Akateeminen urapolku johti keksijäksi
Ruddock ja hänen työryhmänsä keskittyy työssään proteiinien rikkisiltojen muodostumismekanismeihin. He ovat siis kiinnostuneita siitä, miten niitä tehdään soluissa proteiinien valmistuksen yhteydessä. Rikkisillat ovat tärkeitä monille proteiineille, jotta ne saavat oikean kolmiulotteisen rakenteen ja pystyvät olemaan toimintakykyisiä.
”Arvelimme tunnistaneemme mahdollisia uusia mekanismeja, joilla rikkisiltoja soluissa muodostetaan. Emme kuitenkaan voineet tutkia niitä, koska emme pystyneet valmistamaan mekanismissa tarvittavia entsyymejä. Niissä kun on myös itsessään rikkisiltoja”, Ruddock kertoo.
Kun Ruddock ja hänen tiiminsä törmäsi samaan ongelmaan jo kolmannen kerran puolen vuoden sisällä, hän räjähti.
”Jos kerran tiesimme, miten homma toimii, miksemme pystyneet luomaan systeemiä, jossa se toimisi yksinkertaisemmin?”
Ideasta tulikin toimiva konsepti
Ruddock sai idean, miten hän saisi systeemin toimimaan bakteereissa, jotka ovat hyviä ja edullisia proteiinien tuotantolaitoksia. Ajatus tuntui naiivilta ja yksinkertaiselta, mutta lopulta se oli avain ongelman ratkaisemiseen.
”Lähdin miettimään, voisimmeko soveltaa tietoa, joka tiedetään rikkisiltojen muodostumisesta eukaryooteissa (eli aitotumaisissa) kun siirrytään yksinkertaisempaan tutkimuskohteeseen eli kolibakteeriin ja siinä tapahtuvaan rikkiatomien välisten siltojen muodostumiseen.”
Tämä tuotti keksinnön nimeltään CyDisCo, joka tarkoittaa rikkisiltojen muodostamista kolibakteerin sytoplasmassa (Cytoplasmic Disulfide Bond Formation in E.coli). Oulun yliopisto lähti patentoimaan keksintöä ja sille on myönnetty patentti Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Patentin kaupallisia oikeuksia on myönnetty tähän mennessä reilun tusinan verran, joista osa on päätynyt lisenssisopimuksiksi.
”Kadun keksinnölle antamaani nimeä edelleen. Se kuulostaa joltakin 70-luvulta tulleelta.”
Rahanarvoisesta ajatuksesta yhteiskunnallisen hyödyn tuottajaksi
Ruddockin idea osoittautui pian rahanarvoiseksi keksinnöksi. Itse asiassa sillä on markkinoilla kysyntää jopa satojen biljoonien eurojen edestä.
”Raha onkin se ilmeisin syy, miksi kannattaa harkita, voisiko akateemiseen uraan yhdistää kaupallisempaa puolta”, Ruddock mainitsee.
Lisäksi mukana on eettinenkin puoli: hyvän keksinnön avulla voi antaa takaisin yhteiskunnalle. Ruddockin keksintö saattaa joku päivä tehdä terveydenhuollosta edullisempaa, sillä sen avulla voi tuottaa biologisia lääkkeitä.
Rahan ja yhteiskunnallisen hyödyn lisäksi Ruddock nimeää myös kolmannen positiivisen puolen kaupalliselle puolelle siirtymisestä.
”Jos et ole varma, haluatko pysyä akateemisessa maailmassa vai lähteä osaksi kaupallista puolta, keksinnöt tarjoavat matalan kynnyksen mahdollisuuden nähdä, millaista niin sanotusti toisella puolella on. Pystyt olemaan osa kumpaakin maailmaa yhtä aikaa, joten mistään ei tarvitse luopua. Toki työmäärä saattaa lisääntyä jonkin verran.”
Rohkeasti keksimään
Ruddock vannoi aikoinaan pysyvänsä visusti akateemisella polulla, mutta nykyään keksintöjen parissa työskentely on noussut vahvasti akateemisen työn rinnalle. Hän kehottaakin tutkijakollegojaan nostamaan rohkeasti omia keksintöjään esille.
”Ihmiset olivat työskennelleet alallamme vuosikymmenet ja samoin me olimme työskennelleet aiheen parissa vuosia, mutta silti kukaan ei ollut keksinyt samaa ideaa.”
Ruddock osaa myös nimetä muutaman käytännön seikan, jotka kannattaa olla mietittynä ennen kuin keksintöään lähtee esittelemään.
”On tärkeää, että keksinnölle on sopivankokoinen kohdeyleisö mietittynä. Lisäksi täytyy pystyä näyttämään, että uusi systeemi on parempi kuin jo olemassa olevat systeemit. On myös hyvä suunnitella etukäteen, millaisen myyntipuheen keksinnöstään pitää, jotta sijoittajat saataisiin houkuteltua mukaan.”
Yksi tärkeimmistä seikoista on Ruddockin mielestä se, että unohtaa pelot mahdollisesta epäonnistumisesta. Hän korostaa tätä Einsteinin sanoja siteeraten: ”Luovuus on sitä, että näkee, mitä kaikki muutkin ovat aina nähneet, mutta ajattelee jotakin sellaista, mitä muut eivät ole ikinä ajatelleet.”
Teksti: Vilma Lehto