Digitalisaatio uudistaa liiketoimintaa
”Digitaalinen liiketoiminta on mitä tahansa liiketoimintaa, jota digitalisaatio muuttaa”, määrittelee Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkija Petri Ahokangas. ”Keskeinen kysymys on, miten digitalisaatio voi muuttaa sitä kannattavammaksi, tehokkaammaksi, helpommaksi…”
Kun vastauksia tiedetään, yritys voi laatia digitaalisen liiketoimintamallin. Digitalisaatio etenee kuitenkin vauhdilla ja yhä uusille alueille. Sen tarjoamien liiketoimintamahdollisuuksien näkeminen edellyttää ennustajankykyjä – tai tutkijoiden apua.
Tässä kuvaan astuvat Ahokangas ja Centre for Wireless Communications (CWC) -tutkimusyksikön tutkija Marja Matinmikko-Blue. Uuden teknologian ilmaantuessa heiltä kysellään, millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se avaa ja miten yrityksen pitäisi sitä soveltaa.
”Ryhdymme ratkomaan tätä keräämällä yhteen eri osapuolia: yrityksiä, tutkijoita, julkisia toimijoita. Käytämme tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä, kuten skenaarioita ja toimintatutkimusta, ja yhdistämme siihen strategia- ja teknologiatutkimusta. Autamme yrityksiä jäsentämään mahdollisuuksia ja rajoitteita ja löytämään ratkaisut. Emme tee valmista liiketoimintamallia yhdelle yritykselle, vaan pidämme tutkimuksen yleisellä tasolla, jotta muutkin voivat hyödyntää sitä”, Ahokangas kuvailee.
Tehtävää hankaloittaa se, että kyse on teknologian uusista, pitkälti löytämättömistä mahdollisuuksista, samoin kuin se, että tarkasteltavana oleva ympäristö on harvoin selkeä ja rajattu. Yleensä kohteena on ”hybridiympäristö”, jossa on monentyyppisiä toimijoita. Oulun Satama on esimerkki tällaisesta.
”Se on suljettu alue, jossa firmoilla on perinteisesti omat tietojärjestelmät, jotka eivät kommunikoi keskenään. Lisäksi on viranomaistiedotusta, tullausta ynnä muuta”, Ahokangas sanoo. ”Kun nämä yhdistetään sataman digitalisoinnilla, tuodaan lisäarvoa kaikille. Toimijat voivat hyödyntää toistensa tietoa, ja kilpailu ja yhteistyö kohtaavat. Näitä mahdollisuuksia ei ole voitu täysimittaisesti hyödyntää ennen 5G:tä. 5G-verkon kautta saadaan data liikkumaan, ja päälle rakennetaan sisältöpalveluita.”
Oulun Satama on esimerkki ns. hybridiympäristöstä, jossa on useita erilaisia toimijoita. Petri Ahokangas Oulun yliopiston kauppakorkeakoulusta, Marja Matinmikko-Blue CWC-tutkimusyksiköstä ja Mira Juola Oulun Satamasta rakentavat satamaan uudenlaista toimintamallia.
5G-paikallisverkot tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia
Oulun Satama on yhtenä testiympäristönä Oulun yliopiston koordinoimassa 5G VIIMA -hankkeessa. Keskeisenä elementtinä on 5G:n mahdollistama paikallisverkko. 5G:ssä tiedonsiirto nimittäin tapahtuu korkeammilla radiotaajuuksilla kuin 4G:ssä, minkä vuoksi tukiasemia on oltava tiheämmin. Tiheys mahdollistaa paikalliset ”mikro-operaattorit” – eli vaikkapa yrityksen oman 5G-verkon.
5G-privaattiverkot ovatkin yksi tärkeimmistä uutuuksista, jotka määrittävät tulevaisuuden digitaalista liiketoimintaa. Niihin liittyviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ovat esimerkiksi paikallisverkkoihin integroitavat erilaiset alustat – vaikkapa kauppakeskusten ilmoituskanavat.
Oulun Sataman tapauksessa alustalle kerätään dataa eri lähteistä ja rakennetaan sisältöpalveluja alueen toimijoille. Tarjolle tulee esimerkiksi reaaliaikainen tilannekuva sataman sisäisestä liikenteestä, mikä mahdollistaa mm. ajoreittien optimoinnin sekä turvallisuuden paranemisen, kertoo digitalisaatiohankkeen vetäjä Mira Juola.
Systeemi ei ole vielä valmis, mutta jo realistinen. ”5G-verkkomme on pilotointivaiheessa. Tarvittava teknologia on nykyään edullista ja mahdollistaa tiedon keruun pilvipalveluun ja jakamisen loppukäyttäjän taskuun. 5G:ssä verkon kapasiteetti ei enää ole ongelma, kun esimerkiksi striimataan videokuvaa tai käytetään suurta määrää sensoreita, jotka tuottavat dataa.”
Sääntely ei pysy teknologian mahdollisuuksien perässä
Sensorit liittyvät 5G:n toiseen uutuuteen, ”Internet of Thingsiin”, ”esineiden internetiin”, jossa erilaiset sensorit ja laitteet kytketään verkkoon. Tulevaisuusvisioissa sensorit, laitteet ja paikallisverkot laajenevat jopa ”älykkääksi kaupungiksi”, mikä laajentaa myös digitaalisen liiketoiminnan näkymiä. Erityisen kiinnostavana Ahokangas pitää Oulun Sataman kaltaista kuviota, jossa ”kilpailu ja yhteistyö kohtaavat”.
”Haaste on siinä, miten yritysten liiketoimintamallit pelaavat älykaupungissa yhteen, jotta kilpailijoiden kesken syntyy win-win-tilanne – ja miten julkiset toimijat, kuten kaupungit, voivat vaikuttaa siihen. Niiden liiketoimintamalliajattelu on vielä alkutekijöissään.”
Haastetta aiheuttaa myös regulaatio, sääntely. ”Toimialojen rajojen hälvetessä esimerkiksi mobiiliverkkojen ja energiaverkkojen regulaatiot törmäävät toisiinsa”, Ahokangas ennustaa. Sääntely jää helposti jälkeen teknologian mahdollisuuksista ja hankaloittaa digiliiketoimintaa nykytilanteessakin – erityisesti Euroopassa.
”Wired-lehden taannoisessa listauksessa yksikään yritys, joka oli noussut viidessä vuodessa miljardiluokkaan, ei ollut eurooppalainen. Täällä liiketoimintaympäristö on niin pitkälle säännelty, että uudet avaukset, kuten Uber, ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä.”
Sääntely koskee myös 5G:n perustaa, uusia radiotaajuuksia. Valtiot järjestävät niistä taajuushuutokauppoja ja muotoilevat samalla raameja tulevaisuuden digiliiketoiminnalle. Esimerkiksi Suomessa Traficom järjesti kesäkuun alussa huutokaupan 26 GHz:n taajuusalueesta.
”Taajuushuutokaupoissa on kuitenkin suurta vaihtelua maittain”, kertoo Marja Matinmikko-Blue. ”Jotkut maat laittavat tarjolle vähemmän taajuuslisenssejä ja rahastavat niillä, kun taas toisissa maissa isot operaattorit saavat lisenssin helposti. Huutokaupoista ollaan myös siirtymässä muihin malleihin kuten paikallisiin radiolupiin.”
Teollisen kontekstin mahdollisuudet ovat pitkälti hyödyntämättä
Datan hyödyntäminen ja kaupallistaminen, esimerkiksi sen myyminen eteenpäin, kuuluu digitaalisen liiketoiminnan keskeisiin mahdollisuuksiin. Myös tätä koskeva sääntely vaihtelee. Amerikkalaisessa ajattelutavassa datan omistaa sen kerännyt korporaatio, monessa Aasian maassa valtio ja Euroopassa kuluttaja, kärjistää Ahokangas.
”Tämä on haasteista suurimpia. Mitä dataa esimerkiksi sensoreilla saa kerätä?”
Rajoitteet näkyvät mallissa, jolla tutkijat liiketoimintamahdollisuuksia jäsentävät: ratkaisujen pitäisi löytyä kolmiosta, jonka sivuina ovat regulaatio, liiketoiminta ja teknologia.
Mahdollisuuksia voi jäsentää myös jaolla connecticivity–content–context–commerce, lisää Ahokangas.
”Konnektiviteetti (yhteys tietoverkkoon) on perusta, jonka päälle voi rakentaa erilaista sisältöliiketoimintaa (content). Seuraava taso, konteksti, on erittäin mielenkiintoinen: millaisia digiliiketoimintamahdollisuuksia esimerkiksi kampus, tehdas tai tietty käyttötilanne tarjoaa – miten sisältöä niissä kannattaa jäsentää ja millaisia digipalveluja myydä (commerce).”
Kontekstiin liittyy keskeisesti myös alustatalous – yritysten tarjoamat digialustat, joilla niiden asiakkaat voivat harjoittaa lisäarvoa tuottavaa toimintaa. Kuluttajabisnesalustojen osalta kehityssuuntana on Ahokankaan mukaan ollut ”winner takes it all” (esim. Facebook, Airbnb, Uber, Google), mutta muut kontekstit, kuten teollinen ympäristö tai älykäs kaupunki, ovat vielä laajalti hyödyntämättä.
”Tämä avaa suomalaiselle liiketoiminnalle huimia mahdollisuuksia. Näissä konteksteissa ei vielä ole globaaleja voittajia.”
Oulun Satama tarjoaa omassa kontekstissaan esimerkiksi LTE-verkkoa, kertoo Mira Juola. ”Se on suljettu dataverkko kaikkein kriittisimpiin sataman tiedonsiirtotarpeisiin. Myymme sen kapasiteettia alueen toimijoille.”
Laajempikin teollisen kontekstin digiliiketoiminta on periaatteessa mahdollista. ”Satamien toiminta on globaalisti melko samantyyppistä. Kyselyitä on tullut, ja mielenkiintoa kaupallistamista kohtaan on”, Juola sanoo.
”Ensisijaisesti haemme kuitenkin kilpailuetua asiakkaillemme ja toimijoillemme. Satamassa työskentelee ja vierailee samalla alueella eri yritysten työntekijöitä, jotka eivät juuri tiedä toistensa toiminnasta. Tietoa jakamalla voidaan helpottaa naapurinkin arkea. Digitaalisten palvelujen rakentamisessa tarvitaan uudenlaista toimintamallia, ja sen rakentamisessa Oulun yliopistosta on paljon apua.”
Teksti: Jarno Mällinen