Monipaikkaisuuden potentiaalia ei hyödynnetä maaseudulla

Oulun yliopiston tutkijat kirjoittavat tuoreessa puheenvuoroartikkelissa monipaikkaisuudesta ja kestävän kehityksen haasteista maaseudulla. Etätyön ja paikasta riippumattoman työn yleistyessä monipaikkaisuudesta on tullut yhteiskunnassamme merkityksellinen ilmiö. Monipaikkaisuus ja paikkariippumattomuus eivät viittaa vain yksittäiseen työntekijään tai vakituisen ja vapaa-ajan asuntojen välillä vuorottelevaan kansalaiseen vaan se koskee myös kunnissa ja yrityksissä tehtävää työtä ja niiden tarjoamia palveluita, esimerkiksi yrityksen eri paikoissa sijaitsevia toimipaikkoja tai paikkariippumattomia työ-, opiskelu- ja asiointimahdollisuuksia etäyhteyksien avulla.
nainen katsoo ulos ikkunasta kahvikuppi kädessä

Puheenvuoroartikkelin lähtökohtana on havainto, että monipaikkaisuutta ei ole tarkasteltu järjestelmällisesti maaseutumaisten alueiden kestävän kehityksen näkökulmasta eikä se ole ollut politiikkatavoite esimerkiksi kuntien tai työelämän kehittämisessä. Artikkelissa kuvataan monipaikkaisuuteen liittyviä kestävän kehityksen haasteita maaseutumaisten alueiden näkökulmasta.

Monipaikkaisuus liittyy moniin maaseudun asukasryhmiin kuten identiteetiltään maalaisiin, etätyöntekijöihin, maaseudun vapaa-ajan asukkaisiin ja maaseudulla harrastustoiminnan vuoksi aikaansa viettäviin. Monipaikkaisuus ohjaa ihmisten toimintaa ja asumista useammalle kuin yhden kunnan alueelle, mutta tämä toiminta jää lähes kokonaan tilastoimatta, jolloin se ei myöskään ohjaa aluekehityksen jakautumista, kuten esimerkiksi valtion rahoittamia infrastruktuuriavustuksia. Nopeasti yleistyvä monipaikkaisuus muuttaa käsitystä tulevaisuuden väestön liikkumisesta ja palvelujen tarpeesta, jotka on huomioitava aluesuunnittelussa sekä maaseutu- ja kaupunkipolitiikassa.

Monipaikkaisuus lisää matkustamista

Kestävän kehityksen näkökulmasta monipaikkaisuudella on sekä myönteisiä että mahdollisesti haitallisia vaikutuksia. Monipaikkaisuus voi sekä lisätä että vähentää esimerkiksi liikkumistarvetta ja liikkumisesta aiheutuvia päästöjä riippuen toteutustavasta. Etätyö vähentää matkustamista, mutta toisaalta työnteon paikan vaihteleminen lisää päästöjä. Maaseudulla liikkuminen perustuu lähinnä yksityisautoiluun, koska vähäpäästöiset, sujuvat matkaketjut ja liikenteen uusiutuvat käyttövoimaratkaisut hakevat vielä muotoaan. Myös rakennettujen tilojen käyttöasteella on merkitystä ympäristövaikutuksille. Maaseudulla on paljon tyhjää tai vajaakäyttöistä rakennuskantaa, ja artikkelin kirjoittajat kannustavatkin uudenlaisiin rakennuskannan yhteiskäyttöä tukeviin jakamistalouden ratkaisuihin.

Sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävässä monipaikkaisuudessa asukas kiinnittyisi sekä vakituisen että vapaa-ajan asuntonsa paikallisyhteisöihin. Lisääntynyt yli(maa)kunnallinen pendelöinti työn perässä on lisännyt monipaikkaisuutta, mutta se ei kuitenkaan ole vahvistanut maaseudun paikallisyhteisöjä, koska vapaa-aika vietetään vakituisessa asuinpaikassa. Moni maaseutumaisten alueiden yrityksistä on kiinnostunut käyttämään yhteiskäyttöisiä toimistotiloja, niin sanottuja ’etätyöhubeja’, jos niissä on hyvä varustelutaso, helppo saavutettavuus ja myös sijainti lähellä lounaspalveluita.

Viihtyisä asumisympäristö houkuttelee työskentelemään maaseudulla

Taloudellisesti kestävä monipaikkaisuus maaseudulla edellyttää elinvoimaisia ja työtä luovia yrityksiä. Jos maaseutualueella ei ole vetovoimaa asuinpaikkana, ei sinne myöskään perusteta yritystä eikä sinne muuteta työnkään perässä – etenkin jos sitä on mahdollisuus tehdä etänä. Siksi maaseutumaisten kuntien on ensisijaisesti panostettava asukasviihtyvyyden kautta rakentuvaan vetovoimaan, jotta etätyötä tekevät viipyisivät pitempään vapaa-ajan asunnoillaan tai jopa muuttaisivat kokonaan maaseutukuntaan. Kun alue on asuinalueena vetovoimainen, myös todennäköisyys löytää osaava työntekijä kasvaa. Artikkelin kirjoittajat kannustavatkin maaseutumaisten alueiden kehittäjiä selventämään monipaikkaisuuden käsitettä oman toiminta-alueensa näkökulmasta ja kehittämään alueita eri toimijaryhmien odotukset, tarpeet ja osaamiset yhdistäen. Monipaikkaisuus voi vahvistaa alueellista tasapainoa, jos koulutetut ja luovat ihmiset etsivät asuinympäristöstään luonnonläheistä elinympäristöä ja kuljettavat työpaikkansa mukanaan maaseudulle.

Puheenvuoroartikkelin ”Moniselitteinen monipaikkaisuus ja kestävän kehityksen haasteet maaseudulla” kirjoittivat Oulun yliopiston tutkijat Anna-Mari Simunaniemi (Kerttu Saalasti Instituutti) sekä Helka-Liisa Hentilä ja Anna Kupila (Arkkitehtuurin yksikkö). Artikkeli on julkaistu Focus localis -lehden etätyöteemanumerossa 1/2023.

Artikkelissa esitetyt näkemykset perustuvat osittain Oulun yliopiston aiemmin toteuttamaan MOPPI-hankkeeseen, jossa selvitettiin maaseutumaisten alueiden asukkaiden, yritysten ja kuntien kokemuksia monipaikkaisuudesta, etätyöstä ja digitalisaatiosta. Ks. Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®.



Kirjoittaja: tutkimusjohtaja, FT Anna-Mari Simunaniemi, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti, Mikroyrittäjyyskeskus MicroENTRE®

Kuva: Pexels, Sergey Makashin

Viimeksi päivitetty: 15.3.2023