Oman osaamisen arviointi on työelämän piilossa oleva voimavara - Riitta Forsten-Astikainen väitteli itsereflektiosta ja holistisesta osaamiskäsityksestä
Tällä hetkellä organisaatioissa ei Forsten-Astikaisen mukaan oteta riittävän laajalla perspektiivillä huomioon tämän päivän työelämän osaamisvaatimuksia eikä tunnisteta tarvittavaa osaamista. Osaamista on työpaikoilla tähän saakka arvioitu lähinnä organisaatioiden johdon ja henkilöstöosaston toimesta, ja arviointi on pitkälle nojannut virallisten tutkintojen ja työkokemuksen kautta saatuun tietotaitoon.
”Henkilöstöosastoilla arvioidaan osaamista liian ylimalkaisesti ja liian itsestäänselvyytenä. Osaamista syntyy myös epävirallisissa tilanteissa ja arjen elämässä. Arkioppimista tapahtuu, vaikka ei olisi tarkoitus varsinaisesti oppia uutta tai vaikkei opittua edes huomaisi tai osaisi yhdistää omiin työtehtäviin. Oppiminen on jatkuvaa kehittymistä erilaisten kokemusten kautta. Koska osaamisen arviointi keskittyy yksilön näkökulmasta ylhäältä tehtyyn arviointiin, jää yksilön oma itsereflektio ja näkemys puuttumaan ja merkittävä arviointimenetelmä hyödyntämättä. Näin piilossa oleva osaamispotentiaali ei pääse esiin lisäämään työn merkityksellisyyttä ja tuottavuutta”, Forsten-Astikainen sanoo väitöstutkimuksessaan.
Väitöstutkimuksessa havaittiin, että on tarpeen tunnistaa yksilön osaaminen kokonaisvaltaisena osaamiskäsityksenä. Myös näkymättömän inhimillisyyteen ja yksilön persoonaan sekä käyttäytymiseen liittyvän osaamisen tunnistaminen on tärkeää, sillä se mahdollistaa piilevät mahdollisuudet tehdä työtä paremmin tai toisin. Holistinen osaamiskäsitys korostaa, että osaaminen ei ole sidottu yhteen tiukkaan tietotaitoajatteluun, vaan se liittyy laajempaan kontekstiin, asenteisiin ja kykyihin.
Forsten-Astikainen tuo väitöskirjassaan esiin uusia menetelmiä ja tulokulmia tutkia yksilön itsereflektiokyvykkyyttä sekä reflektiota tukevia toimintamalleja. Laadullista ja tulkitsevaa tapaustutkimusotetta käyttävä tutkimus paljastaa itsereflektion mahdollisuudet ja rajoitteet.
”Reflektointiin tarvitaan havainnollistavia menetelmiä, kuten käsitekarttoja, sillä harva kykenee suoraan oivaltamaan sisäistä potentiaaliaan tai lahjakkuuttaan ja yhdistämään kykyjään liittyväksi osaamiseen”, Forsten-Astikainen sanoo.
Kolme toisiinsa liittyvää artikkelia kytkeytyvät ajankohtaiseen keskusteluun työn murroksesta. Tutkimuksen tulokset vahvistavat havaintoa siitä, että yksilön itsereflektio toimii osaamisen arviointimenettelyssä. Tulokset osoittavat myös sen, mitä itsereflektion tukeminen vaatii organisaatiolta ja yrityksen johdolta, millaisia esteitä ja haasteita yksilö kokee pyrkiessään itsereflektioon ja millaista potentiaalia itsereflektion avulla voi löytyä. Väitöskirjassa esitetään tulevaisuusorientoitunut osaamiskehikko perustuen holistiseen osaamiskäsitykseen. Kehikossa on huomioitu muuttuvan työelämän uudet osaamisvaatimukset.
Forsten-Astikaisen vastaväittäjinä olivat professori emerita Anna-Maija Lämsä Jyväskylän yliopistosta ja professori Vesa Suutari Vaasan yliopistosta. Väitöstutkimuksen ohjaajina toimivat professori ja Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutin johtaja Matti Muhos sekä dosentti Kyllikki Taipale-Erävala Itä-Suomen yliopistosta.