Pohjoismaiden ahmojen tila on huonoin, Euraasian kattava tutkimus osoittaa
Tutkimus paljastaa merkittävää tietoa ahman (Gulo gulo) populaatiorakenteesta, geenivirrasta, geneettisestä monimuotoisuudesta ja populaatiokoon muutoksista koko Euraasian alueella. Tutkimuksessa havaittiin ahmojen jakaantuvan alapopulaatioihin, joista erilaistunein ryhmä löytyi Fennoskandiasta. Fennoskandian ahmakanta on kokenut geneettisen pullonkaulan populaatiokoon pienuuden ja vähäisen geenivirran vuoksi, mikä on heikentänyt geneettistä monimuotoisuutta.
Geneettinen monimuotoisuus on tärkeää, koska se auttaa lajeja sopeutumaan ympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen, joka on nopeaa pohjoisessa. Eristyksissä elävät populaatiot, joiden geneettinen monimuotoisuus on vähäistä, voivat kärsiä sukusiitosheikkoudesta ja lisääntyneestä mutaatiotaakasta.
"Nyt tiedämme miten Euraasian ahman geneettinen monimuotoisuus on jakautunut maantieteellisesti. Tiedämme, missä monimuotoisuus on suurinta ja missä vähäisintä, mitkä populaatiot ovat yhteydessä toisiinsa ja mitkä tarvitsevat yhdistämistä. Tulokset auttavat täsmentämään, mihin suojelutoimin tulisi panostaa Pohjoismaissa", toteaa Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Dominika Bujnakova.
"Euraasian ahmoista ei ole koskaan saatu näin laajaa geneettistä vertailutietoa. Valitettavasti aineisto osoittaa, että ahman tilanne Pohjoismaissa on huonoin verrattuna muihin Euraasian alueisiin", sanoo yliopistotutkija Laura Kvist. "Uusi tutkimus on merkittävä laajan maantieteellisen kattavuutensa vuoksi, sillä usein tutkimukset keskittyvät pienempiin alueisiin. Siksi ei ole ollut mahdollista vertailla ahman tilannetta eri alueilla. Tämä on ensimmäinen kerta, kun näin laaja-alaista tietoa on saatu, mikä korostaa maantieteellisesti laajojen tutkimusten tärkeyttä."
Tutkijoiden laajaan yhteistyöhön sisältyi monenlaista näytemateriaalia museoista vuosilta 1830–2021, kuten luita, hampaita, nahkoja ja lihaskudosta. Luonnosta kerättiin ulostenäytteitä esimerkiksi Itä-Venäjällä.
Pohjois-Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa elävä ahma on sopeutunut kylmään, ja sillä on tärkeä asema eliöyhteisössään peto- ja haaskaeläimenä. Suomessa ahma on erittäin uhanalainen laji. Suomessa on noin 450 ahmaa, ja Ruotsin ja Norjan puolella yhteensä noin tuhat. Ahma on yksi Suomen suurpedoista, mistä seuraa myös väistämättä ristiriitoja kotieläintalouden ja poronhoidon kanssa.
Aiemmin Suomen ahmakannoissa on löydetty selviä geneettisiä eroja pohjoisen tunturiahmojen ja Itä-Suomen metsäahmojen välillä. Uudet havainnot korostavat entisestään tarvetta parantaa yhteyksiä Pohjoismaiden ahmojen ja muiden Euraasian populaatioiden välillä geneettisen monimuotoisuuden ja lajin säilymisen varmistamiseksi. Esimerkiksi ekologiset käytävät voivat lieventää elinympäristöjen pirstoutumisen vaikutuksia mahdollistaessaan eläinten liikkumisen eri alueiden välillä. Myös ihmisen ja ahman välisiä konflikteja tulisi lieventää. Pohjoismaiden lisäksi tutkimus tarjoaa näyttöä ahmakantojen nykytilasta luonnonsuojelun parissa työskenteleville viranomaisille kaikkialla Euraasiassa.
Tutkimus osoittaa kansainvälisen tieteellisen yhteistyön tärkeyden luonnonvaraisen eläinten suojelussa, mistä on hyötyä myös muiden lajien tutkimuksissa. Kansainvälistä tutkimusta johti Oulun yliopisto ja yhteistyöhön osallistui tutkijoita yliopistoista ja tutkimuslaitoksista Tanskasta ja Venäjältä. Tutkimusta rahoittivat Suomen Luonnonsuojelun Säätiö, Oulun Luonnonystävät ry, Suomen Kulttuurirahasto, Vilho, Yrjö ja Kalle Väisälän rahasto, Oulun yliopiston tukisäätiö ja Emil Aaltosen Säätiö.
Tutkimus julkaistiin 17.4.2024: Bujnáková, D., Lansink, G. M. J., Abramov, A. V., Bulyonkova, T., Dokuchaev, N. E., Domanov, T., Dvornikov, M. G., Graphodatsky, A., Karabanina, E., Kliver, S., Korolev, A. N., Kozhechkin, V. V., Litvinov, Y. N., Mamaev, N., Monakhov, V. G., Nanova, O., Okhlopkov, I., Saveljev, A. P., Schinov, A., ... Kvist, L. (2024). Expanding from local to continental scale—A genetic assessment of the Eurasian wolverine. Diversity and Distributions, 00, e13846. https://doi.org/10.1111/ddi.13846
Lue myös aiempi tutkimus (2023): Long-term dietary shifts in a generalist predator, the wolverine.
Lue lisää ekologian ja genetiikan tutkimuksesta Oulun yliopistossa