Etsivä ja koodinpurkaja – kirjaston tietoasiantuntijan työtä kulissien takana

Kirjaston holvin kätköistä voi löytyä (lähes) mitä tahansa. Loppusyksystä käteeni tarttui yhdestä holvin luetteloimattomien kirjojen hyllystä mystisen, mutta melko vaatimattoman näköinen vanha kirja. Kirja on osa vuonna 2002 kirjastolle tullutta lahjoitusta Oulun tuomiokapitulista, se on siis maannut holvissa tunnistamattomana yli 20 vuotta. Kirja on kirjoitettu kokonaan pistekirjoituksella selkänimekettä myöten. Ainoastaan kirjan alkuun on käsin kirjoitettu teksti, jossa kerrotaan kirjan olevan aikoinaan Kuopion sokeain koululta Oulun tuomiokapitulille lahjoitettu "Koraalikirja sokeain nuoteilla Braillen järjestelmän mukaan, toimittanut A. A. Pekuri, Kopenhaminassa 1903".

Kirja kutkutti mieltäni ja otin haasteen vastaan: saada kirja tunnistettua ja kuvailtua tietokantaan, jolloin se olisi muidenkin löydettävissä, sillä kirjaa ei löytynyt minkään kirjaston tietokannasta. Etsin kirjasta tietoa internetin välityksellä ja kiinnostus vain kasvoi. Vaikutti siltä, että kyseessä on ensimmäinen suomalainen pistenuoteilla tehty koraalikirja, joka painettiin Kööpenhaminassa vuonna 1903 Kuopion sokeain koulun musiikinopettajan, kanttori A. A. (Albert Aleksander) Pekurin toimesta. Koraalikirjalla tarkoitetaan virsien säestykset sisältävää julkaisua, jossa ei ole yleensä tekstejä.

Kirja on siis nuottijulkaisu, joka on tehty pistenuottikirjoituksella. Varsinainen nimiösivukin on pistekirjoitusta, mutta oletin sen olevan tekstiä. Oletin sen myös olevan suomea, koska kirjan toimittaja oli suomalainen, vaikka kirja olikin painettu Tanskassa. Halusin kovasti tietää, mikä kirjan koko nimeke on, joten ei auttanut kuin alkaa ”purkamaan koodia”. Internetin avustuksella aloin tavaamaan kirjan nimekettä kirjain kirjaimelta ja numero numerolta. Pistekirjoitusta osaamattomana tehtävä oli vähintäänkin haastava, mutta Braillen aakkoset alkoivat hiljalleen avautua ja paljastaa salaisuutensa.

Kirjan koko nimekkeeksi muodostui lopulta Koraalikirja sokeain nuoteilla Braillen järjestelmän mukaan suomalaiselle virsikirjalle sekä messu ynnä G. J. Woglerin Hosianna. Painopaikaksi mainittiin Kööpenhamina, vuonna 1903. Nimekkeen ja julkaisutiedon väliin jäi kuitenkin kahdella rivillä oleva mysteerinen osa, jossa oli tulkintani mukaan numeroita ”2. N 141- N 350”. Mainitsin näistä mysteerinumeroista kollegalle ja hän onnistui kaivamaan esille Kansalliskirjaston digi.kansalliskirjasto.fi-palvelusta lehtileikkeen Aamulehdestä nro 81, joka oli julkaistu 8.4.1903. Siinä kerrottiin, että Suomen valtion kustannuksella julkaistaan sokeain koraalikirja, joka ilmestyy kolmessa osassa. Kirjan ensimmäisessä osassa mainittiin olevan koraalit ja virret 1-140. Tämä ratkaisi mysteerin, sillä sen perusteella meillä oleva koraalikirja on toinen osa, joka sisältää virret 141-350.

Näin vain sivutoimisena kuvailijana kirjan kuvailu tietokantaan oli myöskin melkoinen haaste, johon sain korvaamatonta apua kollegoilta. Yhteistyöllä kirja saatiin kirjaston Oula-Finna -tietokantaan ja sijoitettua holviin Oulun tuomiokapitulin kokoelmaan. Teamwork makes the dream work!

Mieltäni jäi kuitenkin askarruttamaan, montakohan näitä koraalikirjoja painettiin aikoinaan ja moniko niistä on säilynyt näihin päiviin asti? Montako kappaletta kenties odottelee luetteloimista unohdettuna ja pölyn peittämänä hyllyissä kirjastojen kätköissä? Ja onkohan koraalikirjan osia 1 ja 3 säilynyt? Mikäli jostain sattuisi löytymään nuo meiltä puuttuvat osat 1 ja 3 ja ne haluttaisiin meille lahjoittaa, ottaisimme ne mielellään vastaan! Yhteyttä voi asian tiimoilta ottaa osoitteeseen kirjasto.kokoelmat@oulu.fi.

Lisää tietoa kirjaston erikoiskokoelmista ja niiden käytöstä löydät Erikoiskokoelmien oppaasta.

Kirjoittaja:
Alisa Tirroniemi, tietoasiantuntija
Oulun yliopiston kirjasto