Julia Jäkel rakentaa uutta psykologian ohjelmaa Oulussa
Julia Jäkel omaa tutkijan uteliaan ja järjestelmällisen ajattelutavan, jonka hän haluaa iskostaa myös seuraavaan, psykologian opintojaan aloittavaan sukupolveen Oulussa.
”Tämä on erinomainen tilaisuus paitsi rakentaa uusi tiimi ja selvittää, miten toimimme ryhmänä, myös muovata sitä, miten voimme parhaiten palvella opiskelijoita ja kouluttaa heistä hyviä tutkijoita. Pohjois-Suomessa on pulaa psykologeista, ja opiskelijoiden tulee olla tietoisia ammattilaisten sosiaalisesta tilauksesta ja vastuustaan palvella väestöä”, Jäkel sanoo.
Tutkijan sosiaalinen vastuu on Jäkelin sydäntä lähellä, mikä näkyy myös hänen työhistoriassaan. Opiskellessaan Saksassa hän teki vapaaehtoistyötä eri kansalaisjärjestöissä ja oli myös vapaaehtoistyössä katuäitien parissa Bolivian La Pazissa. Hänen opinnäytetyönsä koski katuäitien pitkän aikavälin tavoitteita elämässään.
Väitöskirjatutkimustaan varten Jäkel palasi Saksaan työskentelemään turkkilaisten maahanmuuttajien parissa. Väitöstutkimuksessaan Jäkel tarkasteli, miten erot vanhempien maahanmuuttaja-asemassa ja kotoutumisessa vaikuttivat lapsen kehitykseen.
Pohjois-Suomen kohorttiaineistot tutkijan käytössä
Jäkelin väiteltyä tohtoriksi hänen tutkimusintressinsä siirtyivät biologisiin vaikutuksiin pitkän aikavälin kehityksessä. Hänet kutsui työryhmäänsä Isossa-Britanniassa saksalainen psykologi Dieter Wolke, joka tunnetaan Baijerin pitkittäistutkimuksesta, jossa tutkittiin Etelä-Baijerissa vuosina 1985–1986 syntyneitä keskosia.
”Kehityspsykologina unelmoi pääsevänsä käsiksi tällaiseen elinikäisen tutkimuksen aineistoon. Tutkimuksen vauvat ovat nyt kolmekymppisiä, ja monilla heistä on omia lapsia. Etelä-Suomessa on meneillään sisartutkimus ja Pohjois-Suomessa vastaava, ja olen todella kiinnostunut tarkastelemaan seuraavaa sukupolvea”, Jäkel kertoo.
Oulussa Jäkeliä odottavat laajat Pohjois-Suomen kohorttiaineistot, joita hän tulee hyödyntämään tutkimuksessaan. Vuosikymmenien aikana kertyneen tiedon avulla voidaan luoda monimutkaisia riski- ja resilienssimalleja ja ennustaa, miten ympäristö vaikuttaa lasten kehitykseen. Keskosvauvoihin, erityisesti heidän kognitiiviseen kehitykseensä liittyy monia riskejä, mutta Jäkelin mukaan ympäristöllä ja erityisesti vanhemmuudella on merkittävä rooli lapsen kehityksessä.
Jäkel on innoissaan uudesta differentiaalisen vastaanottavuuden teoriasta, joka katsoo muutakin kuin resilienssiä.
”Se katsoo evoluutiota optimististen lasien läpi. Jotkut lapset ovat luonnostaan toisia alttiimpia ympäristövaikutuksille riippumatta siitä, ovatko nämä vaikutukset myönteisiä vai kielteisiä.” Tiettyjä luonteenpiirteitä on pidetty riskinä, mutta differentiaalisen vastaanottavuuden näkökulmasta riskitekijä muuttuu vastaanottavuudeksi, mikä tarkoittaa, että ympäristö vaikuttaa enemmän näihin yksilöihin, koska he ovat herkempiä.
”Esimerkiksi raskauden kestoon nähden pienten lasten SGA-tiedot (small-for-gestational-age) osoittavat, että he pärjäävät keskimäärin heikommin kuin ikätoverinsa, mutta jos tähän lisätään herkkä ja laadukas vanhemmuus, SGA-lapset pärjäävät aikuisina taloudellisesti paremmin”, Jäkel huomauttaa.
Vanhemmuus on ideologisesti latautunut osa ihmiselämää. Trendejä tulee ja menee, ja vanhemmat saavat lukea uusista riskeistä tai haasteista lapsen kehityksessä päivittäin. Kenttä on täynnä mielipiteitä, mutta Jäkeliin eivät sensaationhakuiset väitteet vaikuta.
”Missioni on käyttää korkealaatuisia menetelmiä, kerätä tarvitsemamme aineisto kaikessa monimutkaisuudessaan ja tulkita se. On tärkeää pitää mieli kriittisen avoimena. Hyvät aikomukset eivät aina takaa menestystä, jos haluamme saada aikaan positiivista muutosta maailmassa”, Jäkel sanoo.
Uusi elämä Oulussa
Jäkel tuli Ouluun miehensä, kolmen lapsensa ja kahden koiransa kanssa. Ouluun muuttoa puolsi hänen mukaansa moni asia.
”Suomi on tunnettu ja arvostettu laajoista väestötutkimuksistaan. Minulle on tärkeää myös se, että yhteiskuntana Suomi edistää kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta ja vaikuttaa seuraavan tieteellistä näyttöä ideologian sijaan”, Jäkel kertoo.
Jäkel ja hänen miehensä halusivat palata Eurooppaan vietettyään Yhdysvalloissa kuusi vuotta. He tekivät tietoisen valinnan asua pienemmässä kaupungissa metropolin sijaan. Jäkeliä ja hänen perhettään viehättää Oulussa moni asia.
”Nautin luonnosta ja meren läheisyydestä ja siitä, että voin ajaa työmatkani pyörällä metsän läpi. Ehdin jatkossa paremmin käydä lenkillä koirien kanssa ja kahvilassa mieheni kanssa. Yksinkertaisia asioita. Uskon, että sopeudumme tänne hyvin”, Jäkel sanoo.
Teksti Janne-Pekka Manninen, kuva Mikko Törmänen.