Kirjahankinnassa yhteistyöllä käännetään kaikki kivet – Raija Järvitalon eläköitymishaastattelu

Milloin olet tullut Oulun yliopiston kirjaston palvelukseen?

Tarkka päivämäärä on jäänyt mieleen, eli 4.10.1989 tulin Kasarmintielle silloiseen Humanistisen tiedekunnan kirjastoon viransijaiseksi. Tuolloin toimenkuvaani kuului muun muassa kausijulkaisujen saapumisvalvonta, tarvikevaraston ylläpito, kokouspöytäkirjojen puhtaaksi kirjoittaminen ja pikkuhiljaa pääsin kokeilemaan myös asiakaspalvelua. Kirjastourani olin aloittanut Oulun kaupunginkirjastolla.

Mitä kaikkea toimenkuvaasi on kuulunut vuosien saatossa täällä kirjastossa?

Eräs varhaisimpia muistojani urani alkuvaiheilta liittyy uutuusluettelon tekemiseen. Oli pieni koppero, jossa mikrofilmikorteilta tutkin tietyn aihepiirin (UDK:n mukaan) luettelokortteja. Tallensin yksittäiset tiedot ja siirsin tekstinkäsittelyohjelmaan, jonka tulosteista leikkaa-liimaa-toiminnolla tein uutuusluettelon kirjastoon. Kopiokonetta ei alkuun ollut lähistöllä vaan se löytyi monta kerrosta alempaa vahtimestareiden työhuoneesta.

Vuonna 1993 tapahtui kirjaston muutto Linnanmaalle, jolloin Humanistisen tiedekunnan kirjasto ja Kasvatustieteiden tiedekunnan kirjasto yhdistyivät Snellmanian kirjastoksi ja työni jatkui kausijulkaisujen parissa. Snellmanian kirjasto oli uusi ja viihtyisä ja tiedekuntien väki tuli siellä tutuksi. 1990-luvun puolivälin jälkeen siirryin sitten kirjahankinnan puolelle ja niissä hommissa olen viihtynyt näihin päiviin asti.

Aikoinaan Snellmanian kirjaston henkilökunnassa tapahtui muutoksia ja kirjastoaineistojen luetteloija siirtyi kirjahankintaan kaveriksi ja opetti minulle samalla mestari-kisälli-periaatteella luettelointia, joka tarkoittaa siis kirjastolle hankittujen julkaisujen tietojen tallentamista ja kuvailua kirjastojärjestelmään. Hauska proseduuri on jäänyt mieleen: luetteloin saapuneen julkaisun ja tulostin tekemäni tietueen tiedot kirjastojärjestelmän MARC-näytöltä. Tulosteen siirsin sitten toiselle työpöydälle kollegalle, joka tarkistuksen jälkeen palautti sen minulle korjausmerkinnöin varustettuna. Oppi meni perille!

Kirjastossa oli ennen vanhaan käytössä hankintajärjestelmä nimeltään K-mies, johon tilaukset syötettiin kuten nykyään teemme Alma-kirjastojärjestelmään. Hankintatilastot kirjattiin tukkimiehen kirjanpidolla siniseen vihkoon oppiaineittain. Siihen aikaan tilaukset tulostettiin K-miehestä usein jopa useita metriä pitkälle ketjulomakkeelle, lomake pätkittiin osiin katkoviivaa pitkin ja postitettiin kirjavälittäjille kirjeinä tai faksattiin – moinen toiminta tuntuu jo olevan aika kaukana nykymaailmasta.

Silloinkin hankittiin julkaisuja pääasiassa tiedekuntien ja laitosten tarpeisiin sekä asiakkaiden hankintatoiveiden perusteella; käytäntö on siis pysynyt samana vuosien saatossa. Työurani alkuaikoina tilattavat kirjat olivat painettuja, e-kirjoja ei vielä ollut. Kustantajien uutuusluetteloita tuli paljon yksiköihin ja kirjastoon. Ei ollut harvinaista saada työpöydälle kopiopaperilaatikollinen luetteloita, joihin laitoksen henkilökunta oli ympyröinyt hankittavat julkaisut. Manuaalityötä ja luetteloiden selaamista oli siis paljon. Tilausten saapuessa oli oma rumbansa: kirjapaketteja tuli kirjastoon ajoittain isoja määriä. Nykyään tilataan eniten e-aineistoja ja työn luonne on sikäli muuttunut. Kirjaston hankkimat e-kirjat ovat todella nopeasti asiakkaiden käytössä.

Työtehtäviini kirjahankinnassa on kuulunut melkein alusta alkaen myös talousasioita: laskujen käsittelyä ja määrärahaseurantaa. Tässä työssä asiakaspalvelulla on ollut minulle iso ja tärkeä merkitys. Siinä on myös oppinut kollegoiden vahvuusalueista; joillakin on monipuolista kielitaitoa tai it-osaamista, toisilla kirjaston kokoelmapuolen, laskutuksen tai vaikkapa kaukopalvelun erityisosaamista. Aina meiltä löytyy asiantuntija, jolta voi kysyä, jos ei itse tiedä jotakin. Yhdessä parempi.

Kerro meille jokin hauska muisto työtetävistä kirjahankinnan parissa!

Haasteita aiheutti eräs toimeksianto, jossa piti etsiä useita sarjakuva-aiheisia kirjoja. Se oli melkoista salapoliisityötä: kirjoja metsästettiin huuto.net:istä, tori.fi:stä ja vaikka mistä. Kirjoja hankittiin lopulta muun muassa Pääkaupunkiseudun Kierrätyskeskuksesta, antikvariaateista, yksityishenkilöiltä ja jopa kukkakaupasta.

Tuo toimeksianto todisti jälleen lentävän lauseen: mitä kirjahankkija ei löydä, sitä ei ole. Kirjaston hankkijat eivät siis hevillä luovuta. Aina kun omat ideat loppuvat, kysytään kollegalta vinkkiä mistä hankittavaa kirjaa voisi vielä etsiä. Tällaiset haasteet ja niiden ratkaiseminen ovat kyllä tämän työn suola. Asiakkaat kuten hankkijatkin ovat yleensä todella iloisia, kun jokin vaikeasti saatava julkaisu lopulta jostain kiven alta löytyy.

Minkälaista evästystä haluaisit antaa kollegoille, joilla on vielä työvuosia edessäpäin?

Toivoisin että kollegat hoksaisivat sen, että jos tulee mahdollisuus vaihtaa työtehtäviä vaikka talon sisällä, niin kannattaa rohkeasti tarttua tilaisuuteen! Minulle tarjottiin aikoinaan mahdollisuutta siirtyä vuorotteluvapaan sijaiseksi kirjaston silloisen hallintopalveluiden toimiston puolelle. Vastustin ehdotusta aluksi, koska ihminenhän on taipuvainen vastustamaan muutosta ensi alkuun. Minulle annettiin vuorokausi aikaa miettiä asiaa, ja lopulta tulin siihen tulokseen, että kysehän on kuitenkin vain noin vuoden mittaisesta pätkästä ja päätin lähteä kokeilemaan. Ja kuinkas sitten kävikään: kyseinen vuosi on jäänyt mieleeni yhtenä parhaimpana vuotenani kirjastourallani. Sain tehdä työtä talouspuolen tehtävien parissa, tutustuin paremmin ihmisiin minulle hieman tuntemattomilla käytävillä. Yksin en ollut sielläkään vaan tukea ja apua sain uusiin tehtäviin. Tämän vajaan vuoden sijaisuuden jälkeen palasin mieluisaan paikkaan, kirjahankintaan.

On hyvä pitää mielessä se, ettei kirjastotyötä tehdä yksin, vaan se on ennen kaikkea tiimityötä. On rikkaus, että meillä on ympärillä ihmisiä, jotka osaavat erilaisia asioita. Työkaverista voi olla kiva, jos joskus joku kysyy kuulumisia. Etenkin näin etätyöaikana tämä on erityisen tärkeää. Perjantaisin yhteiset pullakahvit työkaverin kanssa on odotettu hetki.

Ihmisiähän tästä työstä jää kaipaamaan, kun eläkepäivät koittavat. Muutamien kollegoiden kanssa olemme saaneet työskennellä yhdessä ihan sieltä työuriemme alkuvaiheista asti ja heistä on totta kai tullut enemmänkin kuin työtovereita. Kollegoiden kanssa on koettu vuosien varrella monenlaisia tilanteita, jaettu iloja ja suruja – juttukaveria on löytynyt aina. Uskon ja toivon, että pidämme yhteyttä edelleen.

Millaisia suunnitelmia sinulla on eläkepäiville?

Viimeinen työpäivä tulee varmasti olemaan haikea. Minulla on sen jälkeen pitkästi lomapäiviä, jotka menevät varmasti asiaa makustellessa ja miettiessä, että mille sitä sitten alkaa, kun asiat eivät ole enää niin kelloon sidottuja. Lastenlapset ovat rakkaita ja tärkeitä. Pääsen heidän kanssaan viettämään enemmän aikaa vaikka harrastuskuskauksissa. Ulkoilu, liikunta, pienet matkat ja ystävät täyttävät arkea. Mukavia perhetapahtumia on myös tulossa; rippijuhlat ja häät, jotka ohjelmoivat vuotta eteenpäin.

Hymyillään kun tavataan!

Kirjaston blogi kiittää haastattelusta ja toivottaa Raijalle oikein leppoisia ja liikunnallisia eläkepäiviä!