Etiikka auttaa ymmärtämään tekoälyn vaikutuksia yhteiskuntaan ja meihin

Osalle tämä etiikka on näkymätöntä, se on kasvatuksen ja sosiaalistumisen myötä omaksuttua, tapoina, normeina ja oletuksina miten kohdata toisia ja toimia muiden kanssa. Sitä voisi verrata kommunikointiin: osaamme tyypillisesti kommunikoida ja viestiä ainakin äidinkielellämme, mutta emme välttämättä osaa kertoa äidinkielemme kieliopin rakennetta tai periaatteita. Kuten viestinnässä ja sen haasteissa, huomio voi kiinnittyä etiikkaan, jos eettisiä arvoja ja periaatteita vastaan rikotaan tai ne ovat ristiriidassa keskenään.

Osa puolestaan pohtii tarkkaan mitä ihmisarvoinen, kunnioittava ihmisten kanssa kanssakäynti oikeastaan onkaan ja pyrkii toimimaan sen mukaisesti. Olemme erilaisia.

Etiikka ja moraalifilosofia ovat myös filosofian alaan kuuluva tutkimuskenttä, jolla on omat teoriansa ja menetelmänsä. Tekoälyn etiikka onkin yksi filosofian tutkimusalue, joka edellyttää filosofisten menetelmien ja taitojen hallintaa. Ihan kuten arkinen kommunikaatiomme ei tee meistä kaikista viestinnän asiantuntijoita, arjen eettinen toimintamme ei tee meistä etiikan asiantuntijoita. Asiantuntijuus edellyttää koulutusta siihen tarvittavien tietojen ja taitojen käyttöön ja hallintaan.

Myös teknologiat läpäisevät arkemme, käytämme erilaisia teknologioita auttamaan, korvaamaan tai kehittämään omaa toimintaamme. Käytin erään suuren tietokoneyrityksen ohjelmaa tämän tekstin kirjoittamisessa. Voisin myös lähettää tekstin lähitulostimelleni ja tulostaa tekstin puheena paperille. Olisin voinut hyödyntää muuta teknologiaa tekemään myös niitä asioita, joita itse halusin tehdä: olisin esimerkiksi voinut pyytää ChatGPT:tä kirjoittamaan tämän tekstin. Tällainen olisi kuitenkin tuntunut omien arvojeni nojalla huijaamiselta. Asiantuntijana haluan itse valita sanani, päättää rakenteen ja tuottaa omien tietojeni pohjalta sen, mitä haluan tässä jakaa teidän kanssanne. Voin sallia ohjelman korjata kielioppiani, mutta en kuitenkaan ilman, että itse lopulta hyväksyisin sen ehdotukset. Koen tämän osaksi asiantuntijana olemista: kone tai sovellus eivät voi sitä täysin korvata. Etiikassa tärkeää ei ole vain se, mitä sanotaan, vaan miten se sanotaan. Kielimallin käyttämät aineistot eivät ole herkkiä sille, miten haluan oman asiantuntijuuteni teille näyttäytyvän jokaisessa lauseessa, jokaisen sanavalinnan kohdalla.

Yllä oleva kuvaukseni osoittaa miten etiikka on mukana arkisissa valinnoissamme siitä, miten käytämme tekoälyä ja sen sovelluksia. Tämän kaltainen ”tekoälyn käytön etiikka” on kuitenkin liian suppea tapa ajatella tekoälyyn liittyvää etiikkaa yleisemmin. Eivät tällaiset teknologiat ole vain ilmestyneet tyhjästä. Ne eivät ole vain neutraaleja välineitä, vaan niissä on sisäänrakennettuna arvovalintoja – ihan kuten kaikkeen muuhunkin jo tutkimusideasta lähtien.

Tekoäly ja sen sovellutukset pitävät sisällään valtavan määrän niitä koskevaa tutkimusta ja kehittämistä. ChatGPT:n tai muun ison kielimallin tarjoamat mahdollisuudet ovat monet. Se voi tuottaa asiasisältöjä eri tyylisiin kirjeisiin eri tilanteisiin tai kirjoittaa tiivistelmän tai selkokielisen kuvauksen pidemmästä tekstistä. Sillä ei kuitenkaan voi (tai ainakaan ole voinut) tuottaa vihapuhetta tai tekstiä, joka edistää laittomuuksia ja muunlaisia rikkomuksia ihmisten yksityisyyttä tai heidän integriteettiään vastaan. Tämä ei tarkoita, etteivätkö ihmiset voisi hyödyntää sitä myös tarkoituksiin, jotka eivät ole hyväksyttäviä. Joku voi kirjoittaa huijausviestin, toinen tehdä tieteellistä vilppiä tutkimuksensa kulusta tai toisten tutkimuksista, ja kolmas luoda itselleen valheellisen työhistorian. On selvää, ettei sovellus itsessään voi koskaan täysin ehkäistä kaikkia pahantahtoisia käyttötarkoituksia tai sellaisia käyttöjä, joilla on ennakoimattomia vaikutuksia yhteiskuntaamme. Mutta sitä voidaan rajoittaa asettamalla ehtoja ja vaikuttamalla siihen materiaaliin, mitä sovellukset käyttävät.

Olemme kaikki tekoälyn käyttäjiä, ja siten on entistä tärkeämpää, että myös tekoäly itsessään on eettisesti kestävää. Tyypillisesti ajatellaan, että tekoälyä, sen kehitystä ja tutkimusta rajoittamalla saadaan eettisesti kestävä lopputulos. UNESCOn suositus tekoälyn etiikasta kehottaa sidosryhmiään toimimaan tiettyjen eettisten periaatteiden nojalla, EU:n luotettavan tekoälyn ohjeistukset ohjaavat jäsenvaltioitaan säätelemään tekoälyä ja sen käyttöä. Nämä ovat vain esimerkkejä, jotka osoittavat, että meillä on eettisiä ohjeistuksia ja säädöksiä tekoälyn kehittämiseen ja käyttöön ja niitä kehitetään koko ajan lisää. Onko säätely siis ratkaisu tekoälyn nostamiin haasteisiin yhteiskunnassamme?

Olisi liian yksinkertaistavaa ajatella tekoälyn etiikan olevan vain lista rajoitteita. Noudattamalla näitä säädöksiä tekoälyyn liittyvä etiikka olisi käsitelty, se olisi siten ”valmis”. Olipa kyse sitten tutkimusetiikasta, käyttöön liittyvästä etiikasta tai omistamiseen liittyvästä etiikasta, näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole. Etiikka ja lait tai muu säätely eivät aina kulje linjassa toistensa kanssa.

Tekoäly, kuten muutkin teknologiat, muuttaa yhteiskuntaa. Se muuttaa ymmärrystämme ei vain siitä, miten toimimme ja voimme toimia yhteiskunnassa, yksin tai yhdessä, mutta myös sitä mitä me olemme. Eettisessä keskustelussa on usein esitetty kysymyksiä, eroaako tekoäly perustavanlaatuisesti muista teknologioista, välineistä, joita meillä on saatavilla ja käytössämme. Ovatko koneoppiminen tai syväoppiminen jotain niin erilaista kuin mikään aiempi teknologia, että meidän on pysähdyttävä miettimään tilannearvioitamme uudelleen, muuttamaan arviointiehtomme ja käsitteet, joilla työskentelemme? Jos näin on, on tärkeää kysyä miten ne poikkeavat aiemmista teknologioista ja… mikä tärkeämpää eettisestä näkökulmasta: mikä on näiden uusien, erilaisten piirteiden moraalinen merkitys?

Tekoälyn etiikka tutkimusalana tarkastelee myös muuttuvien käsitteiden vaikutusta etiikkaan itseensä. Muuttuuko käsitys ihmisyydestä sen myötä, että meidän tarvitsee yhä vähemmän ja vähemmän pohtia itse, mitä oikeastaan haluamme. Muuttaako musiikkisovelluksen tarjoamat ehdotukset musiikkimieltymyksiäni hiljalleen, ehdotus toisensa jälkeen, suuntaan, jonne en olisi ilman ehdotuksia lähtenyt? Onko tällä jotain väliä? Haastaako se jotenkin omaksumani identiteettini tai aidon minuuteni? Voimme heittäytyä suoratoistopalveluiden ehdotusten pariin ja antaa niiden ohjata valintojamme. Mikä on merkityksellisten valintojen tekemisen merkitys, kun tekoälysovellusten avulla meidän ei niitä tarvitse välttämättä edes tehdä? Mitä arvoa on yksilöiden autonomialla?

Entä muuttuuko näkemys terveydenhuollosta ja hoivasta, kun voimme automatisoida ja digitalisoida palveluja? Onko inhimillisellä kohtaamisella arvoa sinällään? Mitä merkitsee inhimillinen kohtaaminen, jossa yksilöitä ei koskaan kohdella pelkkinä välineinä vaan päämäärinä? Millaisia kohtaamisia tarvitsemme ja millaisten toimijoiden kanssa? Voidaanko yksinäisyys päihittää simuloimalla ihmisten välistä kanssakäymistä? Miten tällainen muuttaa käsitystämme yhteiskunnasta ja sosiaalisesta maailmasta?

Muutosvauhti tekoälyn tutkimuksessa, kehittämisessä ja käytössä on huima. Se myös asettaa meidät täysin uudenlaisiin tilanteisiin, joissa meiltä puuttuu intuitio ja aiempi kokemus siitä, miten alkaa edes kuvaamaan näitä tilanteita moraalisin käsittein. Siksi tarvitsemme tekoälyn etiikkaa niin filosofisena tutkimusalana ja monitieteellisenä tutkimuskenttänä kuin osana moniarvoista yhteiskunnallista keskustelua.

Kirjoitus perustuu Susanne Uusitalon Oulun yliopiston lukuvuoden avajaisjuhlassa 9.9.2024 pitämään puheeseen.