Sierge Rasmus

POHJOISSAAMEN YLÄ-TENON MURTEEN MUUTOS 1950-LUVULTA 2020-LUVULLE

Pohjoissaamen perinteiset aluemurteet on kartoitettu kattavasti, mutta sosiolingvististä variaatiotutkimusta on saamen kielissä tehty hyvin vähän. Työssäni tutkin pohjoissaamen yhden murrealueen kielen variaatiota ja muutosta reilun kuudenkymmenen vuoden aikajaksolla. Saamen kielet ovat jakautuneet laajalle alueelle ja niillä on maailman kielten joukossa suhteellisen vähän puhujia. Suurimmalla kielellä, pohjoissaamella, on noin 20 000–30 000 puhujaa. Tästä johtuen ei ole muodostunut yhtenäistä pohjoissaamen yleiskieltä tai yleispuhekieltä, vaan kieli varioi pitäjien ja sukujen mukaan. Nykyisellään pohjoissaame on Euroopankin mittakaavassa erityisessä asemassa, sillä sitä puhutaan suomalais-ugrilaisten ja pohjoisgermaanisten kielten raja-alueella ja siihen vaikuttavat sekä suomen kieli, että skandinaaviset kielet. Asetelma on kielitieteellisesti houkutteleva, mutta myös kielen tulevaisuuden kannalta merkittävä, sillä tietoa muutoksesta tarvitaan esimerkiksi kielenhuoltoa koskevaa ohjeistusta varten ja siksi, että kielen opetus voisi taata pohjoissaamelle jatkuvuuden valtionrajoista huolimatta.