Suomi tarvitsee monialaisia tietotyön osaajia

Suomen Yrittäjät, Finnvera sekä Työ- ja elinkeinoministeriö teettävät kaksi kertaa vuodessa PK-yritysbarometrin, jonka tutkimuksen kohteena ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Viime syksynä julkaistun PK-yritysbarometrin mukaan valtakunnallisesti vain viisi prosenttia PK-yrityksistä teki jonkin muotoista yhteistyötä yliopistojen kanssa. Saman yritysbarometrin tämän kevään tuloksista selviää kuitenkin, että voimakkaasti kasvuhakuisista yrityksistä 57 prosenttia arvioi haluavansa kasvattaa innovointiaan.

Nämä tulokset kertovat muun muassa yritysten uudistumisen ja kansantaloutemme kasvun halusta, mutta samalla ne kertovat myös tarpeesta uudistaa yliopistojen ja PK-yritysten yhteistyötä.

Suomen tulisi pienenä, mutta suhteellisen ketteränä maana keskittyä tuottamaan innovatiivisempia tuotteita kuin kilpailijansa. Kuitenkaan käytännössä pk-yrityksillä tai saman kokoisilla julkisilla toimijoilla ei useinkaan ole erillisiä tutkimus- tai tuotekehitysosastoja tai ylipäätään aikaa irrottautua nykyhetkestä innovointiin tulevaisuuden rakentamiseksi. Lisäksi eri tilastojen vuosikymmeniä sitten ennustama työvoimapula alkaa olla nyt vakavaa konkretiaa yhä useammalla toimialalla.

Tämän päivän uutisia kuunnellessamme tulevaisuuden uhkakuvista tai varoittamatta syliin tulevista ongelmista ei ole pulaa. Voidaankin puhua viheliäisten, monimutkaisten ongelmien tulevaisuudesta, jossa tietotyöläisillä on merkittävä rooli niiden ratkaisemisessa. Ongelmien ollessa viheliäisiä yksittäinen professio on usein liian vaativan ratkaisutehtävän edessä. Sen sijaan toimivaan ratkaisuun tarvitaan monialaista yhteistyötä. Monialainen yhteistyöskentely onkin yksi tunnistetuista menetelmistä monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen.

Tutkimukset työelämän osaamistarpeista ovat tunnistaneet niin kutsutut 2000-luvun tietotyön taidot. Nämä taidot mahdollistavat monialaisen ongelmanratkaisun ja yhteistyöskentelyn. 2000-luvun taitoja ovat esimerkiksi luova ongelmanratkaisu, kriittinen ajattelu, oman oppimisen tunnistaminen, epävarmuuden sietäminen sekä luonteva yhteistyökyky eri alojen ammattilaisten kanssa.

Tietotyöläisten pääasiallisena kouluttajana korkeakoulujen tulisikin siten lisätä mahdollisuuksia monialaiseen tutkimukseen ja koulutukseen, sekä panostaa lisää edellä mainittujen taitojen kehittämiseen tietotyöläisten opintojen aikana.

Meillä on paljon hyviä esimerkkejä monitieteisestä tutkimuksesta. On yleisesti tiedossa, että monialaisuus tuo lisäarvoa tutkimuksellisten ongelmien ratkaisemiseen ja uusien tutkimusalueiden löytämiseen.

Silti monialainen kouluttaminen on vielä perin harvinaista korkeakouluissa. Kollegaani lainaten, “emme ole ollenkaan hyviä hyödyntämään monitieteisenä yliopistona omaa potentiaaliamme”. Suomessa monen yliopiston monitieteinen rakenne tarjoaisi meille erinomaisen mahdollisuuden monialaisen ongelmanratkaisun ja 2000-luvun taitojen kouluttamiseen tuleville tietotyöläisille.

Taitaa olla niin, että toimintaa ohjaavat insentiivit suosivat mieluummin pitäytymään tiukasti ja tehokkaasti oman alan opinnoissa sen sijaan, että aktiivisesti tutustuisimme opintojen aikana mitä opittavaa tai yhteistyötä muut alat tarjoaisivat.


Innovaatio- ja tuotekehittämisen maisteriohjelma ratkaisuna

Viime vuoden marraskuusta alkaen aloittamassani työelämäprofessuurissa tehtävänäni on rakentaa viiden vuoden aikana Oulun yliopistoon kansainvälinen, monialainen ja -tieteinen innovaatio- ja tuotekehittämisen maisteriohjelma sekä siinä työskentelevä soveltavan tutkimuksen ja opetuksen tiimi.

Vaikka työelämäprofessuurilla on Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiön lahjoittama tuki, kyseessä ei ole pelkkä insinööriohjelma. Maisteriohjelman sisältöinä tulevat olemaan ammatillista ja yleisammatillista kehittymistä sekä projektityöskentelyä tukevat opinnot. Lisäksi sisällöissä korostuvat tulevien tietotyöläisten kokonaisvaltainen kasvattaminen, jossa esimerkiksi luovuuden käyttäminen ja tiimityöskentelytaidot ovat keskeisessä roolissa.

Oulun yliopistossa on erinomaista osaamista tähän maisteriohjelmaan, joten sen opintojaksot tulevat koostumaan mahdollisimman paljon Oulun yliopiston eri tutkimusyksiköiden olemassa olevista opintojaksoista. Esimerkiksi kasvatustieteiden tutkimusyksiköiden opintotarjontaa ja tuotantotalouden tuotehallinnan tutkimusyksikön tutkimusta tullaan soveltamaan PK-yritysten kontekstissa. Tarjontaa on tarkoitus täydentää muutamalla yhteistyöopintojaksolla, esimerkiksi Lapin yliopiston teollisen muotoilun tutkimusyksikön kanssa.Kahden vuoden monialaisten maisteriopintojensa aikana opiskelijat työskentelevät yhdessä Pohjois-Suomen PK-yritysten tai saman kokoisten julkisen puolen yhteistyökumppanien kanssa. Opiskelijatiimien tehtävänä on tarvelähtöisesti tukea tutkimalla ja kehittämällä esimerkiksi kumppaniensa kasvua, toiminnan tehostamista tai uusien toiminta-alueiden selvittämistä. Näin PK-yritykset ja samankokoiset julkiset toimijat saavat riskittömän työkalun kokeiluilleen ja kilpailukykynsä kohentamiseen.

Koulutusohjelman tuotteina ovat siten asiakaskeskeisesti kehitetyt uudet tuote- ja liiketoiminta-aihiot sekä niihin liittyvät pro-gradu ja diplomityöt. Lisäksi yhteistyökumppaneille tarjotaan mahdollisuutta uusien osaajien rekrytointiin paikkaamaan mahdollista osaajapulaa.

Työelämäkokemukseni ja aiemman tutkimukseni pohjalta tulevan monialaisen koulutuksen kolme kivijalkaa tulevat olemaan projektipohjainen pedagogiikka, oppimisen reflektiiviset käytänteet ja tietoisesti rakennettu oppimisyhteisö, sekä sen arvoina luottamus ja välittäminen.

Projektipohjaisen pedagogiikan lähtökohtana on eri toimialoilta tulevien yhteistyökumppanien aidot tarpeet, esimerkiksi orastavat ideat uusiksi tuotteiksi, nykyisen toiminnan tuotteistaminen tai tutkimusta vaativat uudet avaukset.

Oppimisen reflektiivisyys on sisäänrakennettu kaikkiin oppimista tukeviin menetelmiin, aina tuotekehittämisen eri vaiheista oman ammattilaisuuden kehittymiseen.

Oppimisyhteisön kehittämisellä tuetaan edellä mainitun 2000-luvun ammattilaisen taitojen kehittymistä ja inspiroivaa oppimiskokemusta.

Arvot taas kuvastavat luottamusta opiskelijoiden tekemää oppimistoimintaa kohtaan ja heidän haluunsa kehittyä, sekä välittäminen kiinnostusta oppimisyhteisön jokaisen jäsenen henkilökohtaiseen oppimiseen.

Lyhyesti sanottuna rakennettavan monialaisen koulutusohjelman tavoitteena on tuoda tietotyöläisten maisterikoulutus, elinkeinoelämä ja tutkimus yhteen Oulun yliopistossa. Tulevan maisteriohjelman ja sen opetuksen määrittely, sekä ohjelmaan liittyvä soveltava tutkimus on pääasiassa jatko-opiskelijoista koostuvan monialaisen tiimin vastuulla. Koska aito monialaisuus syntyy vain yhteistyöllä, tiimin tärkeänä tehtävänä on rakentaa koulutusohjelmaa yhteistyönä kaikkien tiedekuntien ja tutkimusyksiköiden kanssa.

Etenemme maisteriohjelman rakentamisessa parin seuraavan vuoden aikana vaiheittain pilotoinnin kautta. Vuosina 2022-2025 pilotoimme koulutusohjelmaa ja ymmärrämme lisää muun muassa yliopiston sisäisestä yhteistyömallista koulutusohjelmassa, tutkimuksen kytkemisestä kehittämisprojekteihin ja yhteistyöstä kumppanien kanssa. Lisäksi pilottien avulla ymmärretään täydennyskoulutus- ja ulkomaalaisten opiskelijoiden reiteistä koulutusohjelmaan.

Pilotoinnin tuloksien pohjalta tavoitteena on aloittaa maisteriohjelma vuonna 2025.

Kirjoitus perustuu työelämäprofessori Kari-Pekka Heikkisen Uusien professorien juhlaluennot -tapahtumassa 24.4.2023 pitämään puheeseen.

Kirjoittajat

Työelämäprofessori
Tuotantotalous
Oulun yliopisto

Kari-Pekka Heikkinen toimii tuotantotalouden työelämäprofessorina Oulun yliopistossa. Työelämäprofessuuri kohdistuu innovaatiokyvykkyyttä ja tuotekehitysosaamista edistävien toimintamallien kehittämiseen ja tutkimukseen. Ennen työelämäprofessuuriaan Heikkinen on toiminut Oulun ammattikorkeakoulussa monialaisen innovaatiokehittämisen ja yrittäjyyden koulutusohjelman kehittäjänä ja opettajana.