Missä järvissä on rautua? Tutkijat pyytävät yleisöltä vesinäytteitä – ympäristö-DNA näyttää lajit
Nieriää pidetään reliktilajina eli jäänteenä edelliseltä jääkaudelta. Muinoin jääkauden lopulla Sallan suuri jääjärvi kattoi lähes koko Itä-Lapin. Kun jääjärvi lopulta suli, sulamisvesistä syntyi järviä ja vesistöjä, jonne nieriät jäivät. Uudessa tutkimuksessa kartoitetaan nykyisen Itä-Lapin alueelta, löytyykö vesistöistä edelleen nieriää vai ei.
”Yleisön lähettämät näytteet ovat keskeinen osa tutkimusta. Pienen tutkijaryhmän on haastavaa kerätä näytteitä alueen lukuisista järvistä. Toivomme siis luonnossa liikkujien innostuvan tutkimuksen auttamisesta”, pyytää väitöskirjatutkija Petra Oranen Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä. Tietoja siitä, missä järvissä on nieriää, ei ole kartoitettu. ”Olisi jännittävää löytää nieriää sieltä, missä ei niitä aiemmin tiedetty olevan.”
Osasta niistä järvistä, joiden vesinäytteistä nieriää ei löydy, kairataan näytteitä pohjasta, jotta selviää, onko nieriää ollut järvessä aiemmin, ja tarkastellaan sen leviämisreittejä. Samalla selvitetään, miten ilmastonvaihtelut jääkaudelta nykyaikaan ovat vaikuttaneet lajistoon. Tiedon perusteella voidaan arvioida, miten nykyilmaston muutokset vaikuttavat lajeihin.
Nieriä on sisävesissä elävä lohikala, jolla etenkin kutuaikaan on punainen vatsa. Lapissa nieriää sanotaan rauduksi. Rautu tulee saamelaisesta sanasta, joka tarkoittaa punaista. Lapin rautukanta on kokonaisuudessaan elinvoimainen, mutta jääkauden jälkeen järviin eristyksiin jääneet populaatiot ovat uniikkeja kuten saimaannorppa, ja siksi niiden säilyminen tulisi turvata. Saimaan Vuoksen alueen reliktinieriäpopulaatio on määritelty äärimmäisen uhanalaiseksi. Nieriä on kylmien ja syvien vesien laji, jota kuitenkin uhkaa ilmaston lämpeneminen, mikä näkyy jo lajin eteläisissä kannoissa. Lämpenemisen myötä myös hauen runsastuminen voi uhata nieriää.
Ympäristö-DNA ja DNA-viivakoodaus mullistavat tutkimusta – levinneisyydet ja lajit helposti selville pienistä näytteistä vedestä, maasta ja ilmasta
Ympäristö-DNA eli eDNA-analyysi kertoo, onko vesinäytteissä jäämiä nieriän perimästä. Yhdistettynä DNA-viivakoodaukseen se mullistaa tutkimusta, joka perinteisesti on pohjautunut pääasiassa lajien kuulo- ja näköhavainnoille, kalojen osalta usein sähkökalastukseen. DNA:n avulla voidaan pienistä vesi-, ilma- ja maanäytteistä todistaa näytteessä olevat lajit, kun löydettyä DNA:ta verrataan digitaaliseen DNA-viivakoodikirjastoon. Suomi on DNA-viivakoodauksen edistymisen kärjessä, ja Oulun yliopisto koordinoi Suomen luonnon lajien viivakoodausta.
Suomessa nieriätutkimus on ensimmäisten ympäristö-DNA-tutkimusten joukossa, ja etenkin kansalaisten osallistuminen keräämiseen mahdollistaa tutkimuksen laajuuden. Uusi nieriätutkimus myös testaa ja kehittää ympäristö-DNA-tutkimusmenetelmiä. Niiden avulla Suomessa on aiemmin tutkittu viitasammakoita, lintuja, majavia, pohjaeläimiä ja kaloja. Maailmalla DNA-viivakoodaus on esimerkiksi auttanut suojelemaan gepardeja salametsästykseltä osoittamalla niiden alkuperän.
Vesinäytteenotto on helppoa – ilmoittautuneille lähetetään pieni, palautettava näytepaketti
Vesinäytteitä pyydetään järvistä Sallan, Kemijärven, Posion, Savukosken ja Pelkosenniemen kuntien alueella. Keräämisestä kiinnostuneita pyydetään ilmoittautumaan tutkijoille Petra Orasen sähköpostiin: petra.oranen(a)oulu.fi kuluvan kesän aikana, ja ilmoittamaan käyntikohteena oleva järvi tai järvet. Näytteenotto tapahtuu rannalta käsin, venettä ei tarvita. Myöskään näköhavaintoa raudusta ei tarvita. Kansalaistieteilijöille lähetetään vesinäytteiden kevyet ottovälineet, ohjeet ja palautusta varten maksettu kirjekuori. Vesinäytteenotto-ohjeet löytyvät myös lyhyeltä videolta. Näytteenotto on hyvin yksinkertaista ja näytteenotto vie muutamia minuutteja. Tutkimukseen osallistumisesta ei makseta palkkiota.
Ensimmäisiä tutkimustuloksia kansalaistieteilijöiden keräämien vesinäytteiden pohjalta odotetaan ensi talven aikana. Keräykseen osallistujat pidetään ajan tasalla tutkimuksen etenemisestä.
Katso ohjevideo vesinäytteen ottamiseen.
Katso video Lintu vai kala – kertooko DNA-viivakoodi totuuden?
Lue lisää Oulun yliopiston ekologian ja genetiikan tutkimuksesta.