Koronapositiivisten potilaiden leikkaushoidon viivästyttäminen pienentää kuoleman riskiä

Tutkijat havaitsivat, että potilaat olivat yli kaksi ja puoli kertaa korkeammassa kuoleman riskissä, mikäli leikkaus tehtiin kuuden viikon aikana ensimmäisestä positiivisesta SARS-CoV-2-testituloksesta, verrattuna vähintään seitsemän viikon viivästyttämiseen.

Birminghamin yliopiston tutkijoiden vetämässä kansainvälisessä CovidSurg Collaborative –tutkimusryhmässä yli 15 000 kirurgia keräsi yhden kuukauden aikana tietoja 140 727 potilaan leikkauksista 1 674 sairaalassa. Tiedot kerättiin 116 eri maassa, mukaan lukien Suomi, Ruotsi, Iso-Britannia, Yhdysvallat, Brasilia, Intia ja Kiina. Kyseessä on yksi maailman suurimmista ja laajimmista kirurgian alan tutkimuksista.

Tutkimustulokset julkaistiin arvostetussa Anaesthesia-lehdessä. Artikkelissa tutkijat totesivat kuolleisuuden olevan korkea diagnoosin jälkeisen kuuden viikon lisäksi myös potilailla, joilla oli edelleen koronavirusinfektion oireita leikkaushoidon aikaan.

“Olemme vakuuttuneita siitä, että leikkauksen siirtäminen ensimmäisen positiivisen testituloksen perusteella vähintään seitsemän viikon päähän, tai kunnes oireet helpottuvat, on järkevää lähes kaikissa tilanteissa. Päivystys- ja hätäleikkauksia ei useimmiten kuitenkaan voida siirtää. Myös joidenkin syöpäleikkausten siirtäminen voi sisältää riskejä, mutta näissä tapauksissa riskit tulisikin punnita yksilöllisesti yhdessä potilaan kanssa,” CovidSurg Collaborativen Suomen päätutkija Joonas Kauppila Oulun yliopistosta kommentoi julkaisua.

Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään, että leikkaushoito SARS-CoV-2-infektion aikana aiheuttaa huomattavan korkean kuoleman- ja keuhkovaurioriskin. Useissa kansainvälisisä suosituksissa leikkaushoidon siirtämistä suositellaankin positiivisen testituloksen saaneilla potilailla. Aiemmin ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, milloin leikkaushoito on taas turvallista.

Tutkimukseen osallistuvista sairaaloista kerättiin tiedot kaikista leikkauspotilaista lokakuussa 2020. Leikkauksen jälkeen SARS-CoV-2-infektioon sairastuneet poissuljettiin tutkimuksesta. Tutkimuksen ensisijainen päätemuuttuja oli kuolleisuus 30 päivän kuluessa leikkauksesta.

Tilastoanalyyseissä 30 päivän kuolleisuus laskettiin eri aikaväleille SARS-CoV-2-infektion toteamisesta ja tulokset vakioitiin potilas-, tauti- ja leikkauskohtaisten muuttujien, kuten potilaan iän, sukupuolen ja perussairauksien mukaan.

Potilaista 1 144 (0,8 %) leikattiin 0-2 viikon kuluessa SARS-CoV-2-infektion toteamisesta, 461 (0,3 %) leikattiin 3-4 viikon kuluessa, 327 (0,2 %) 5-6 viikon kuluessa ja 1 205 (0,9 %) 7 tai useamman viikon kuluttua infektion toteamisesta. Yhteensä 137 590 (97,8 %) potilaalla ei tutkimuksen aikana ollut infektiota. Vakioitu 30 päivän kuolleisuus leikkauksen jälkeen oli 1,5 % potilailla, joilla ei ollut infektiota. 0-2 viikon kuluessa leikatuilla sekä 3-4 viikon kuluessa leikatuilla 30 päivän kuolleisuus oli 4,0 %, minkä jälkeen kuolleisuus laski 3,6 prosenttiin 5-6 viikon kohdalla ja edelleen palautui 1,5 prosenttiin 7-8 viikon kohdalla ensimmäisestä SARS-CoV-2-infektiosta.

Tutkimuslöydökset olivat samansuuntaiset kaikissa ikäryhmissä, erilaisissa sairauden vaikeusasteissa, leikkauskiireellisyyden ja leikkauksen laajuuden mukaan jaoteltuna, sekä pelkästään elektiivisiä eli ajanvarauksena tehtäviä leikkauksia katsottaessa. Yli seitsemän viikkoa diagnoosista leikatuilla potilailla korkein kuolemanriski (6,0 %) oli edelleen oireisilla potilailla. Potilailla, joilla oireet olivat helpottuneet seitsemän viikon jälkeen, kuolemanriski pieneni 2,4 prosenttiin, ja koko ajanjakson ajan oireettomina olleilla kuoleman riski oli 1,3 %.

“Tutkimuksessa selvitimme riskejä liittyen ensimmäisestä positiivisesta näytteestä kuluneeseen aikaan. Emme usko, että positiivisen tuloksen saaneiden toistuvat näytteenotot ovat hyödyksi leikkausta ajatellen, vaan tärkeimmät leikkauksiin liittyviä ongelmia vähentävät tekijät ovat aika ja koronatartunnan oireiden lievittyminen,” Joonas Kauppila toteaa.

Kuvassa dosentti Joonas Kauppila, joka toimi laajan kansainvälisen tutkimuksen Suomen päätutkijana.