Julkaisu: Kestävästi monipaikkainen maaseutu - Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan?

Mikroyrittäjyyden tutkimusjohtaja Anna-Mari Simunaniemi ja yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä Oulun yliopistolta ovat kirjoittaneet Futura-tiedejulkaisun Monipaikkaisuuden moninaisuus - erikoisnumeroon katsausartikkelin, joka kokoaa yhteen, millaisia tulevaisuustavoitteita maaseudun monipaikkaisuudelle ja yrittäjyydelle on asetettu sekä miten kestävän kehityksen eri osa-alueet huomioitu tai mitä niistä käytetty lähtökohtina tavoitteiden asetannassa.
pöytä ja läppäri puutarhassa

Julkaisun aineistona on käytetty Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaa Vahva ja välittävä Suomi, Valtioneuvoston periaatepäätöstä yrittäjyydestä vuosille 2022–2027 sekä Alueiden käytön kehityskuva 2050 -raportin luonnosta.

Ajankohtaisten poliittisen linjausten ja raporttien analyysilla katsaus tuo näkyväksi, millaisia mielikuvia ja asenteita maaseudusta poliittisten linjausten taustalla ja tavoitteissa näyttäytyy. Kirjoittajat toivovat katsauksen herättävän keskustelua siitä, millainen maaseutumaisten alueiden rooli ja merkitys tulee olemaan osana koko valtakunnan elinvoimaa, alueiden vetovoimaisuutta ja palvelurakennetta.

Tarkasteltavina olleiden poliittisten linjausten pohjalta tunnistettiin mahdollisia riskejä maaseudun kestävän monipaikkaisuuden toteutumiselle. Kasvun ja kansainvälistymisen vetureina mainitaan ensisijaisesti kaupungit ja niitä ympäröivät kaupunkiseudut. Maaseudun elinvoimaisuus nähdään lähinnä edellytyksenä omavaraisuudelle ja huoltovarmuudelle sekä isompien kaupunkien kasvun hyödynsaajina. Kirjoittajat pitävät riskinä sitä, että taloudellisen kasvun tavoitteiden keskittyessä suuriin kaupunkeihin ja kasvukeskuksiin, jää maaseudun rooliksi olla lähinnä alkutuotannon raaka-aineita ja huoltovarmuutta tuottava resurssiperiferia.

Toinen tunnistettu mahdollinen riski maaseudun kestävän kehittymisen näkökulmasta on, että vaikka etätyö ja digitalisaatio tarjoavat maaseudun yrityksille ja elinvoimalle kehittymismahdollisuuksia, niiden toteuttaminen vaatii laajakaistayhteyksien ja muun infrastruktuurin kattavaa parantamista ja saavutettavuutta. Paikoin hyvin optimististen tavoitteiden toteutuminen edellyttäisi huomattavia taloudellisia panostuksi muun muassa harvaan asuttujen alueiden tietoliikenneinfrastruktuuriin. Kokonaisuutena eri hallinnonalojen tekemisissä strategissa linjauksissa on nähtävillä eri suuntaan ohjaavia, toistensa kanssa osittain ristiriitaisia tavoitteita. Vähiten painoarvoa linjauksissa näyttää olevan maaseutumaisten alueiden sosiaalisesti kestävällä kehittämisellä.


Anna-Mari Simunaniemi ja Helka-Liisa Hentilä. (2024). Katsaus: Kestävästi monipaikkainen maaseutu – Millaista maaseutua poliittisella ohjauksella rakennetaan? Futura, 1. (artikkeli vaatii lukuoikeuden)

Kuva: Ketut Subiyanto / Pexels

Viimeksi päivitetty: 3.10.2024