Euclid-avaruusteleskoopin uudet kuvat paljastavat vapaana seilaavia planeettoja ja sadoittain uusia galakseja

Universumin salaisuudet kirkastuvat nyt tähtitieteilijöille, kun Euclid-teleskooppi tuottaa ensimmäisiä tuloksiaan. Tutkijat ovat löytäneet satoja uusia galakseja, tähtijoukkoja, vapaana seilaavia Jupiteria massiivisempia planeettoja, sekä galaksijoukkojen painovoiman aiheuttamia gravitaatiolinssejä. Avoin data-arkisto mahdollistaa laajan tieteellisen tutkimuksen.
colourful dust in space
Messier 78 -tähtienmuodostusalue 1300 valovuoden etäisyydellä. Kuvassa näkyy tomun ympäröimä tähtienmuodostusalue, jossa syntyy aktiivisesti uusia tähtiä ja planeettoja. Kuva: ESA/Euclid/Euclid Consortium/NASA

Euroopan Avaruusjärjestö (ESA) esitteli 23.5.2024 viime vuoden heinäkuussa laukaistun Euclidin keräämää dataa. Tieteellisen tulosten lisäksi ESA julkaisi viisi uutta Euclidin ottamaa värikuvaa sekä Euclidin ensimmäisen tieteelliseen käyttöön soveltuvan avoimen data-arkiston, joka mahdollistaa teleskoopin keräämän datan mahdollisimman laajan tieteellisen hyödyntämisen.

Suomesta Euclid-konsortiossa on mukana tutkijoita Oulun, Helsingin, Turun, Jyväskylän ja Aalto-yliopistosta ja Kajaanissa sijaitsevan datakeskuksesta vastaa osaltaan CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy.

Oulun yliopiston yliopistonlehtori Aku Venhola ja tutkijatohtori Mélina Poulain ovat mukana kartoittamassa kääpiögalakseja ja pallomaisia tähtijoukkoja. “Kuvatuista galaksijoukoista erityisesti Fornax-joukko on minulle erittäin tuttu koska olen tutkinut sitä Maasta tehtyjen havaintojen pohjalta lähes vuosikymmenen. Euclidin havaintojen tarkastelu on kuin olisi saanut silmälasit päähän ja vihdoin päässyt näkemään galaksien yksityiskohdat”, Venhola ihastelee. “Uusi data mahdollistaa pienten galaksien keskustassa sijaitsevien tiheiden tähtijoukkojen entistä tarkemman tutkimuksen”, Poulain jatkaa. Nykykäsityksen mukaan osassa näistä galaksien keskiosissa sijaitsevissa tähtijoukoissa sijaitsee myös massiivisia mustia aukkoja, ja Euclid voi osaltaan olla ratkaisevassa asemassa näiden rakenteiden synnyn ymmärtämisessä.

“Euclidin päämäärä on selvittää pimeän aineen ja pimeän energian luonne. Näitä kosmologisia tuloksia joudutaan vielä odottamaan, kunnes dataa on kertynyt enemmän”, kertoo Suomen Euclid-yhteisön johtaja Elina Keihänen Helsingin yliopistosta.

Nyt julkaistut kuvat ja niihin perustuvat kymmenen tieteellistä artikkelia pohjautuvat yhteenlaskettuna alle vuorokauden mittaiseen kokonaisvalotusaikaan valituista kohteista. Euclidin ensimmäiset tieteelliset julkaisut ja avoimet kuva-arkistot ovat tärkeä merkkipaalu, toteaa ESA:n Euclid-tutkija, Project Scientist Valeria Pettorino. “Kuvat ja niihin liittyvät tieteelliset löydökset ovat vaikuttavia tutkittujen kohteiden moninaisten luonteiden ja etäisyyksien suhteen.” Pettorinon mukaan Euclidin varhaiset havainnot osoittavat Euclidin olevan nyt valmis päätehtäväänsä: pimeän aineen ja energian luonteen selvittämiseen.

Kuluvan vuoden helmikuussa Euclid aloitti kuuden vuoden mittaisen pääkartoituksensa ja on siitä lähtien kuvannut taivasta systemaattisesti päivittäin kasvattaen jatkuvasti kartoitettua aluettaan. Ensimmäinen pääkartoituksen datajulkistus on ajoitettu vuodelle 2025.

Euclidin varhaisesta datasta tehtyihin tieteellisiin julkaisuihin ja värikuviin voi tutustua ESAn verkkosivulla.

Kuvat

Ylimpänä olevassa kuvassa on Messier 78 -tähtienmuodostusalue 1300 valovuoden etäisyydellä. Kuvassa näkyy tomun ympäröimä tähtienmuodostusalue, jossa syntyy aktiivisesti uusia tähtiä ja planeettoja. Euclidin infrapunakamera näkee syvemmälle sumun sisään kuin näkyvän valon alueella on mahdollista nähdä, mikä on auttanut paljastamaan tästä kuvasta yli 300000 kohdetta. Osa havaituista kohteista on alle 10 % Auringon massaisia, fuusioon kykenemättömiä substellaarisia kohteita, joiden lukumäärän selvittäminen suhteessa tähtiin on tärkeä osa pimeän aineen määrän määrittämisessä. Kuva: ESA/Euclid/Euclid Consortium/NASA

White spiral in space
Kuvassa yllä: Euclidin kuva galaksista NGC 6744, joka sijaitsee 30 miljoonan valovuoden päässä. NGC 6744:n kaltaisissa spiraaligalakseissa syntyy suurin osa maailmankaikkeudessa tällä hetkellä syntyvistä tähdistä. Huolimatta siitä, että kyseistä galaksia on tutkittu jo vuosikymmeniä, Euclidin kuvat paljastivat sen vierestä aiemmin havaitsematta jääneen kääpiögalaksin. Kuva: ESA/Euclid/Euclid Consortium/NASA
Space and stars
Kuvassa yllä: Euclidin kuva 2,7 miljardin valovuoden päässä sijaitsevasta Abell 2390 -galaksijoukosta. Joukon keskustassa voidaan nähdä kaarevia viirumaisia kohteita, jotka ovat joukon painovoiman synnyttämän gravitaatiolinssin vääristämiä joukon takana olevia galakseja. Gravitaatiolinssejä tutkimalla voidaan saada tietoa galaksijoukkojen sisältämästä pimeän aineen määrästä. Kuva: ESA/Euclid/Euclid Consortium/NASA, image processing by J.-C. Cuillandre (CEA Paris-Saclay), G. Anselmi; CC BY-SA 3.0 IGO or ESA Standard Licence.

Lue myös

Ensimmäiset Euclidin kuvat tähtitaivaasta saatu

Avaruusfysiikan ja tähtitieteen tutkimus Oulun yliopistossa

Viimeksi päivitetty: 14.6.2024