Promootioperinne

Promootio:

Promootio on 1200-luvulta muotonsa saanut juhlallinen tilaisuus, jossa annetaan yliopistollinen oppi- tai muu arvo tunnuksineen. Promootioon liittyy runsaasti symboliikkaa ja perinteisiä tapoja.

Promoottori:

Promoottori vihkii promovendit ja ojentaa näille arvonmerkit. Promoottoriksi valitaan (periaatteessa) virkaiältään vanhin professori.

Promovendi:

Vihittävä tohtori

Promovendien edustaja:

Tiedekunnan valitsema promovendi, joka osallistuu promootion järjestämiseen. Promovendien edustajat vastaavat promovendien esittämiin hattu- ja miekkakysymyksiin ja järjestävät promootiopurjehduksen.

Kunniatohtori:

Doctoris honoris causa. Yliopisto kunnioittaa promootion yhteydessä valitsemiaan ulkomaisia ja kotimaisia merkkihenkilöitä myöntämällä heille kunniatohtorin arvon. Kunniatohtorin arvon myöntäminen on korkein huomionosoitus, jonka yliopisto voi osoittaa.

Priimus:

Tohtoripromootion vihkiäisjuhlassa ensimmäisellä kunniasijalla vihittävä nuori tohtori. Priimukseksi valitaan erinomaisesti väitellyt tohtori. Hän vastaa oppiaineensa professorin esittämään kysymykseen ja osoittaa täten vihittävien edustajina näiden oppineisuuden.

Ultimus:

Tohtoripromootion vihkiäisjuhlassa toisella kunniasijalla vihittävä nuori tohtori. Ultimukseksi valitaan erinomaisesti väitellyt tohtori. Vihkimisen päätyttyä ja promoottorin lausuttua loppusanat ultimustohtorin tehtävänä on pitää puhe kutsuvieraille.

Miekanhiojaiset:

Miekanhiojaiset järjestetään promootiopäivän aattona. Miekat

hiotaan symbolisesti käsin pyöritettävällä tahkolla. Hiontanesteenä käytetään kuohuviiniä. Tahkoa pyörittää promovoitavan seuralainen tai muu miekanhiojaisiin osallistuva henkilö.

Promootiotanssiaiset:

Promootion juhlinta huipentuu promootiotanssiaisiin. Tanssiaisiin kuuluu vanhoja tansseja (tansseja harjoitellaan etukäteen). Tanssiaisten jälkeen kokoonnutaan ihailemaan nousevaa aurinkoa, jolle pidetään myös puhe. Promootiotanssiaiset pidetään promootiopäivällisten jälkeen.

Promootiopurjehdus:

Promootiota seuraavana päivänä promovoiduille järjestetään vapaamuotoinen huviretki veden äärellä. Oulun yliopistossa promootiopurjehduspäivän perinteeksi on muodostunut kirkkovenesoutukilpailu. Pukeutuminen on vapaa ja hattuna käytetään ylioppilaslakkia.

Offisiantit:

Juhlamenojen ohjaaja ja yliairut

Juhlamenojen ohjaaja:

Professori, joka johtaa juhlamenojen kulkua.

Yliairut:

Johtaa juhlamenoja yhdessä juhlamenojen ohjaajan kanssa, apunaan tiedekuntien opiskelija-airuet.

Airuet:

Tiedekuntien opiskelijoita, jotka toimivat yliairuen apuna eri juhlallisuuksissa.

Matrikkeli:

Matrikkeli sisältää kunniatohtoreiden ja promovendien henkilötiedot.

Tapahtuman järjestelyissä seurataan ja noudatetaan virallisia suosituksia.

• Kaikilla promootioaktiin osallistuvilla nuorilla tohtoreilla on oltava hattu ja miekka.
• Käsilaukkua ei käytetä lauantaina aktissa, kulkueessa tai kirkossa. Avaimet, nenäliina yms. pikkuesineet piilotetaan puvun alle.
• Kulkueessa ei käytetä päällystakkeja eikä sateenvarjoja. Jos sataa, kulkue perutaan ja siirrytään busseilla suoraan ylipistolta kirkkoon.
• Promootioaktiin osallistuva nuori tohtori tai seuralainen pukeutuu frakkiin tai pitkään mustaan pukuun. VAIN omaiset ja muut kutsuvieraat voivat halutessaan käyttää myös tummaa pukua/lyhyempää jakkupukua (Saalastinsalissa seuraavilla polven alapuolelle, L-saleissa seuraavilla ei nilkkapituinen).
• Jos hameellisessa puvussa hihat ovat vajaamittaiset, tulee käsineiden olla pidemmät niin, ettei paljasta ihoa näy ranteista.
• Pukukankaan ei tule olla läpikuultava tai läpinäkyvä eikä kimaltava.
• Hameellisen puvun ei tarvitse olla yksiosainen, ja hihaton tai lyhythihainenkin mekko käy, kunhan sen päällä on esim. pitkähihainen jakku.
• Promovoitavan omainen (L-salissa) voi käyttää aktissa armeijan juhlapukua. Mahdollinen seuralainen käyttää tällöin lyhyttä vierailupukua tai tummaa pukua.
• Iltapuvun ei tarvitse olla yksiosainen vaan myös kaksiosaiset (esim. pitkä hame + yläosa) käyvät.
• Käsineiden käyttö promootiopäivällisellä ei ole iltapuvun kanssa pakollista, mutta juhlakäsineitä saa käyttää, mikäli haluaa ja omaan pukuun sopii.

• Promovendit voivat tuoda promootioaktiin Saalastinsaliin yhden pääseuralaisen, joka pääsee seuraamaan promootioaktia itse juhlasalista Saalastinsalista. Pääseuralainen on tervetullut myös miekanhiojaisiin, tohtoripromootiopäivälliselle sekä promootiopurjehdukseen. Lisäksi promovendit voivat tuoda kaksi lisäseuralaista, jotka seuraavat promootioaktia kuvansiirtona L1-salissa. Lisäseuralaisilla ei ole tilojen rajoitteiden vuoksi mahdollisuutta osallistua miekanhiojaisiin, tohtoripromootiopäivälliselle tai promootiopurjehdukseen.
• Avecina voi promovoitavalla tohtorilla olla myös esim. aikuinen oma lapsi, muu sukulainen tai ystävä, jos puolisoa ei ole tai hän ei pääse paikalle.
• Omaisiksi (L-saliin) voi kutsua omia lapsia, mutta koska akti kestää yli kolme tuntia, niin kovin pienet eivät jaksa sitä seurata.

• Promovoitavan tohtorin on osallistuttava lauantaiaamun harjoituksiin. Ne ovat pakolliset, jotta kaikki osaavat toimia itse juhlallisuuksissa. Perjantain harjoitus on vapaaehtoinen, mutta erittäin suositeltava. Avecin ei tarvitse osallistua harjoituksiin.
• Hattu ja miekka on tuotava airuille Saalastisaliin lauantaiaamun harjoitusten alussa.
• Lauantaina voi tuoda halutessaan omat eväät narikkaan. Harjoitusten jälkeen on tarjolla välipala.
• Promovoitavat tohtorit istuvat aktissa ja kirkossa sekä kulkevat kulkueessa omissa ryhmissään, avecit plaseerataan eri paikkaan.
• Plaseeraustiedot toimitetaan ilmoittautuneille ohjelman mukana ennen promootiojuhlallisuuksia.
• Huom. Promootioaktin aikana Saalastinsalissa ei tule valokuvata tai taputtaa.
• Avecit ja omaiset voivat myös tulla busseilla yliopistolta keskustaan aktin jälkeen ja takaisinpäin, omat autot voi jättää Linnanmaalle parkkiin. Promovoitavat tohtorit kulkevat kuitenkin yhtenä joukkona ja menevät eri busseilla kuin omaiset. Bussinumerot lähetetään kaikille asianosaisille etukäteen ohjelman mukana.
• Paluu yliopistolle voi tapahtua eri bussilla, joten busseihin ei tule jättää mitään omia tavaroita.
• Bussikuljetusten jälkeen keskustassa ei ole mahdollisuutta käydä WC:ssä, joten nenien puuterointi on paikallaan hoitaa yliopistolla heti aktin jälkeen ennen busseihin siirtymistä.
• Busseissa on tarjolla vesipulloja kaikille.
• Suosittelemme syömään tukevasti lauantaiaamuna ennen promootiota, sillä päivä on pitkä.
• Promootioakti kuvataan julkiseen streamaukseen.

• Vanhoihin tansseihin osallistuminen päivällisellä ei ole pakollista, yleisöäkin tarvitaan.
• Miekanhiojaisten buffet on kevyt (cocktail-tyyppinen), otathan tämän huomioon ennen saapumistasi tilaisuuteen.

HISTORIAA

Lähde: Kyösti Julku, Promootioperinne, Oulun yliopisto 1972, Oulu

Yliopistojen toiminnan vakiinnuttua 1200-luvulla alkoivat eri tilaisuuksissa järjestetyt seremoniat kehittyä loisteliaiksi näytelmiksi. Tämä koski ennen muuta conventus publicusta Bolognan yliopistossa ja sen mukaan järjestetyissä yliopistoissa sekä inceptiota Pariisissa ja yleensä pohjoisempana. Promootioseremoniat eivät olleet mikään ainutlaatuinen tapahtuma keskiaikaisessa elämässä, vaan ne liittyivät kiinteästi tapoihin, joita muissa yhteisöissä noudatettiin: tohtoriksi tai maisteriksi tuleminen merkitsi uuden jäsenen ottamista korporaatioon, tiedekuntaan.

Bolognassa tohtorintutkinto jakautui kahteen osaan, privata ja publica. Seremoniat kuuluivat jälkimmäiseen, publicaan. Vähän ennen promootiopäivää lisensiaatti kiersi kaupungilla kutsumassa virkamiehiä ja ystäviään promootioon. Kierros tehtiin ratsain arkkidiakonin (vastasi kansleria), pedellien ja promoottorina toimivan tohtorin saattamana. Määrättynä päivänä lisensiaatti saapui tuomiokirkkoon promoottorin ja opiskelutovereidensa kanssa.

Ensiksi lisensiaatti piti puheen ja esitti väitteen jostakin juridiikan ongelmasta. Ennalta valitut opponentit hyökkäsivät nyt väitettä vastaan, ja näin alkoi tulevan tohtorin ensimmäinen ja näin väitös, jossa hän oli opettajan osassa. Väittelyn jälkeen promoottori esitteli lisensiaatin arkkidiakonille, joka puolestaan piti kiitospuheen ja antoi lisensiaatille luvan opettaa lainoppia. Promoottori varusti nyt tohtorin oppiarvoon kuuluvilla merkeillä.

Pariisin yliopistossa seremoniat keskittyivät niinikään valmistumisprosessin jälkimmäiseen osaan, siis inceptioon. Edellisenä iltana järjestettiin juhlallinen väitöstilaisuus, ns veseriae. Varsinainen inceptio tapahtui tiedekunnan edessä, missä kandidaatti piti luennon ja sai sen jälkeen maisterin birettan ja kirjan. Tervehdysten jälkeen hän otti paikkansa kateederissa. Illalla promovendi luonnollisesti järjesti pidot maistereille ja ystä villeen. Pariisissa oli myös alempi baccalaureuksen oppiarvo, ja sen loppuvaiheessa, examen determinantium, pyrittiin noudattamaan, tosin vaatimattomammassa muodossa, samoja tapoja kuin maisterinvihkiäisissä. Pariisissa kuului promootioon myös tapa vannoa vala rehtorille, tiedekunnalle ja kansakunnalle.

Bolognan ja Pariisin esikuvien pohjalta kehittyivät myös muiden yliopistojen promootiotavat jo keskiajalla täyteen kukoistukseen saaden hyvinkin monimutkaisia ja loisteliaita muotoja.

PERINTEET UPPSALAN KAUTTA SUOMEEN

Pohjoismaihin yliopistolaitos tuli varsin myöhään, kun Upsalan yliopisto perustettiin vasta vuonna 1477. Niinpä suomalaisten ylioppilaiden olikin käytävä hakemassa akateeminen oppi kauempaa. Upsalan yliopisto veti puoleensa osan suomalaisista opiskelijoista.

Ensimmäinen tarkkaan tunnettu promootio järjestettiin vuonna 1600, jolloin promovoitiin 15 baccalaureusta ja 7 maisteria eli tohtoria. Promootion vaiheet tunnetaan varsin hyvin, koska promoottori Laurentius Paulinus Gothus julkaisi pian promootion jälkeen promootiokertomuksen "Panegyris philosophica".

Promoottorin puheen jälkeen 15 baccalaureusta vannoivat olevansa esivallalle kuuliaisia. Promoottori seppelöi nyt baccalaureukset ruutaseppeleillä, koska laakeriseppeleitä ei voitu hankkia. Sen jälkeen julistettiin promovendit baccalaureuksiksi.

Jäljellä oli vielä 7 maisterin eli tohtorin vihkiminen. Nämä baccalaureukset julistettiin nyt maistereiksi ja heille luovutettiin arvonsa merkit ja etuudet. Ensiksi tapahtui nousu kateederille, mikä symboloi sitä, että promovendi oli saanut jus tenendae cathedrae, oikeuden opettaa yliopistossa.

Seurasi kirjaseremonia. Ensin kirja avattiin, mikä kuvasti jatkuvaa opiskelua, ja sen jälkeen se suljettiin, mikä puolestaan kuvasi, että opinnot olivat päättyneet ja että tiedot oli omaksuttu. Sitten pantiin promovendien päähän purppuranpunainen maisterinhattu, joka oli oppineisuuden hyveiden ja vapauden symboli.

Sen jälkeen seurasi sormuksen paneminen promovendin sormeen. Sormuksella oli tehtävänä muistuttaa velvollisuudesta tiedettä kohtaan ja niistä etuisuuksista, jotka nyt promovendille maisterina kuuluivat. Vielä seurasi promoottorin onnittelu sekä muodollinen tutkinto, jossa promovendit osoittivat oppineisuutensa. Lopuksi ultimus kiitti Kaarle herttuaa ja muita paikalla olleita arvohenkilöitä.

Upsalan promootiossa noudatetut muodot olivat sydänkeskiajan perua. Muuntumista oli tapahtunut, mutta vain vähän. Ilmeistä on, että traditiot välittyivät melko pitkälle Saksan kautta, sillä Saksaan oli Ruotsista tuossa tilanteessa läheisiä kontakteja.

Suomeen perustettiin yliopisto vuonna 1640. Perustamiskirjassa todettiin: "Täten myös armollisimmin sallimme Turun yliopistomme, niin professorien kuin ylioppilaiden, niin opettajien kuin kuulijain, nauttia samoja erioikeuksia, vapauksia ja etuja, jotka meidän Upsalan akatemiallamme on, mikäli ne tähän soveltuvat, samoin kuin tahdomme kaiken tämän erityisellä kirjeellämme selvittää."

Kun Turun yliopisto sidottiin näin tarkkaan Upsalan esikuvaan, niin se samalla tuli sidotuksi sydänkeskiaikaiseen Pariisin traditioon. Vaikka sekä ajallinen että paikallinen välimatka yliopistojen syntysijoille olikin pitkä, niin yhteys välittyi vain Upsalan kautta. Perustamiskirjassa sanottiin myös: "Täten nyt tällä avoimella kirjeellämme määräämme, perustamme ja asetamme mainitun akatemian, jossa myös promoveerattakoon tohtoreita, maistereita ja bakkalaureuksia kuten muissakin hyvin järjestetyissä akatemioissa on kiitettäväksi tavaksi tullut." Näin Turun akatemia myös promootiossa liittyi vanhaan perinteeseen. Juhlamenot kasvoivat ennen muuta Upsalan esikuvan pohjalta.

FILOSOFINEN TIEDEKUNTA JÄRJESTI ENSIMMÄISEN PROMOOTION SUOMESSA

Ensimmäinen Turun promootio järjestettiin kolmen vuoden kuluttua akatemian perustamisesta vuonna 1643 filosofisessa tiedekunnassa. Siinä promovoitiin kuusi maisteria. Tämän jälkeen promootioperinne säilyi elävänä, sillä vanhassa Turun akatemiassa niitä järjestettiin peräti 52 kertaa filosofisessa tiedekunnassa, siis joka kolmas vuosi poikkeusaikoja lukuun ottamatta.

Promoottori, jona alkuun oli tiedekunnan dekaani ja myöhemmin vuoron perään joku professoreista, piti puheen. Vihittävien primus vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen. Tämä oli muunnelma siitä muodollisesta tutkinnosta, jolla Upsalan vuoden 1600 promootiossa vihittävät osoittivat oppineisuutensa. Kysymyksen esittäminen primukselle oli tullut tavaksi Ruotsissakin, mutta siellä se ajan oloon jätettiin pois.

Suomessa kysymys ja vastaus ovat säilyneet nykyaikaan asti. Vihittävät maisterit vannoivat nyt traditionaalisen valan ja saivat arvonsa merkit: sormuksen, diplomin sekä maisterinhatun, joka edelleen oli purppuranpunainen. Myöhemmin hattu korvattiin laakeriseppeleellä. Merkkeihin kuuluivat myös kirjat, jotka vanhan tavan mukaan ensin pidettiin avattuina, mutta sitten ne promoottorin kehotuksesta suljettiin (Apertite libros. Legite libros.) Miekka tohtorin arvon symbolina kuului alun perin vain lääketieteellisen tiedekunnan tohtoreille, mutta tuli ajan oloon kaikkien tohtoreiden arvon merkiksi. Kulkueet ja jumalanpalvelukset luonnollisesti liittyivät juhlallisuuksiin.

PROMOOTIOT HELSINGISSÄ AUTONOMIAN KAUDELLA

Turun vanha akatemia tuhoutui melkein täydellisesti Turun palossa syyskuussa vuonna 1827. Välittömästi tämän jälkeen keisari-suurruhtinas Nikolai määräsi, että yliopisto oli siirrettävä Helsinkiin, josta jo vuonna 1819 oli tullut maan pääkaupunki.

Promootioperinne säilytettiin elävänä myös Helsingissä. Vuonna 1840 yliopisto täytti 200 vuotta. Juhlallisuuksiin otti osaa ennennäkemätön vierasjoukko. Tilaisuus alkoi klo 10 akateemisen kulkueen tulolla kirkkoon, johon yleisö jo oli asettunut paikoilleen. Kulkueen kärjessä tuli rehtori päässään tohtorinhattu ja yllään purppuranpunainen viitta. Hänen edellään kulkivat kursorit kantaen yliopiston hopeisia valtikoita ja hänen sivuillaan kanslerit. Sitten tulivat kulkueessa yliopiston opettajat, virkamiehet ja ylioppilaat, korkeat valtion virkamiehet, muutamat kutsuvieraat jne. seremonian määräämässä järjestyksessä.

Iltapäivällä oli vielä yliopistolla suljetumpi tilaisuus, jossa muualta kutsutut edustajat pitivät puheita ja jättivät onnittelut.

Kaikki tiedekunnat olivat varautuneet pitämään promootion riemujuhlien yhteydessä. Teologinen promootiopäivä alkoi kahdeksalla tykinlaukauksella klo 6 aamulla. Akateeminen kulkue marssi klo 10 Nikolain-kirkkoon, missä myös kaikki promootiojuhlallisuudet pidettiin. Promoottorina oli tuomiorovasti Kustaa Gadolin, ja hän vihki tohtoreiksi seitsemän lisensiaattia sekä kaksitoista sellaista, joille keisari oli suonut tohtorin arvon. Menot tapahtuivat tradition määräämällä tavalla. Promovendit vannoivat tohtorinvalan, joka vahvistettiin panemalla kaksi sormea yliopiston valtikoiden päälle. Tohtorit saivat hatun, sormuksen ja Raamatun, tohtorin arvon tunnukset.

Tilaisuudessa sattui muutamia kömmähdyksiä mutta ne eivät sentään pahemmin haitanneet. Promoottori sekoitti tohtoreitten hatut ja puhui niin hiljaa - Topeliuksen päiväkirjamerkintöjen mukaan - että vain muutamat kuulivat hänen puhuvan ja vielä harvemmat ymmärsivät, mitä kieltä hän puhui, ja että vain ani harvat ymmärsivät, mitä hän puhui. Promootio päättyi suurenmoisiin tanssiaisiin Seurahuoneella. Helsingin kauppias- kunta tarjosi ne teologien seitsemän tohtorin ja 12 kunniatohtorin kunniaksi 1400 vieraalle.

Filosofisen tiedekunnan promootio järjestettiin viimeisenä. Illalla pidettyjen maisteritanssiaisten kuningattarena oli Rosina von Haartman, F. M. Franzénin tyttärentytär, yleinen seppeleensitojatar.

ITSENÄISYYDEN AIKA

Itsenäisyyden aikana Helsingin yliopisto on tarkoin säilyttänyt promootioperinteensä. Jo vuonna 1919 järjestettiin eri tiedekuntien promootioita: ns. itsenäisyyspromootiot.

Heti itsenäisyyden jälkeen alkoi voimakas yliopistolaitoksen laajentuminen, kun vuonna 1918 perustettu Åbo Akademi aloitti toimintansa vuonna 1919 ja vuonna 1920 perustettu Turun yliopisto vuonna 1922. Kumpikin uusi yliopisto omaksui kohta toiminnan vakiinnuttua ja ensimmäisten omien kandidaattien ja tohtorien valmistuttua promootioperinteen. Turun yliopistonvihkiäisjuhla ja ensimmäinen promootio järjestettiin toukokuussa vuonna 1927 Snellmanin päivänä. Toisen uuden yliopiston, Åbo Akademin, ensimmäinen promootio ehdittiin sekin pitämään samana vuonna 1927 syyskuussa.

Yliopistolaitoksen jälleen voimakkaasti laajennuttua II maailmansodan jälkeen ja uusien yliopistojen aloitettua toimintansa nekin ovat liittyneet promootioperinteeseen.

PROMOOTIOPERINNE JA NYKYAIKA

Promootiolla on takanaan yli 700 vuoden ja meidänkin maassamme jo yli 300 vuoden perinne. Promootiot puhtaimmillaan ovat säilyttäneet olennaisen siitä syvästä symboliikasta, jonka ne yliopistojen ensimmäisellä suurella kukoistuskaudella, sydänkeskiajalla, saivat.

Sydänkeskiajan studium generale, universitas magistrorum et scholarium, myöhempien aikojen universitas scientiarum, litterarum, lyhyesti yliopisto, tunnetaan kolmesta keskeisestä piirteestä.

Yliopisto on yleiskoulu.

Yliopisto on korkeimman opetuksen ja tutkimuksen tyyssija.

Yliopisto on jäsentensä muodostama yhteisö, universitas, societas.

Promootion tärkeimmät arvomerkit, sormus ja hattu, saivat jo varhain sisältönsä tältä pohjalta. Tohtorinhattu on ikivanha vapauden symboli, ja sormus muistuttaa uskollisuudesta tutkimukselle.

Promootio on muutakin. Sen on vertauskuvallinen kertomus ympäristölle siitä työstä, joka on tehty, ja - ehkäpä ei vähiten - se on promovendeille, heidän opettajilleen ja ystävilleen kaiken vakavuutensa ja syvän vertauskuvallisuutensa ohella iloinen, joskus jopa riehakas juhlahetki.