Aapiset kautta aikojen – aapisnäyttely Tiedekirjasto Pegasuksessa

Lasten paras tawara, Iloinen aapinen, Salainen aapinen... Aapinen ei ole vain lukemaan opettelua varten, vaan jo Mikael Agricolan Abckiriasta lähtien aapista on käytetty yhteiskunnan arvojen opettamiseen. Tiedekirjasto Pegasuksen aapisnäyttely valottaa visuaalisesti muun muassa lapsen aseman vapautumista.
Aapisia eri vuosilta Tiedekirjasto Pegasuksen aapisnäyttelyssä

Ensimmäiset aapiset sisälsivät katekismuksen ja ne oli tarkoitettu uskonnon opettamiseen. Vaikka rinnalle tuli muitakin teemoja, uskonto säilyi osana aapisia vuosisatojen ajan. Mikael Agricolan ABCkirian lisäksi Pegasuksen kokoelmista löytyy Johannes Gezelius, vanhemman Lasten Paras tawara, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1666. Se sisältää myös katekismuksen ja muita uskonnollisia tekstejä. Näyttelyssä oleva kappale on vuodelta 1844.

Aapiskukosta väreihin

1800-luvulla uskonnollisten teemojen rinnalle nousi muita opettavaisia tarinoita ja kodin ja vanhempien kunnioitus korostuivat. Nämä teemat säilyivät aapisissa aina 1950-luvulle asti, joskin poikkeuksena olivat sosialistiset aapiset 1910-luvulla. Niiden teemoina olivat riisto ja luokkien väliset erot. 1800-luvun aapisiin tuli mukaan klassinen aapiskukko ja sen myötä muunlainenkin kuvitus yleistyi. Sukupuoliroolit säilyivät myös tiukkoina aina 1950-luvun tienoille.

Kuvat muuttuivat värikkäämmiksi 1930-luvulla ja lapset olivat aapisissa itsenäisiä toimijoita. Lasten tunne-elämään suhtauduttiin myös aapisten yhteydessä lempeämmin. Sota-ajan aapisista ei ole säilynyt montaa kappaletta, sillä ne luettiin kulumiseen asti. Pegasuksen näyttelyssä voi nähdä vuonna 1941 julkaistun Aarni Penttilän Aapiskukon esimerkkinä sota-ajan aapisista.

Kansikuvat Fritiof Hillin ja Teuvo Pakkalan aapiskirjoista

Aakkosia satujen avulla

1950-luku oli satuaapisten ja kansainvälistymisen aikaa, tosin kansanvälisyyden kuvaaminen oli stereotypioiden täyttäämää. 50-luvulta Pegasuksen kokoelmista löytyy Rudolf Koivun kuvittama Suomen Lasten Aapinen. Rudolf Koivu kuvitti tunnetusti paljon satuja, joten ei ihme, että hän kuvitti myös aapisia.

1970- ja 1980-luvuilla Aapisissa suosittiin realismia. Muun muassa vuoden 1973 Toisin sanoen aapisessa kuvataan jo ensimmäisellä sivulla, kuinka lapset ovat menossa kouluun. Ero on selkeä Suomen Lasten Aapiseen, jonka nimiösivulla kuvataan joulupukkia. Naisten vapautuminen ja siirtyminen työelämään alkoi myös näkyä 1970-luvulla.

1990-luvulla ja 2000-luvun alussa sadut tulivat takaisin. Muun muassa Salaisesssa Aapisessa ja Iloisessa Aapisessa seikkailevat erilaiset eläinhahmot. Aapiset pyrkivät yhä tuomaan esille ajankohtaisia ilmiöitä. Esimerkiksi teknologia on otettu mukaan.

Kuka kirjoittaa aapisen?

Aapisten kirjoittajat ovat olleet 1900-luvulta lähtien korkeasti koulutettuja. He ovat olleet eri alojen professoreita, tutkijoita ja kansakoulun opettajia. Kuvittajat ovat olleet yleensä taiteilijoita. 1990- ja 2000-luvun alussa julkaistut Iloinen Aapinen ja Salainen Aapinen ovat palkitun kirjailijan Hannele Huovin käsialaa.

Aapinen on monelle ensimmäinen kirja ja moni tunnistaa oman aapisensa vielä vuosienkin jälkeen. Tunnistaisitko oman aapisesi näyttelyssä olevien joukosta? Tule ihmeessä ottamaan selvää!

Aapiset kautta aikojen –näyttely on esillä Tiedekirjasto Pegasuksen 2. kerroksessa 11.5.2024 asti

Kirjoittaja:
Hanna Laitinen, harjoittelija
Oulun yliopiston kirjasto

Lähteet:
Kinnunen, Laura: Aivinasta Ötökkään: moderni aapinen (Lahden Ammattikorkeakoulu, 2018)
Mäkinen, Maija-Liisa: Kouluaapiseni taustatarinaa (julkaistu Orivesi ennen vanhaan -blogissa 29.7.2020)