Hiilihydraatit tukevat nuorten naishiihtäjien suorituskykyä – paremmin menestyvät syövät enemmän

Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tehty tuore väitöstutkimus osoittaa, että riittävä energian ja hiilihydraattien saanti on merkittävä haaste nuorille naishiihtäjille. Niukalla ravinnonsaannilla voi olla epäedullisia vaikutuksia hiihtäjän suorituskyvylle.
LitM Oona Kettunen

LitM Oona Kettunen tutki nuorten naishiihtäjien ravitsemuksen ja suorituskyvyn yhteyksiä. Hän selvitti myös, onko hiihtäjien ravitsemus kestävyysurheilijoiden suositusten mukaista ja esiintyykö heillä liian vähäiseen energiansaantiin liittyviä fysiologisia oireita. ”Lisäksi tutkin ravitsemusosaamisen, kehonkoostumuksen, veren hormonipitoisuuksien ja harjoitusmäärien yhteyksiä ravitsemukseen ja suorituskykyyn”, Kettunen kertoo.

Jyväskylän yliopiston Vuokatin Liikuntateknologian yksikössä toteutettu tutkimus koostui kahdesta osatutkimuksesta, joihin osallistui nuorten maajoukkueisiin ja Vuokatti-Ruka Urheiluakatemiaan kuuluvia maasto- ja ampumahiihtäjiä.

Hiilihydraatit haasteena

Tulokset osoittivat, että nuoret naishiihtäjät saivat ravinnostaan eniten energiaa silloin, kun kulutuskin oli suurimmillaan. Silti suurin osa tutkimukseen osallistuneista hiihtäjistä sai kulutukseensa nähden niukasti energiaa. Erityisesti hiilihydraattien saanti jäi suositeltua vähäisemmäksi. Rasvaa ja proteiinia sen sijaan saatiin suositusten mukaisesti. ”Liian niukka energian ja hiilihydraattien saanti voi esimerkiksi heikentää suorituskykyä kilpailuissa ja harjoituksissa, hidastaa palautumista sekä suurentaa sairastumisten ja loukkaantumisten riskiä”, Kettunen huomauttaa.

Kettunen havaitsi, että kulutukseensa nähden vähemmän energiaa ja hiilihydraatteja syövillä urheilijoilla ilmeni harjoitusleirin aikana enemmän alipalautumiseen viittaavia suorituskykymuutoksia, kuten heikentyneet tulokset hyppytesteissä.

Hiilihydraattien merkitys hiihtäjien suorituskyvylle korostui myös toisessa osatutkimuksessa. Runsaampi hiilihydraattien saanti oli voimakkaasti yhteydessä sekä parempaan lopputulokseen nuorten Suomen mestaruushiihdoissa että laboratoriossa mitattuun kestävyyssuorituskykyyn. Hiilihydraattien lisäksi myös proteiinia ja rasvaa runsaammin syövät urheilijat näyttivät suoriutuvan paremmin kilpailuissa ja testeissä, mikä korostaa myös kokonaisenergiansaannin merkitystä urheilijan kehittymisen tukemisessa. ”Vaikka syy-seuraussuhteita ei tämän tutkimuksen tulosten perusteella tiedetäkään, viittaavat tulokset siihen, että paremmin menestyvät urheilijat syövät runsaammin hiilihydraatteja ja muita energiaravintoaineita”, Kettunen toteaa.

Ravitsemusosaaminen tukee riittävää syömistä

Runsaampi hiilihydraattien saanti voi auttaa myös energiavajeeseen yhdistettyjen terveyshaasteiden välttämisessä. Kettunen huomasi, että runsaammin hiilihydraatteja syövät urheilijat raportoivat vähemmän energiavajeeseen yhdistettyjä oireita, kuten vammoja ja kuukautiskierron häiriöitä.

Myös parempi ravitsemusosaaminen oli yhteydessä runsaampaan hiilihydraattien saantiin osoittaen, että suorituskykyä ja terveyttä tukeva syöminen vaatii tuekseen myös tietoa. ”Tutkimuksen tulokset korostavat laadukkaan ravitsemuskoulutuksen merkitystä nuorille naishiihtäjille ja heidän kanssaan toimiville henkilöille”, Kettunen summaa.

Väitöskirjan ensimmäisessä osatutkimuksessa verrattiin hiihtäjien ravitsemusta tavanomaisen harjoitusjakson ja intensiivisen harjoitusleirin aikana sekä selvitettiin ravitsemuksen vaikutusta leirin aikana ilmeneviin alipalautumismarkkereihin. Toisessa osatutkimuksessa seurattiin hiihtäjien ravitsemusta, suorituskykyä, kehonkoostumusta ja verimuuttujia yhden harjoitusvuoden ajan. Lisäksi selvitettiin ravitsemusosaamista ja liian niukkaan energiansaantiin liittyviä fysiologisia oireita.

LitM Oona Kettusen liikuntafysiologian väitöskirjan "Nutrition and performance in young female cross-country skiers" julkinen tarkistustilaisuus pidettiin Vuokatissa 20.10. Kettusen väitös on Jyväskylän Liikuntateknologian yksikön historian yhdeksäs ja tämän syksyn kolmas. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Anna Melin (Linnaeus University, Ruotsi) ja kustoksena professori Vesa Linnamo (Jyväskylän yliopisto).

Oona Kettunen valmistui ylioppilaaksi Karhulan lukiosta vuonna 2013 ja liikuntatieteiden maisteriksi pääaineenaan liikuntafysiologia vuonna 2018. Kettunen on työskennellyt väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa vuoden 2020 alusta lähtien.

Viimeksi päivitetty: 27.10.2023