Jäinen voima muovasi Fennoskandian maisemat
Laaja eroosio eli kallio- ja maaperän kuluminen muovasi merkittävällä tavalla ympäristöä, jossa nykypäivänä elämme. Mittavat vaikutukset näkyvät vuorissa, järvissä, joissa, rannikoissa, maaperässä sekä mineraali- ja hiiliesiintymissä. Eroosion myötä saivat alkunsa myös monet ympäri Skandinaviaa piilevät luonnonuhat, kuten kivivyöryt ja kalliosortumat.
Viimeisen jääkauden aikana maapallon kolmanneksi suurin jäätikkö oli Euraasian mannerjäätikkö, joka ulottui 5 500 kilometrin laajuiselle alueelle leudosta Britannian eteläosasta Fennoskandian läpi aina Huippuvuorten ja Siperian napaseuduille asti. Mannerjäätikön vaikutusta maisemaamme ei ollut vielä viime päiviin asti täysin ymmärretty, mutta tuore tutkimus tuo uuden näkökulman jäämassan kokonaisvaikutukseen Luoteis-Euroopassa ja osassa Aasiaa viimeisen jääkauden aikana. Tutkimuksen toteuttivat tutkijat Alun Hubbard Oulun yliopistosta ja Henry Patton Tromssan yliopistosta, ja se on julkaistu Nature Communications -tiedelehdessä.
”Sulamishuippunsa aikana Euraasian mannerjäätikkö vapautti enemmän sedimenttejä kuin kaikki maapallon joet yhteensä nykypäivänä. Tutkimustuloksistamme käy ilmi, kuinka jäätiköt voivat reagoida äkisti ympäristön muutoksiin vuosikymmenissä ja kuinka tästä syntyvä lumipalloefekti ulottuu reilusti jäätikön reunamien ulkopuolelle ja koskettaa monia muitakin maapallon systeemejä”, sanoo Oulun yliopiston professori Alun Hubbard.
Euraasian mannerjäätikön eroosiojalanjälki
”Sovelsimme tutkimuksessa mallinnusta, jonka rajoitteina käytettiin useita tosielämän havaintoja ja mittauksia. Mallinnuksen avulla voitiin rekonstruoida Euraasian mannerjäätikön eroosiota koko viimeisen jääkauden ajalta, mikä paljasti jäätikön mittavan roolin nykypäivämme maiseman muovaajana”, tohtori Henry Patton toteaa.
Tutkimus valottaa viimeisen 100 000 vuoden aikaisen glasiaalisen eroosion äärimmäistä ja monimutkaista luonnetta ja tarjoaa arvokkaan pitkän aikavälin näkökulman. Huomionarvioisia vaikutustekijöitä olivat erityisesti ilmasto, geologia ja topografia, mutta erityisen tärkeässä roolissa oli myös mannerjäätikön oma termomekaaninen olotila.
Euraasian mannerjäätikkö oli paikoin yli kolme kilometriä paksu, minkä johdosta sen kuluttava vaikutus alla olevaan maa- ja kallioperään oli hyvin laaja. Tutkimustulokset osoittavat, että joissain mannerjäätikön osissa eroosio oli hyvinkin mittavaa, mistä todistavat vuonot Länsi-Norjassa ja Barentsinmerellä. Sen sijaan toisilla alueilla, joilla kallioperä on kovempaa, kuten Suomessa ja Ruotsissa, eroosio oli paljon maltillisempaa, joskin laajalle levinnyttä. Vähäisemmän eroosion alueeseen lukeutui suuri osa Baltian, Pohjanmaan ja Oulun alueista, joilla jäätikkö hankasi maiseman tasaiseksi ja jätti jälkeensä tuhansia järviä sekä oppikirjasta tuttuja maamerkkejä, kuten moreenimuodostumia, harjuja, suppakuoppia ja terasseja.
Sulamisvedestä muodostunut järvi Grönlannin mannerjäätiköllä. Kuva: Alun Hubbard.
Ilmaston vaikutus eroosionopeuteen
Viimeisen jääkauden lopussa 15 000 vuotta sitten kohonneet lämpötilat horjuttivat viimeisiä Euraasiaa peittäneitä jääkerrostumia. Jään sulaminen lisäsi sulamisveden määrää mannerjäätikön pohjalla, minkä seurauksena muodostui jäätikönalaisia jokia. Nämä puolestaan rapauttivat kallioperää ja vapauttivat entistä enemmän sedimenttejä. Sulamisvedestä muodostuneet joet myös kuljettivat tehokkaasti irronnutta sedimenttiä jään alta jokiin yhdistyviin meriin ja vuonoihin. Tämä prosessi loi ihanteelliset olosuhteet meriekosysteemien kukoistukselle ja muodosti merelle suuren hiilivaraston.
Tutkimus on hyvin merkityksellinen nykypäivän Grönlannille. Hubbard kertoo: ”Grönlannin jäätikkö on valtaisa jäinen varasto, jonka jäät voivat sulaessaan nostaa maailman merien pintaa yli 7 metrillä. Kuluneen 20 vuoden aikana jäätikkö on sulanut nopeammin kuin Euraasian jäätikkö viimeisen jääkauden lopussa. Grönlannin jääkato ja väistämätön merenpinnan nousu muodostavat suurimman yksittäisen uhan puolelle miljardille ihmiselle, jotka asuvat maapallomme herkillä alavilla rannikkoalueilla. Meidän on ryhdyttävä toimiin vähentääksemme päästöjä ja hillitäksemme lämpötilojen nousua.”
Joka pilvellä on kuitenkin hopeareunus, Hubbard toteaa. ”Grönlannin sulamisvesien mukana valuneet sedimentti- ja ravinneryöpyt ylläpitävät merten suurta tuottavuutta, joten paikallinen kalatalous nauttii tällä hetkellä ennätyksellisestä pyynnistä ja kansainvälisestä viennistä.”
Tutkimusartikkeli julkaistiin Nature Communications -lehdessä joulukuussa 2022
Tutkimusartikkeli: Patton, H., Hubbard, A., Heyman, J. et al. The extreme yet transient nature of glacial erosion. Nat Commun 13, 7377 (2022). https://doi.org/10.1038/s41467-022-35072-0