Älykäs kaupunki suunnitellaan

Minä haluan tuon pestin. Tämä oli toinen kerta, kun minut valtasi vahva intuitio. Vantaan kaupunki etsi tekijää 50-vuotiaan kaupunkisuunnittelutoimintansa historiikille, joka aloitti löytöretkeni kohti kaupunkisuunnittelun tulevaisuutta.



Sain avaimet kaikkiin kaupunkisuunnittelun arkistoihin. Luin pari tuhatta suunnitelman selostusta ja tuhannen selvitystä. Haastattelin lähes kaikki, joiden nimet elivät vahvimmin asiakirjoissa. Sytyttelin valoja viraston pimeille käytäville, ja sammutin jäljessäni. Tein selkoa kymmenistä tuhansista työmatkakilometreistäni; ne taisivat ylittää uskottavuuden rajat verottajan silmissä, joka tuskin mielsi minun päässeen ainutlaatuisen tutkimusaineiston äärelle.

Suunnitelma-asiakirjat kuvasivat aina jotakin, mitä ei vielä ollut, ja haastateltavani avasivat käytännön ulottuvuudet ja haasteet, joita tavoitteisiin sisältyi. Kaupunkisuunnittelijat, suunnittelujohtajat ja kaupunkikehittäjät kuvasivat jännitystä, turhautumista, oivalluksia, suuttumusta, surua, yllättymistä ja ylpeyttä työstään. Siinä minä kuuntelin henkeä pidättäen, kuten sittemmin Vantaata seuranneissa muissakin kaupungeissa ja kunnissa, mitä tehdyistä valinnoista opittiin ja miten kaupunkia voitaisiin suunnitella.

Todella, kaupungit eivät ilmaannu, vaan ne tehdään. Selvitetään, suunnitellaan, seurataan toimenpiteen vaikutuksia ja selvitetään uudelleen. Ennen rakennushankkeen käynnistymistä tehdään paljon työtä luonnon- ja rakennetun ympäristön tilan selvittämiseksi, eri suuntaisten kehittämis- ja suojeluintressien yhteen sovittamiseksi ja tapauskohtaisen suunnitteluhaasteen ratkaisemiseksi sellaisella tavalla, että osalliset voivat olla riittävän yhtä mieltä alueen, korttelin tai rakennuksen tulevaisuuden luonteesta.

Suunnittelukontekstin dynamiikalla ja historialla on suuri vaikutus siihen, miten tulevaisuuden tavoitteita ja investointeja priorisoidaan kussakin kaupungissa ja kunnassa. Lisäksi joku myös johtaa suunnittelua, enkä tarkoita poliittista johtamista, vaan suunnittelussa tehtävän yhteistyön johtamista. Lainsäädännön puitteissa, kaupunkisuunnittelu näyttäytyy ainakin alueiden käytön ja infrastruktuurien suunnitteluna, kaupunkirakennustaiteena, kaavoituksena, sääntelynä, mahdollistamisena, vuorovaikutuksena, valtasuhteina – ja minulle, proaktiivisena yhteistyönä. Se, miten suunnittelujohtajat mieltävät kaupunkisuunnittelun, vaikuttaa suunnittelussa omaksuttaviin toimintatapoihin. Kaupungit ja kunnat eivät ole identtisiä virkakoneistoja, vaan velvoitteista huolehtimiseksi ja elinvoiman kasvattamiseksi niihin kehittyy omaleimaisia yhteistyörakenteita ja toimintatapoja.

Mielenkiinto kaupunkien toimintatapoihin on kasvanut voimakkaasti kaupungistumisen, ilmastonmuutoksen ja digitalisaation myötä. Suomessa kunnat ovat keskeisessä asemassa muutosten toimeenpanijoina, muun muassa niiden maankäytön suunnittelumonopolin ja maapolitiikan ansiosta. Kansainvälisesti tarkasteltuna meidän maankäytön suunnitteluprosessimme on erinomaisen linjakas strategisten pitkän tähtäimen tavoitteiden toimeenpanemisessa, kuten insinöörikansalta voi odottaa. Sen sijaan keskustelunavauksissa ja tavoitteiden asettamisessa kaupunkisuunnitteluamme on voinut toisinaan pitää varovaisena. Niissä tapauksissa joissa käsillä olevan tapauksen yhteistyön erityisluonne on ollut hahmotettavissa varhain ja suunnittelujohtajat ovat hienosäätäneet yhteistyön teon tapaa, strategisia tavoitteita on onnistuttu kuljettamaan monimutkaisten vaiheiden kautta harjakaisiin asti. Siitä eteenpäin aikaansaatu rakennettu ympäristö panee toteen muutostavoitteita, esimerkiksi energiamurrosta.



Älykkäillä kaupungeilla on kehitteillä uudenlaisia proaktiivisia lähestymistapoja kaupunkisuunnitteluun. Esimerkkejä proaktiivisesta suunnitteluhaasteen asettelusta ovat Horisontti 2020 Smart Cities and Communities Lighthouse -hankkeet, joissa innovatiivisia energiatehokkaita ratkaisuja kehitetään, demonstroidaan ja joiden tulee lisäksi saada vaikutusalueellaan aikaan myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Näistä hankkeista ’MAKING-CITY ‒ Energy efficient pathway for the city transformation: enabling a positive future’ Lighthouse-hankkeessa (2018‒2023) demonstroidaan parhaillaan positiivisen energiataseen alueita (Positive Energy District) Oulussa ja Groningenissa. Lisäksi kehitetään näiden ratkaisujen skaalaamiseen perustuvia kaupunkikohtaisia vuoteen 2050 ulottuvia visioita ja toteutussuunnitelmia ohjaamaan kaupunkien määrätietoista muutosta energiatehokkaiksi.



MAKING-CITY-hankkeessa tehtävää pitkän tähtäimen kaupunkisuunnittelua kannattaa tarkastella erityisesti niistä näkökulmista, miten kaupunkisuunnittelu toimii muutoksentekijänä ja millaista yhteistyötä kaupunkisuunnittelu voi käynnistää. Koska kaupunkisuunnittelun painokkaana tavoitteena on pitkään ollut vuorovaikutus, voi vartavastinen kaupunkisuunnittelu vaikuttaa paluulta taannoiseen julkisohjattuun hallintoon. Kaupunkisuunnittelu voi kuitenkin olla iteratiivinen, alati käynnissä oleva arviointiprosessi, jossa dataa analysoidaan eri sektorien ja osallisten näkökulmista. Tiedolla johtamisesta tuleekin keskeistä älykkäiden kaupunkien suunnittelulle, ja muutosten toimeenpanon näkökulmasta kriittiseksi osaamiseksi nousee proaktiivinen tavoitteenasettelu sekä yhteistyön kokoaminen.

Sari Hirvonen-Kantola toimii Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikössä yhdyskuntasuunnittelun tutkijatohtorina, tutkimuskoordinaattorina ja MAKING-CITY-osahankkeen vastuullisena johtajana. Aiemmin hän on tutkinut kestävän maankäytön suunnittelun sekä innovaatio- ja elinkeinotoiminnan yhteistyötä muun muassa Kunnallisalan kehittämissäätiön rahoittamana, ja toiminut Oulun innovaatioallianssin vetovoimainen pohjoinen kaupunki -ekosysteemin ohjausryhmässä.