Ilmastomuuttoliikkeen kestävä hallinta edellyttää kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä
Ilmastonmuutos vaikuttaa eri alueisiin, maihin ja ihmisryhmiin eri tavoin ja epätasa-arvoisesti. Vauraat ja poliittisesti vakaat valtiot pystyvät paremmin suunnittelemaan ja toteuttamaan ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja siihen valmistautumiseen tarvittavia toimenpiteitä kuin köyhät ja hauraat valtiot. Siksi Suomen ja Euroopan unionin tulisi vielä vahvemmin ottaa huomioon ilmasto- ja ympäristönäkökulma kehitysyhteistyössä ja humanitaarisessa avussa.
Muuttoliike on keino sopeutua ilmastonmuutokseen. Suurin osa ilmaston- ja ympäristömuutokseen liittyvästä muuttoliikkeestä tapahtuu maiden sisällä. Ilmastomuuttoliikettä tapahtuu kuitenkin myös valtioiden rajojen yli. Tulevaisuuden ilmastomuuttajien muuttoreitit seuraavat todennäköisesti ihmisten nykyisiä muuttoreittejä myös Euroopan unioniin ja Suomeen. Sen lisäksi ilmastonmuutos voi vaikuttaa joidenkin muuttoreittien turvallisuuteen tai kiinnostavuuteen.
Kestävän kehityksen tavoitteet sekä inhimillisen turvallisuuden ja ihmisoikeuksien näkökulma asettavat reunaehdot ilmastomuuttoliikkeen hallinnalle lähtöalueilla, kauttakulkualueilla ja vastaanottavilla alueilla. Tavanomaiset oleskelulupakategoriat tarjoavat tärkeimmät ihmisten suojelua ja sopeutumista tukevat mahdollisuudet, koska kansainvälisen suojelun kategoriat eivät tehokkaasti vastaa suojelutarpeeseen.
”Uusia ratkaisuja tulee hakea kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Kansainvälisen yhteistyön ja kumppanuuksien lisäksi on tarpeen edistää niin ilmasto- ja maahanmuuttosektorien kuin eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä ilmastomuuton hallinnassa Suomessa”, sanoo selvityksen toteuttamista johtanut professori Eeva-Kaisa Prokkola Oulun yliopistosta.
Selvityksestä tehty julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2020 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.