti jatkuvan muutoksen ymmärtämistä ja sitä, että talouden vaihtelut luovat erilaisia mekanismeja, joita tulisi osata hyödyntää. ”Luovan tuhon” teho korostuu taantumien aikana ja näyttäytyy mm. työttömyytenä, mutta samalla taantuma synnyttää uusia ja parempia toimintamalleja, jotka tuhoavat entiset mallit ja siksi taantumien aikana yritysten tuottavuus paranee.
Elämme ehkä nyt tietynlaista luovan tuhon aikaa digitalisaation ja robotiikan myllertäessä perinteisiä toimialoja, toimintatapoja ja malleja. On puhuttu jopa vallankumouksesta, joka massiivisuudellaan pesee mennen tullen teollisen vallankumouksen ja sen heijastumat maailmaan ja yhteiskuntiin. Yrittäjiltä tilanteen ymmärtäminen ja tilaisuuksiin tarttuminen vaatii riskinottoa ja rohkeutta, sillä jokaisen menestyvän yrityksen taustalla on rohkeita, yrityksen uudistumiseen tähtääviä päätöksiä. Mutta ei hätää, sillä kyseisiä päätöksiä tekevät suomalaisella sisulla ja virallisen yrittäjä-nimikkeen alla mittava joukko itseensä uskojia, tilaisuuteen tarttujia ja yhteiskuntamme taloudellisia uudistajia!
Kirjoittaja:
Riitta Forsten-Astikainen, KTM, yMBA, projektitutkija
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®:n blogissa 11/2017.
Tutkittua tietoa ja havaintoja yrittäjämäisellä sydämellä.
Kerttu Saalasti Instituutin blogissa kirjoitetaan instituutin tutkimusryhmien aiheista, yrittäjyyskoulutuksesta sekä instituutin yleisistä aiheista. Kirjoittajina alojen tutkijat, asiantuntijat ja verkostojen jäsenet.
Aiheitamme ovat: mikroyrittäjyys, tulevaisuuden tuotantoteknologiat, alueellinen erinomaisuus, mikroyrittäjyyskoulutus