Poron domestikaatiosta ja poronhoidon varhaisvaiheista ilmestynyt kirja
Kirja on ensimmäinen, joka käsittelee poronhoidon syntyä ja varhaisen poronhoidon tapoja arkeologiseen tutkimukseen nojautuen pitkällä aikavälillä. Kirjassa yhdistetään myös nykyisten poronhoitajien tietoa arkeologisiin tuloksiin. Kirjassa tarkastellaan poronhoidon syntyä ja kehitystä myöhäiseltä rautakaudelta historialliselle ajalle saakka esimerkiksi muinais-DNA:n, eläinosteologian, maisema-arkeologian, stabiili-isotooppitutkimuksen ja osallistuvan tutkimuksen menetelmin.
Kirjassa osoitetaan, että pienimuotoinen poronhoito alkoi saamelaisalueella myöhäisellä rautakaudella, noin 700–800-luvuilta alkaen. Liikkuva poropaimentolaisuus puolestaan kehittyi 1400–1500-luvuilla. Poronhoidon tavat ovat muuttuneet ajan kuluessa, mutta monet poronhoidon tavat, esimerkiksi porojen lisäruokinta, ajokkaiden käyttö, porojen hyvinvoinnista huolehtiminen ja luottamuksen rakentaminen ihmisten ja porojen välille ovat olleet osa poronhoitoa jo sen alkuvaiheista saakka. Poronhoito on vaikuttanut monin tavoin saamelaisten yhteiskuntaan ja maailmankatsomukseen.
Poronhoidon tapojen jatkuvuudella on merkitystä poronhoitajille ja poronhoitokulttuurille myös nykypäivässä. Esimerkiksi ajokkaiden käyttö on muuttunut teknisiltä yksityiskohdiltaan vuosisatojen kuluessa, mutta poronhoitajat kokevat, että nykyinen matkailu- ja kilpaporojen koulutus jatkaa vanhoja perinteitä ylläpitäen poronhoitokulttuuria.