Lisääntymislääketieteen kansainvälisesti arvostettu huippuosaaja sai Lääkärikouluttaja-palkinnon

Laure Morin-Papunen (s.1958) valmistui lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta vuonna 1983 ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäriksi 1996. Vuonna 2000 hän sai gynekologisen endokrinologian erityispätevyyden ja vuosina 2013–2014 hän suoritti sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatilliset johtamisopinnot.

Morin-Papunen väitteli munasarjojen monirakkulatautiin (PCOS) liittyvästä insuliiniresistenssistä vuonna 2000. Suomen Gynekologiyhdistys arvioi hänen väitöskirjansa vuoden parhaaksi naistentautien ja synnytysten väitöskirjaksi ja myönsi Morin-Papuselle Ulla-Maija Mäkilän palkinnon. Synnytys- ja naistentautiopin dosentuurin hän sai 2009.

Oulun yliopiston PCOS-tutkimusryhmän johtajana Morin-Papunen on ollut vuodesta 2012 lähtien. Kansainvälistä tutkimusyhteistyötä hän on tehnyt säännöllisesti etenkin maailman parhaimpiin lukeutuvan Imperial College London -yliopiston kanssa. Hän oli kyseisessä yliopistossa vierailevana tutkijana 3,5 kuukautta vuonna 2017. Morin-Papusella on professorin pätevyys ja yli sata vertaisarvioitua tieteellistä julkaisua sekä useita väitöskirjaoppilaita ja aiempia väitöskirjaohjauksia.

Laure Morin-Papunen on työskennellyt koko uransa ajan lähes yhtäjaksoisesti Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS). Vuodesta 2013 lähtien hän on toiminut OYSin lisääntymislääketieteen yksikön osastonylilääkärinä. Potilas- ja tieteellisen työnsä lisäksi hän on ollut monenlaisissa opetus-, koulutus- ja luottamustehtävissä. Tällä hetkellä hän on mm. Suomen Lapsi- ja Nuorisogynekologisen Yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Laure Morin-Papunen on kollegojensa mukaan monipuolinen ja aikaansaava sekä kansainvälisesti arvostettu lisääntymislääketieteen osaaja, jolle on yhtä luontevaa toimia niin potilaiden parissa kuin tutkijana, kouluttajana tai yhteistyöverkostoja rakentavana hallintolääkärinä. Hän korostaa omassa opetuksessaan laaja-alaista ja loogista ajattelua sekä humaania ihmiskeskeistä kohtaamista. Morin-Papunen on kollegojensa mukaan ”omaksunut lääkärikouluttajan roolin mitä esimerkillisimmin”.

Laure Morin-Papusen uraa kuvastaa palkitsemisperustelujen mukaan vahva sitoutuminen lääketieteen koulutukseen ja hoitokäytäntöjen sekä hoitoketjujen kehittämiseen. Milloin ja miksi kiinnostuit koulutuskysymyksistä ja terveydenhuollon kehittämisestä?

- Lääkärin tehtävänä on hoitaa potilaita ja auttaa heitä parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä on paras motivaattori myös omassa opetus- ja hallinnollisessa työssäni.

- Opettaminen on ollut itselleni aina läheinen asia. Tämä on osin vanhempieni ja isovanhempieni perua.

Mitä taitoja ja ominaisuuksia hyvä lääkärikouluttaja tarvitsee?

- Kaikkein tärkeintä on, että opettaja on utelias ja innostunut siitä, mitä opettaa ja että hän pitää omat tietonsa ja taitonsa ajan tasalla eli kouluttaa itseään säännöllisesti. Opettajan on oltava myös kärsivällinen ja osattava asettaa opetuksen taso ja tavoitteet kuulijakunnan mukaan. Opettajalta vaaditaan myös kykyä kyseenalaistaa asioita ja tarkastella niitä kriittisesti.

Suomalainen terveydenhuolto ja lääketieteen koulutus on tunnetusti korkeatasoista. Huolestuttaako sinua jokin niihin liittyvä asia?

- Kyllä, todella paljon! Olen erittäin huolestunut siitä, että koulutukseen suunnattua rahoitusta on jatkuvasti vähennetty sekä yliopistojen että perusopetuksen osalta. Nämä leikkaukset näkyvät vasta viiveellä, ja silloin voi olla jo liian myöhäistä tehdä korjausliikkeitä.

- Suomessa on puhuttu myös siitä, että yliopisto-opetus tulisi maksulliseksi. Toivottavasti tästä ajatuksesta luovutaan, sillä se olisi kaikille tasapuolisen akateemisen koulutuksen ja opetuksen loppu.

Mikä on tärkein viestisi uraansa aloitteleville ja erikoistuville lääkäreille?

- Muista kyseenalaistaa asioita ja olla utelias. ”Heittäydy” rohkeasti uusiin tuntemattomiin haasteisiin ja hanki itsellesi vankka tietopohja. Suosittelen myös tutkimustyön tekemistä, koska se avartaa mieltä ja antaa kykyä arvioida asioiden luotettavuutta.

Mikä on mottosi/elämänfilosofiasi?

- Isälläni oli tapana sanoa ”Tout finit toujours par s’arranger” eli ”Kaikki aina lopuksi järjestyy”.