Kieli ja sosiaalinen vuorovaikutus sodassa ja maanpaossa

LanWE-hankkeessa tutkitaan sodan ja maanpaon vaikutusta Suomen ukrainalaisten kielenkäyttöön ja kielikäsityksiin. Tarkastelemme heidän kielenkäytössään tapahtuvia muutoksia ja valotamme eri kielten kehittyvää roolia konfliktista ja siirtolaisuudesta kärsivien ihmisten elämässä.

Venäjän ja Ukrainan välisen sodan aikana ukrainalaisten kansallinen yhtenäisyys on vahvistunut, alueet, joilla ukrainalaiset käyttävät venäjää, ovat pienentyneet, ja on tapahtunut merkittävä kielellinen muutos, kun aiemmin venäjänkieliset henkilöt ovat omaksuneet ukrainan kielen ensisijaiseksi kielekseen. Kun ihmiset hakeutuvat pakolaisiksi kotimaansa ulkopuolelle ja päätyvät uusiin kielellisiin ympäristöihin, on syytä tarkastella niitä kielellisiä käytänteitä, ideologioita, asenteita ja diskursseja, joita siirtymään joutuneiden keskuudessa syntyy. Koska nämä tekijät vaihtelevat huomattavasti yksilöiden välillä, käytämme alhaalta ylöspäin suuntautuvaa, aineistolähtöistä laadullista lähestymistapaa, joka kuvaa aidosti kielenkäyttäjien näkökulmia.

LanWE-hanke tarjoaa uraauurtavaa tietoa Suomessa asuvien ukrainalaisten kielikokemuksista, jotka ulottuvat heidän todellisesta kielenkäytöstään siihen, miten he näkevät itsensä kielenkäyttäjinä. Tarjoamme näkemyksiä kielen ylläpitoon liittyvistä kysymyksistä, ukrainalaisten ja monikielisten keskustelujen rakenteesta sekä dynamiikasta, joka muokkaa pakolaisten ja vastaanottavan väestön välistä vuorovaikutusta. Tutkimuksemme avulla autamme osaltaan selvittämään konfliktin ja siirtolaisuuden syvällisiä vaikutuksia ihmisten kielelliseen todellisuuteen.

LanWE-hankkeen tämänhetkisiä jäseniä ovat Yan Kapranov, Eduard Diladi ja Maria Frick (PI).