Yli 2000 hanhensulkaa kansalaistietelijöiltä – arvokas apu tutkimukselle

Näytekeräys onnistui yli odotusten, ja vastaanotin yli 2100 yksittäistä metsähanhen sulkaa tai höyhentä koko Suomesta metsähanhen esiintymisalueelta. Tutkimusryhmämme on hyvin kiitollinen kaikille keräykseen osallistuneille. Tutkimuksessa tarkasteltiin, onko metsähanhien määrän väheneminen jo johtanut myös niiden geneettinen monimuotoisuuden heikkenemiseen. Eläinlajeille se on tärkeää, jotta ne pystyvät mukautumaan muuttuvaan elinympäristöön.

Metsähanhi on erityisen haastava tutkimuslaji, sillä pesimäaikaan ne ovat erittäin piilottelevia ja pesimäalueet sijaitsevat usein varsin kaukaisilla ojittamattomilla suoalueilla, useinkin hankalien taivalten päässä. Metsähanhet pudottavat sulkansa ja kasvattavat tilalle uudet eli sulkivat heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleenväliin, jolloin ne ovat lentokyvyttömiä ja hakeutuvat avoimien suoalueiden lammille, jossa ne pääsevät veteen turvaan pedoilta.

Kaikkien metsähanhilampien haravoiminen veisi kuitenkin yhdeltä tutkijalta kohtuuttomasti aikaa ajokilometreistä puhumattakaan, joten avuksi tuli kansalaistiede. Kansalaistieteellä tarkoitetaan yleisön keräämää tutkimusaineistoa. Metsähanhen sulkanäytekeräyksestä tiedotettiin sähköpostilistoilla, Sanomalehti Kalevassa, Ylen verkkosivuilla ja Metsästäjä-lehdessä.

Lopputuloksena oli yli 233 kirjekuorta, joissa ihmiset lähettivät hanhensulkia tutkimukseen vuosien 2016–2018 aikana. Käsittelin kaikki reilut 2100 sulkaa eristämällä niistä DNA:ta, jonka avulla selvittiin esimerkiksi yksilömäärää ja sukulaisuutta.

Metsähanhen sulka suolla. Kuva: Johanna Honka

Tutkimustulokset kertoivat hyviä uutisia; taigametsähanhien perimä ei ole vielä merkittävästi köyhtynyt. Mutta, geneettinen monimuotoisuus oli pienempi kuin muilla metsähanhen alalajeilla. Taigametsähanhen määrän väheneminen olisi estettävä heti, jotta nykyinen monimuotoisuus säilyy. Tutkimukseen osallistui myös metsästäjiä, jotka halusivat todellisen tilanteen selvittämisellä varmistaa metsähanhen tulevaisuuden. Jos suojelu aloitetaan nyt pienillä metsästyksen rajoituksilla, laji saadaan helpommin pysymään elinvoimaisena, kun taas esimerkiksi äärimmäisen uhanalaisen kiljuhanhen tilanteen pelastaminen on paljon vaikeampaa.

Tutkimuksilla saadaan uusia käsityksiä esimerkiksi lajin kehittymisen vaiheista. Tammikuussa 2023 julkaistussa koko taigametsähanhen perimän kattavassa kansainvälisessä tutkimuksessa havaittiin, että taigametsähanhi onkin läheisintä sukua lyhytnokkahanhelle, eikä metsähanhen toiselle alalajille, tundrametsähanhelle. Tämä voi viitata siihen, että lyhytnokkahanhet ovat polveutuneet maantieteelliseen eristyksiin jääneestä taigametsähanhipopulaatiosta. Sulkakeräysaineistosta selvisi, että risteytymistä on tapahtunut lyhytnokkahanhen kanssa, vaikka yhtään lyhytnokkahanhen pesintää Suomesta ei ole koskaan varmistettu. Laji kuitenkin muuttaa säännöllisesti maamme länsirannikon kautta. Risteytymisen ajankohtaa ei kuitenkaan tiedetä, se on voinut tapahtua hyvin kauankin aikaa sitten.

Tutkimustiimimme seuraava kansalaistiedeprojekti toteutuu vuonna 2024. Kutsumme keväällä 2024 kansalaistietelijöitä lähettämään vesinäytteitä tutkijoiden avuksi.

Lue lisää blogista: Mitä maastosta kerätyt sulat paljastavat metsähanhista?

Tutkimusartikkeleja verkossa:

Honka, J., Baini, S., Searle, J. B., Kvist, L., & Aspi, J. (2022). Genetic assessment reveals inbreeding, possible hybridization, and low levels of genetic structure in a declining goose population. Ecology and Evolution, 12, e8547. https://doi.org/10.1002/ece3.8547

Ottenburghs, J., Honka, J., Heikkinen, M.E. et al. Highly differentiated loci resolve phylogenetic relationships in the Bean Goose complex. BMC Ecol Evo 23, 2 (2023). https://doi.org/10.1186/s12862-023-02103-3