Intohimo koodaamiseen avasi oven Piilaaksoon
”Nörtti ja ylpeä siitä”. Tällä otsikolla Kaleva kirjoitti tietojenkäsittelytiedettä opiskelevasta Louai Al-Khanjista yksitoista vuotta sitten. Al-Khanji oli tuolloin juuri palannut takaisin opintojensa pariin työskenneltyään vuoden New Jerseyssä käyttöliittymäohjelmoijana.
”Päädyin työhön erään open source -projektin seurauksena. Olin kolmannen vuoden opiskelija ja kiinnostunut koodaamisesta enemmän kuin mistään muusta”, Al-Khanji muistelee nauraen.
Nyt Al-Khanji asuu Kalifornian Piilaaksossa ja työskentelee kolmatta vuotta WhatsAppilla.
”Olen tiettävästi ainoa suomalainen insinööri WhatsAppilla. Facebookilla, joka on samaa firmaa, on muutama suomalainen työntekijä.”
Työtään Al-Khanji kuvailee dynaamiseksi.
”Työ on aika vauhdikasta ja tekemisen laatu on korkea. Meillä ei myöskään ole projektipäälliköitä tai keskitettyä suunnittelua, vaan softainsinööreiltäkin odotetaan projektinhallinnan ja aikatauluttamisen taitoja.”
Näitä taitoja korostettiin jo tietojenkäsittelytieteen opinnoissa Oulun yliopistossa.
”Teoreettisen puolen lisäksi oli myös käytännön projektisuunnittelua. Se oli minulle tosi hyvä juttu.”
Nyt, kun vertaan itseäni vaikka Kiinan tai Intian huippuyliopistojen kasvatteihin, huomaan, että heidän osaamisensa painottuu enemmän teoriaan.”
Al-Khanjin työskennellessä WhatsAppilla yritys on kasvanut valtavasti.
”On hienoa olla mukana IT-alan aallonharjalla. Täältä näkee, mitä alalla tapahtuu ja mihin suuntaan kaikki ovat menossa.”
WhatsAppille Al-Khanji päätyi yhteisen tuttavan vinkkaamana.
”Työhaastattelu saattaa Piilaaksossa kestää kokonaisen päivän. Haastattelussa kysytään teknisiä kysymyksiä ja testataan ongelmanratkaisutaitoja esimerkiksi tietyn algoritmin soveltamisessa. Kaikki alan tekninen puoli pitää olla hallussa. Haastatteluun pitää päntätä niin kuin tenttiin.”
Harrastuneisuus avaa ovia
Al-Khanji syntyi oululaisen äidin ja libanonilaisen isän perheeseen Berliiniin ja puhui lapsuutensa pääkielenään saksaa.
”Äiti puhui minulle suomea ja isä arabiaa, ja minä puhuin heille saksaa”, Al-Khanji valottaa monikielistä taustaansa.
Myöhemmin perhe muutti Beirutiin, mutta kun tilanne siellä kävi levottomaksi, Al-Khanji muutti Ouluun 15-vuotiaana.
”Tulimme pikkuveljen kanssa edeltä isovanhempien luokse Madekoskelle, ja vanhemmat tulivat pikkusiskon kanssa myöhemmin perässä. Mummola oli meille tuttu kesänviettopaikka. Kävin englantipainotteisen ysiluokan ja IB-lukion. Äidinkielenäni kirjoitin saksan, sillä suomen kieleni oli saapuessamme Aku Ankka -tasoa. En muutenkaan ollut mikään hyvä koulussa. Reputin lukiossa matikan kurssin”, nyt leveää Oulun murretta puhuva Al-Khanji kertoo.
Enemmän kuin lukio-opinnot, Al-Khanjia kiinnostivat tietokoneet.
”Muistan jo Berliinissä purkaneeni perheen tietokoneen osiin. Se tapahtui joskus 90-luvun puolessavälissä. Kaveripiirissäni isät harrastivat IT-juttuja ja tietokoneet olivat in. Muistan kuvakatalogit, joista pystyi vertailemaan eri koneiden speksejä. Mummolassa luin kesät viikkorahoilla ostamaani Mikrobittiä, joka oli 90-luvulla mielestäni paras alan lehti ihan kansainväliselläkin mittapuulla.”
Oulun yliopiston tietojenkäsittelytiede oli luonteva jatkumo kiinnostukselle.
”Opintomenestys ei ollut edelleenkään päällimmäisenä mielessäni, mutta oma harrastuneisuuteni on tukenut tekemistäni ja ollut se juttu, jolla olen saanut jalan oven väliin. Olen elävä esimerkki siitä, että kun jaksaa muuttaa kiinnostuksen kohteen tekemiseksi omalla vapaa-ajallaan, tulee se tsäänssi, joka voi muuttaa elämän.”
Koodari voi tienata miljoonan
Hyvistä tekijöistä kilpaillaan Piilaaksossa.
”Siinä mielessä täällä on hyvin erilaista kuin Suomessa. Joka päivä tulee sähköpostiin työtarjouksia. Ihmiset vaihtavat herkästi työpaikkaa. Työnantajat pyrkivät tulemaan vastaan eri tavoin: hyvällä työnantajalla on hyvä terveydenhuolto, ilmaiset ruokailut, pelihallit, jäätelökioskit ja espressokeittimet joka nurkassa. Välillä tuntuu kuin olisi Disneylandissa. Palkka on tietysti myös ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Koodari voi tienata miljoonan vuodessa.”
Vastaavasti myöskään työnantajat eivät välttämättä ole niin sitoutuneita työntekijöihinsä kuin Suomessa.
”Potkujen uhka on todellinen, jos ei hoida työtään kunnolla tai jos tekee pienenkin rikkeen esimerkiksi firman sisäisiin sääntöihin liittyen.”
Työaikaa ei ole, mutta työtuntiensa suhteen Al-Khanji sanoo olevansa hyvin suomalainen.
”En venytä työtunteja. Teen töitä kahdeksasta neljään”, perheellinen mies sanoo.
Piilaaksolle ja Oululle on yhteistä tietty IT-pöhinä, mutta muuten Al-Khanji ei lähtisi näitä vertailemaan.
”Useassa eri maassa asuneelle Oulu näyttäytyy paikkana, jossa monet asiat tehdään hyvin. Kaupunkisuunnittelu on selkeää, asioiden hoitaminen sujuu sähköisesti ja kännykkä kuuluu hyvin. Täällä jenkeissähän törmää usein siihen ongelmaan, että kännykkä ei kuulu.”
Yhteistä Piilaaksolle ja Oululle on luonto.
”Luontoalueet tulevat tutuiksi lapinkoiramme Leevin kanssa, joka tosin alkuun oli ihmeissään maaoravista.”
Teksti: Kati Valjus.