Metsät tarjoavat mahdollisuuksia matkailun hiilipäästöjen kompensointiin
Matkailussa on viime vuosina pyritty vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä, mutta hiilineutraalisuuteen pääseminen on Suomessa haastavaa. Päästöjen vähentämisen jälkeen osa niistä jää kompensoitavaksi.
Koillis-Suomessa toteutetussa Luonnonvarakeskuksen (Luke), Oulun yliopiston ja Naturpolis Oy:n MAHIS-hankkeessa tutkittiin matkailusektorille soveltuvia, metsiin perustuvia kotimaisia hiilikompensaatiomalleja sekä alueen matkailijoiden ja sidosryhmien näkemyksiä hiilikompensaatiosta.
Hankkeessa arvioitiin myös erilaisten metsiin perustuvien kompensaatiotapojen sopivuutta ja hyötyjä matkailuyrityksille. Tarkemmin vertailtiin erityisesti tuhkalannoituksen, metsien kasvatuksen kiertoaikojen pidentämisen ja metsien suojelun hyötyjä ja kustannuksia hiilensidonnassa sekä niiden vaikutuksia maisemaan ja metsien monimuotoisuuteen.
Tulosten perusteella suunniteltiin käytäntöön vietävä tuoteryhmämalli, joissa yhdistyvät hiilensidonta sekä luonto- ja maisema-arvot.
Suurin osa matkailijoista on halukkaita kompensoimaan matkansa päästöt
Hiilikompensaatio ei ollut tutkimukseen osallistuneille matkailijoille vielä kovin tuttua. Vain viidesosa oli kompensoinut aiemmin matkustamisestaan aiheutuneita päästöjä. Suurin osa (70 % kotimaisista, 75 % ulkomaisista) matkailijoista oli kuitenkin halukkaita kompensoimaan oman Koillismaan matkansa aiheuttamat päästöt.
”Keskimääräinen maksuhalukkuus matkaa kohti oli 6–10 euroa, ja halvempi hinta lisäsi maksuhalukkuutta”, kertoo tutkijatohtori Élise Lepy Oulun yliopistosta.
Matkailijat arvostivat enemmän toimintamallia, jossa voidaan kompensoida kaikki matkasta aiheutuneet päästöt eikä vain osaa niistä. Hiilikompensointitavoista metsien suojelu oli halutumpi vaihtoehto kuin tuhkalannoitus. Matkailijat arvioivat paikallisesti Suomessa tehtävän kompensaation tuovan lisäarvoa hiilikompensaatiotoiminnalle.
Myös matkailuyrittäjät ja paikalliset asukkaat suhtautuivat pääosin myönteisesti Koillismaan metsien hyödyntämiseen matkailupäästöjen kompensoimisessa. Matkailuyrittäjät kokivat kuitenkin kompensaatiotoimintaan osallistumisen vielä haastavaksi ajanpuutteen sekä selkeiden ja luotettavien käytännön toimintamallien puuttumisen vuoksi.
Merkittävä osa matkailun hiilipäästöistä voidaan sitoa metsiin
Luken laskelmien perusteella Koillis-Suomen metsissä on potentiaalia vahvistaa hiilinieluja matkailun tarpeisiin varsin kustannustehokkaasti.
Merkittävä osa alueen vuosittaisista matkailupäästöistä voitaisiin sitoa suojelemalla matkailulle arvokkaat uudistuskypsät metsät ja pidentämällä kiertoaikoja osassa metsiä. Tämä tukisi samalla laajemmin maisema- ja luontoarvojen ylläpitoa ja kehittymistä koko matkailualueella. Myös turvemaiden tuhkalannoitus on tutkimusten perusteella sopiva täydentävä kompensaatiovaihtoehto alueella.
Hankkeessa suunniteltiin ehdotus paikallisen hiilikompensaation toiminta- ja tuotemallien käytännön toteutusta varten. Toimintamalleissa määriteltiin päätoimijat ja kuvattiin prosessin kulku sekä metsänomistajan että matkailutoimijoiden näkökulmasta.
Määräaikainen metsien suojelu (vähintään 30 vuotta) ja metsien kiertoajan pidentäminen (10–30 vuotta) tuotteistettiin markkinoitaviksi tuotepaketeiksi. Mallissa metsänomistaja saisi tuloa hiilensidonnasta ja -varastoinnista sekä monimuotoisuuden ja maiseman vaalimisesta.
”Metsä- ja matkailusektorien yhteistyönä toteutettava, kotimaisia metsiä hyödyntävä hiilikompensaatiokauppa tarjoaisi kilpailu- ja imagoetua matkailualueille. Luotua toimintamallia voidaan hyödyntää myös muilla toimialoilla kuin matkailussa”, toteaa tutkimusprofessori Liisa Tyrväinen.
Kestävien ilmasto- ja luontopalveluiden käytäntöön vieminen edellyttää asenteiden muokkaamista ja toimintamallien juurruttamista. Ilmasto- ja luontohyötyjen tuottamiseen perustuvan liiketoiminnan sekä metsänomistajien osaamisen ja palveluiden kehittämiseen tarvitaan myös metsäneuvonnan osaamisen vahvistamista.
Raportti: Metsiin perustuvat matkailun hiilipäästöjen kompensaatiomallit – esimerkkinä Koillis-Suomi