Oulun Duodecim-seura palkitsi LT Milla Kuusiston ja LK Jakub Bazian

”Valtava tiedonjano ja uteliaisuus sekä halu auttaa syöpäpotilaita ovat suurimmat eteenpäin ajavat voimani”

Lääketieteen tohtori Milla Kuusisto on valmistunut Oulun yliopistosta lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 2016 ja väitellyt diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman hoidon ongelmakohdista joulukuussa 2015. Kuusisto aloitti tutkimustyön tekemisen lääketieteen toisen vuosikurssin syksyllä syventävien opintojensa parissa. Hän on toiminut tutkijana Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) syöpätautien ja sädehoidon klinikassa vuodesta 2012 sekä hematologian klinikassa vuodesta 2019 lähtien – onkologian professori Outi Kuittisen ja kliinisen syöpätautiopin professori Taina Turpeenniemi-Hujasen tutkimusryhmissä. Milla Kuusisto perustaa parhaillaan omaa veritauteihin, erityisesti myeloomaan keskittyvää tutkimusryhmää ja hän toimii neljän väitöskirjatutkijan sekä kahden opiskelijan syventävien opintojen ohjaajana.

Milla Kuusisto jatkaa edelleen tutkimuksen tekemistä potilastyönsä rinnalla. Tällä hetkellä hän erikoistuu hematologiaan OYS:ssa.

Olet omistautunut potilas- ja tutkimustyölle. Kuka on vaikuttanut lääkärin uraasi eniten?

• Minulla on ollut ilo saada tehdä yhteistyötä useiden hienojen ihmisten kanssa ja seurata hyvin läheltä sitä, miten onnistuneesti monet kollegat ovat kyenneet yhdistämään potilas- ja tutkimustyön tekemisen. Professorit Outi Kuittinen ja Taina Turpeenniemi-Hujanen ovat innostaneet ja perehdyttäneet minut tutkimuksen pariin. Aivan erityisen kiitoksen nykyisestä työstäni haluan antaa sisätautien erikoislääkäri Lasse Ågrenille. Lasse on ollut esikuvani ja hänellä on ollut iso merkitys uralleni. Hän on opettanut minulle ihmisyyttä, potilaiden kohtaamista ja korostanut myös tutkimuksen teon tärkeyttä – häneltä olen oppinut lääkärin mallin.

Olet hyvin tuottelias tutkija ja omien sanojesi mukaan myös valtavan tiedonjanoinen ja utelias. Miksi haluat yhdistää potilas- ja tutkimustyön?

• Koen, että potilastyö tukee tutkimustyötä ja päinvastoin. Tehtävänkuvan monipuolisuus auttaa myös työssä jaksamisessa. Tällainen yhdistelmä olisi minulle täydellinen myös jatkossa.

Aloitit tutkimustyön tekemisen toisen vuosikurssin syksyllä syventävien opintojesi parissa. Niiden päätyttyä jatkoit tutkimusta samasta aiheesta professori Outi Kuittisen innoittamana aina väitöskirjaan asti. Mikä sinua motivoi aktiiviseen tutkimustyöhön jo näin varhain sekä jatkamaan sitä vielä nykyisinkin?

• Tutkimustyön pariin ajautumiseni oli alun perin sattumaa. En edes tiennyt, että voisin jatkaa syventäviä opintojani väitöskirjaan asti. Tutkimus vei kuitenkin mukanaan ja se on tällä hetkellä – kuten varmasti myös tulevaisuudessa – kiinteä osa arkeani. Mahdollisuus auttaa syöpää sairastavia potilaita motivoi jatkamaan tieteellisen tutkimuksen tekemistä.

• Oma tutkimustyöni mahdollistaa mm. sen, että OYS:ssa hoidossani olevat syöpäpotilaat voivat halutessaan osallistua ns. kliinisiin tutkimuksiin ja saada näin kaikkein uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen perustuvia lääke- ja muita hoitoja ensimmäisten joukossa.

Mitkä ovat merkittävimmät tutkimushavaintosi?

• Tärkeimmät tutkimuslöydökseni liittyvät yksilöllistettyyn lääketieteeseen ja ne koskevat lymfooman eli imusolmukesyövän eri alatyyppien potilaskohtaisesti valittuja täsmähoitoja.

Mitkä ovat olleet tutkijan urasi tähtihetket tai muuten mieleenpainuvimmat asiat?

• Muistan aina sen tunteen, kun pidin kädessäni lehteä, jossa oli ensimmäinen omaan tutkimusideaani liittyvä tieteellinen artikkeli. Myös ne tilanteet, kun olen päässyt juhlimaan tutkijakavereideni kanssa heidän onnistumisiaan, ovat olleet ikimuistoisia.

Mikä on tärkein viestisi tutkijan uraa harkitseville ja aloitteleville kollegoille – lääketieteen opiskelijat mukaan lukien?

• Etsi hyvä ohjaaja ja tutkimusryhmä. Tutkimuksen tekeminen on aina ryhmätyötä. Tiimin tuki auttaa kaikessa – niin hyvän lopputuloksen saavuttamisessa kuin eteen tulevien vastoinkäymistenkin voittamisessa.

Mikä on mottosi/elämänfilosofiasi?

• Eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Tämä sanonta soveltuu moneen asiaan niin työrintamalla kuin muussakin elämässä.

Mitä ajatuksia Pohjolan Lääkäripäivien avajaisissa jaettava Nuoren tutkijan tunnustuspalkinto sinussa herättää?

• Kiitollisuus ja nöyryys olla palkinnon arvoinen, nämä olivat ensimmäiset ajatukseni.

”Lääkäriopintojen laajuus on yllättänyt – kollegiaalisuus tukee tietojen ja taitojen soveltamista potilaiden parhaaksi”



Vuoden Kandikollega -tunnustuksen saanut LK Jakub Bazia on todella pidetty Oulun yliopiston lääketieteen opiskelijakavereidensa keskuudessa. Seuraava on tiivistetty ote hänen palkitsemisperusteluistaan: ”Jakub Bazia tekee pyyteettömästi töitä koko kurssimme puolesta ja huomioi tasapuolisesti toiveemme. Isäntänä Jakub ei anna erityisasemaa kenellekään omalle ”bestikselleen”. Hän on periaatteen mies, eikä ole lahjottavissa. Jakubista voi todella sanoa, että hän on kaikkien kaveri. Hänen seurassaan on hyvä ja tervetullut olo niin luentosalissa, lounaalla kuin kiltahuoneellakin. Jakub luo yhteishenkeä pienillä arkisillakin asioilla ja huolehtii, että kukaan ei jää porukan ulkopuolelle. Ongelmatilanteissa Jakub asettuu isännän rooliin ihailtavalla diplomaattisuudellaan huomioiden useampia näkökulmia ja ratkomalla ristiriitoja rakentavalla ja sovittelevalla tavallaan. Kurssillamme on turvallinen henki. Kurssistamme on annettu hyvää palautetta myös opetushenkilökunnan taholta niin osaamisesta kuin yleisesti käytöksestä ja vuorovaikutuksesta potilastilanteissa. Myös potilaat ovat kehuneet kurssiamme opetustilanteissa. Jakub on antanut kurssillemme sen uniikin nimen ja luonut ”bazialaisuuden”, josta voi olla ylpeä ja on kunnia saada olla siinä osallisena.”



Vuoden Kandikollega -palkinnon säännöissä todetaan, että palkinnon saajaksi voidaan ehdottaa ”lääketieteen kandidaattia, joka on toiminut esimerkillisesti rakentavan hengen ja ilmapiirin luojana ja ylläpitäjänä opiskelijayhteisössä sekä osoittanut halua toimia potilaan parhaaksi ihmisyyttä kunnioittaen”. Jakub Bazian kohdalla nämä ehdot täyttyvät erinomaisesti. Myös hänen isännöimäänsä lääketieteen vuosikurssia on kehuttu vuolaasti. Mikä sinua motivoi tai miksi koet tärkeänä työskentelemisen yhteisen hyvän ja kollegiaalisuuden eteen?

• Olen suuresti otettu yllä olevista kurssikaverieni sanoista. Suurin kiitos hienosta vuosikurssistamme kuuluu kuitenkin kaikille opiskelijoillemme. Voin todellakin sanoa, että olen ”isännän roolissa” hyvin ylpeä heistä. Kurssimme saama myönteinen palaute on ehdottomasti yhteinen aikaansaannoksemme.

• Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Uskonkin että meistä kaikista löytyy ”se hyvä tyyppi”. Kun olet mukava muille niin myös muut ovat mukavia sinulle.

• Toimin mielelläni rakentavan yhteishengen ja kannustavan opiskeluilmapiirin eteen.
  
  

Jakub Bazian palkitsemisperusteluissa lukee myös niin, että ”Jakub ei tyydy siihen, miten asiat on ennenkin tehty vaan hän pyrkii aktiivisesti kehittämään parempia tapoja ja keinoja, sekä kyseenalaistaa huonoksi koettuja toimintatapoja. Varsinkin nyt koronaepidemian muutettua opiskelua on tästä ollut suuri hyöty.” Miksi haluat kehittää asioita ja koet mielekkääksi sen, että voit parantaa esimerkiksi lääketieteen opiskeluun liittyviä ja vuosien saatossa rutiininomaiseksi muodostuneita käytäntöjä ja totuttuja tapoja.

• Tämän taustalla lienee se, että minusta löytyy varmaankin riittävästi nörttiyttä – yhdistettynä aiempaan järjestötyökokemukseeni sekä uskaliaaseen kaveriporukkaani, jonka kanssa voin hifistellä asioita ja saada niihin ihan uudenlaisia näkökulmia.

Mitä lääkäriksi opiskeleminen on merkinnyt ja antanut sinulle itsellesi?

• Lääketieteen opinnot ovat antaneet minulle paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia. Samalla se on merkinnyt monia haasteita ja vaateita, joiden laajuus on yllättänyt: mitä enemmän opiskelee, sitä vähemmän huomaa tietävänsä asioista. Myös esimerkiksi kädentaidot ovat olleet monesti koetuksella erilaisten toimenpiteiden ja tutkimusten harjoittelun myötä. Kaikkea voi kuitenkin oppia!

Miten näet kollegiaalisuuden ja hyvän toveruuden merkityksen lääketieteen opintojen aikana? Mitä se antaa sinulle itsellesi ja koko opiskeluyhteisölle?

• Hyvä kollegiaalisuus on tukipilari ja silta, joka auttaa niin lääkäreitä kuin lääketieteen opiskelijoitakin hoitamaan potilaita parhaalla mahdollisella tavalla. Ilman hyvää ja sujuvaa kollegiaalista kanssakäymistä, kuten oman osaamisensa jakamista muille – potilaiden korkeatasoinen hoito ei olisi Suomessa mahdollista. Kollegiaalisuus mahdollistaa sen, että myös uraansa aloitteleva lääkäri selviää työssään ja hänen osaamisensa kasvaa.

• Lääkärin ammattipätevyys edellyttää uskomattoman suuren tietomäärän omaksumista sekä kykyä soveltaa sitä potilaiden parhaaksi. Kukaan ei voi osata kaikkea. Kollegiaalisuus tuo turvaa ja varmuutta.

Onko sinulla jotakin viestiä opiskelijoille, opettajille tai muille tahoille?

• Aika menee nopeasti. Muistakaa nauttia elämän pienistäkin hetkistä ja makustella niitä. Uskaltakaa myös kysyä apua ja tukea – stressinsietokyky on rajallista eikä siinä auta lääkärintakki!

• Haluan kiittää sekä omasta että koko vuosikurssimme puolesta kaikkia niitä, joiden kanssa olemme saaneet ja saamme edelleen tehdä yhteistyötä lääkärin opinnoissamme.

• Olen kiitollinen saamastani huomionosoituksesta.

Mikä on mottosi/elämänfilosofiasi?

• Carpe diem eli ”poimi päivä” – siis kirjaimellisesti, SIC!