ADHD:n taustalta löytyi uusia varhaisia riskitekijöitä
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jolle on ominaista ylivilkkaus ja tarkkaavuuden ongelmat, jotka aiheuttavat toiminnan haittaa useilla elämänalueilla. ADHD on osittain perinnöllinen sairaus, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös ympäristötekijöillä on vaikutusta häiriön riskiin ja puhkeamiseen.
Lääketieteen lisensiaatti Jandeh Jallow Oulun yliopistosta osoittaa väitöstutkimuksessaan, että äidin raskaudenaikainen stressi ja ei-toivottu raskaus voivat lisätä ADHD-oireiden esiintymistä lapsella. On myös mahdollista, että synnytyksen jälkeisistä riskitekijöistä lyhyempi imetyksen kesto lisää ADHD-oireiden esiintymistä.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:n varhaisiin riskitekijöihin kuuluvat muun muassa keskosuus ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. Näiden lisäksi on raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden tekijöitä, joita on tutkittu vain vähän tai niistä on ristiriitaista tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa.
Jallow tutki väestöpohjaisessa väitöskirjatyössään vähän tutkittuja raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden ADHD:n riskitekijöitä vuoden 1986 Pohjois-Suomen syntymäkohortissa. Hän selvitti, liittyvätkö äidin raskaudenaikainen tulehdus ja stressi, imetyksen kesto sekä lapsen persoonallisuuspiirteet tai psykiatriset sairaudet lisääntyneeseen ADHD-riskiin lapsuudessa ja nuoruudessa.
Tutkimuksessa löytyi ei-toivotun raskauden ja alle kolme kuukautta kestäneen täysimetyksen yhteys yliaktiivisiin oireisiin 8-vuotiaana. Äidin raskauden aikainen stressi ja alle kuusi kuukautta kestänyt osittainen imetys olivat merkkejä lisääntyneestä riskistä ADHD-oireisiin 16-vuotiaana.
Myös lapsen oma persoonallisuusprofiili liittyi ADHD-diagnoosiin nuoruusiässä. Tutkimuksessa paljastui eroja temperamentissa ja luonteenpiirteissä terveen kontrolliryhmän ja niiden välillä, joilla todettiin ADHD. Nuoret, joilla diagnosoitiin ADHD, olivat useammin elämyshakuisia sekä vähemmän itseohjautuvia, yhteistyöhaluisia ja sinnikkäitä kuin ne nuoret, joilla ei diagnosoitu ADHD:ta.
Väitöskirjatutkimus on yksi ensimmäisistä ja tähän mennessä edustavimmista ADHD:n varhaisten riskitekijöiden tutkimuksista. Tuloksista on hyötyä ehkäiseviä toimenpiteitä kehitettäessä, sillä ADHD:hen liittyy runsaasti sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia haittoja.
ADHD-diagnoosit ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti. Koska ADHD on paikoin myös yli- ja väärin diagnosoitu, riskitekijöiden tunnistaminen voi tulevaisuudessa tuoda uusia työkaluja ADHD:n tarkempaan diagnosointiin.