Rakastetut Disney-klassikot välittävät ihanteellista kuvaa isyydestä

”Disney-elokuvien historiassa on käsitelty laajasti naishahmoja ja prinsessakuvastoa, mutta miehisyyden roolia on analysoitu huomattavasti vähemmän. Tutkimukseni tarkoituksena on syventää ymmärrystä siitä, millaisia miehisiä ihanteita Disney on rakentanut ja miten ne heijastavat aikansa arvoja”, kertoo MA Aino Isojärvi, joka väittelee aiheesta Oulun yliopistossa 29. marraskuuta.

Isojärven väitöstutkimus keskittyy vuosina 1940–1970 julkaistuihin Disneyn klassikoihin, jotka ovat muovanneet pohjaa yhtiön animaatiotyylille ja tarinankerronnalle.

Disney-isyys heijastaa tutkijan mukaan länsimaisten yhteiskuntien sosiaalisia arvoja ja miehisyysihanteita. Tutkimus osoittaa, miten nämä tulkinnat ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle, etenkin kun Disney-elokuvat ovat osa myös nykyajan lapsuutta.

Disney-isähahmot, kuten Pinokkion Samu Sirkka ja Viidakkokirjan Baloo, ovat esimerkkejä miehistä, jotka usein määrittävät elokuvien sosiaalisen dynamiikan ja juonenkulun ja ohjaavat katsojaa kohti onnellista loppua. Vaikka myöhempien aikojen Disney-isähahmot, kuten Leijonakuninkaan Mufasa, ovat vahvistaneet mielikuvaa kaikkivoipaisesta, suojelevasta ja opastavasta isyydestä, Disney-isyyteen mahtuu monia tulkintoja.

Disney-isyys on sidoksissa omaan aikaansa. Sodanaikaisen miehisyyden ehdottomuus ja hierarkkisuus ilmenevät parhaiten Bambissa (1942). Bambin isä kohtelee häntä kuin kenraali alokasta. 1950-luvulla ydinperhe ja koti saavat erityisaseman, joka määrittää isän roolia vastuullisena leiväntuojana. Kaunottaressa ja Kulkurissa (1955) katukoira Kulkuri on viettänyt romanttisen yön seurakoira Kaunottaren kanssa ja häipynyt paikalta, mikä herättää paheksuntaa esiaviollisesta suhteesta. Lopulta Kulkuri kantaa vastuun teoistaan, hänet adoptoidaan Kaunottaren perheeseen ja hän omaksuu roolin pentujensa isänä ja esimerkkinä. 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen antaa palttua aikaisemmille sovinnaisuussäännöille. Aristokateissa (1970) jopa uusioperhe syntyy.

1960-luvun vapaamielisempi isyys ei kuitenkaan saanut samanlaista jalansijaa tarinankerronnassa, vaan uudempiin Disney-elokuviin on ammennettu vaikutteita sodanaikaisesta johdattavasta isyydestä ja sodanjälkeisestä roolista isästä perheenpäänä.

VHS toi Disney-maailman koteihin

Sukupolvien sidettä Disney-elokuviin vahvisti 1980–1990-lukujen VHS-aikakausi, jolloin elokuvia voitiin katsella kotona yhä uudelleen. Disneyn kaupallisesti merkittävä renessanssiaikakausi nivoutuukin elimellisesti VHS-formaattiin. Koska videokaseteilla elokuvia voitiin markkinoida klassikoina, monet elokuvista saavuttivat ikonisen aseman, joka näkyy nykyään uusintaversioiden suosion kasvuna.

“VHS-kulttuurin perintö näkyy myös siinä, miten animaatioelokuvien uusintaversioiden ajatellaan puhuttelevan nykykatsojia. Rakastetut tarinat halutaan nähdä uudelleen, koska niitä on totuttu katsomaan jopa säännöllisesti.”

Isojärven tutkimus on ensimmäinen laatuaan, jossa isyyttä Disney-elokuvissa tarkastellaan näin laajasti kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Se tarjoaa syvällisen katsauksen siihen, miten Disney on rakentanut erilaisia mieskuvia ja miten nämä kuvat ovat vaikuttaneet käsityksiin miehisyydestä eri aikakausina. Samalla se tuo uutta keskustelua populaarielokuvan tutkimukseen ja korostaa, että ne ovat kulttuurisia tarinoita, jotka opettavat sukupolville moraalisia ja sosiaalisia arvoja.

”Disney-elokuvat eivät vain viihdytä, vaan muokkaavat käsityksiä perhesuhteista ja sukupuolirooleista. Yhtä tärkeää on tutkia miehisyyden ja isyyden esityksiä kuin naishahmojakin, sillä nämä kaikki ovat olennainen osa Disney-tarinoiden vetovoimaa ja yhteiskunnallista vaikutusta”, Isojärvi summaa.

Myös yhtiö itse tuntuu tiedostavan nykyaikaiset viihteelle asetetut vaatimukset. 2020-luvun Disney-animaatioelokuvat ovatkin jo monimuotoisempia ja arvomaailmaltaan modernimpia. Ne eivät korosta isyyttä samalla tavoin kuin ennen ja tuovat monipuolisemmin esille naiseuden, tyttöyden ja äitiyden kokemuksia.

Väitöskirjasta tuli faniprojekti

Aino Isojärven kiinnostus Disney-animaatioihin alkoi pro gradu -tutkielmasta. ”Valittelin äidilleni, etten millään keksi, mistä aiheesta kirjoittaisin graduni. Äitini totesi, että sinähän olet vuosikausia kerännyt animaatioelokuvia, hamstraat animaatiokirjallisuutta ja katselet animaatioelokuvia käsitteleviä dokumentteja. Mitä jos tekisit gradusi animaatiosta?”

Isojärven oma suosikkielokuva on aina ollut 101 Dalmatialaista (1961). Disney-kuvastossa se on hänen mukaansa suorastaan anarkistinen: nykyaikainen ja huikenteleva. Elokuvassa on pariskunta, jonka roolit eivät vastaa 1950-luvun yhdysvaltalaisen mediakulttuurin esittämiä miehen ja naisen rooleja. Rogerilla ei ole urakeskeistä päämäärätietoisuutta, hän ei poistu kotoaan mennäkseen töihin ja viihtyy parhaiten ohimenevissä luovuudenpuuskissaan. Hänen tuleva vaimonsa Anita nähdään lukemassa ja kirjoittamassa, ei kodinhengettärenä. Pariskunta ei hanki lapsia, eikä aihetta edes sivuta: sen sijaan heille ilmestyy yli sata koiraa.

Elokuvan pahis, Cruella de Vil, on ainutlaatuisen voimaannuttava ilmestys. Elokuvassa on tutkijan mukaan ihastuttavan luonnosmaista, ei-hierarkisoivaa viivankäyttöä, ja koko komeus kuorrutetaan poreilevalla jazzilla.

”Tietyllä tapaa väitökseni onkin mahdollista nähdä eräänlaisena uteliaisuudesta kumpuavana, pitkäaikaisena faniprojektina, mikä on Disney-tutkijoiden helmasynti.”

Aino Isojärvellä on tiettävästi yksi Suomen suurimmista 101 Dalmatialaista -keräilyesinekokoelmista.

***

Master of Arts Aino Isojärvi väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 29.11.2024. Elokuvatutkimuksen alaan kuuluvan väitöksen otsikko on Animoitu isyys: Disney-isyyden historia. Paternaalisen diskurssin rakentuminen, kehitys ja perintö sekä isyyden esitystavat Walt Disneyn kokopitkissä piirrosanimaatioelokuvissa 1940–1970 (Animated Paternity: The History of Disney Fatherhood. The Composition, Development and Legacy of Paternal Discourse and Depictions of Fatherhood in Walt Disney Animated Feature Films 1940–1970). Vastaväittäjänä toimii dosentti Outi Hakola Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori Kuisma Korhonen. Väitöstilaisuus alkaa Oulun yliopistossa Linnanmaalla salissa L6 ja sitä voi seurata etäyhteydellä https://oulu.zoom.us/j/61987274488