Lasten kielelliset ongelmat vaikeuttavat myöhempää kouluttautumista ja työllistymistä
Lasten kielelliset ongelmat ovat ajankohtainen tutkimusteema Oulun yliopistossa. Logopedian professori Sari Kunnari on mukana neljässä teemaan kytkeytyvässä tutkimushankkeessa. Yksi näistä on kohorttitutkimus, jossa selvitetään kielellisten vaikeuksien riski- ja suojatekijöitä sekä vaikeuksien pitkäaikaisvaikutuksia kouluttautumiseen ja työllistymiseen.
Lasten kielellisiin ongelmiin puuttuminen säästää yhteiskunnan varoja.
”Jos lasten kielellisiin ongelmiin ei puututa ajoissa, erilaisista tukitoimista koituu yhteiskunnalle iso lasku”, Kunnari toteaa. Avainasemassa on kielellisten vaikeuksien varhainen tunnistaminen. Niiden ennusmerkkejä pystytään tunnistamaan alle kaksivuotiailta, mutta luotettavimmin vaikeudet ovat tunnistettavissa 4–6 vuoden iässä. Diagnoosi perustuu moniammatillisen työryhmän tutkimuksiin.
Epäsanantoistotesti paljastaa
Kielellisten vaikeuksien ennusmerkkejä ovat mm. hidas sanaston kehittyminen, epäselvä puhe sekä vaikeudet ohjeiden ymmärtämisessä ja sanojen yhdistämisessä lauseiksi. Vaikeuksien tunnistamisessa eräs keskeinen menetelmä on epäsanantoistotesti, merkityksettömien ”höpösanojen” toistaminen, joka mittaa kielen omaksumiselle tärkeän fonologisen työmuistin toimintaa. Kunnari on ollut mukana kehittämässä sekä kielestä riippumatonta että kielikohtaista epäsanantoistotestiä. Samassa eurooppalaisessa tutkimusverkostossa on kehitetty myös yksi- ja monikielisille lapsille sopiva kerrontamenetelmä, jonka toimivuudesta kielellisten vaikeuksien tunnistamisessa on saatu kansainvälisesti lupaavia tuloksia.
Lasten kielelliset ongelmat painottuvat joko puheen tai ymmärtämisen alueelle. Ne ilmenevät mm. puheäänteiden, sanojen, taivutusmuotojen ja lauserakenteiden omaksumisessa, kerronnan kehittymisessä sekä siinä, miten kieltä käytetään vuorovaikutuksessa. Taustalla on monia riskitekijöitä. Perinnöllisyyden merkityksestä on vahvaa näyttöä, mutta myös kasvuympäristöllä, kuten esimerkiksi virikkeellisyydellä, passiivisen ruutuajan määrällä ja vanhempien koulutustaustalla voi olla vaikutusta.
Avuksi puheterapia
Keskeisin kuntoutusmuoto on puheterapia, jossa lievennetään ja poistetaan lapsen kielen ja puheen häiriöitä sekä vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin ongelmia. Puheterapiaan kuuluu myös ongelmien ennaltaehkäisy, kuten vanhempien systemaattinen ohjaus, jossa annetaan keinoja lapsen kielellisen kehityksen tukemiseen.
Lasten kielellisen kehityksen on havaittu olevan varsin kielisidonnaista, joten niin arvioinnissa kuin kuntoutuksessa tarvitaan kielikohtaisia menetelmiä. Tarvetta kasvattaa monikielisyyden lisääntyminen. Asiaan panostaminen kannattaa, sillä puheterapian hyötysuhteen lasten kielellisessä kuntoutuksessa on laskettu olevan 1:6,4.