Sairastettu tai aktiivinen COVID-19-tauti yhteydessä vakaviin veritulppiin leikkauksen jälkeen

Laskimotukokset, kuten syvälaskimotukokset ja keuhkoveritulpat, ovat vakavia tiloja, joissa laskimoon muodostuu veritulppa. Laskimotukosten on arvioitu olevan tärkein estettävissä oleva kuoleman syy sairaalaan joutuneilla potilailla.

Juuri julkaistu tutkimus osoittaa, että leikkauksiin liittyvä veritulppariski oli puolitoistakertainen koronavirusinfektiota sairastavilla ja lähes kaksinkertainen infektion jo sairastaneilla, verrattuna muihin leikkauspotilaisiin. Veritulpan saaneilla potilailla 30 päivän kuolleisuus oli viisinkertainen verrattuna leikkauspotilaisiin, jotka eivät saaneet veritulppia.

Tutkimukseen osallistui 128 013 leikkauspotilasta 1 630 eri sairaalasta ja 115 maasta osana Birminghamin yliopiston vetämää yli 15 000 kirurgin yhteistä GlobalSurg-COVIDSurg-tutkimusta.

Potilailla, jotka eivät olleet sairastaneet koronavirusinfektiota, veritulpan riski 30 päivän seuranta-aikana leikkauksen jälkeen oli 0,5 %. COVID-19-infektioon korkeintaan viikkoa ennen, mutta enintään kuukausi leikkauksen jälkeen sairastuneista 2,2 % sai veritulpan. 1–6 viikkoa ennen leikkausta sairastaneista potilaista 1,5 % ja yli 6 viikkoa ennen leikkausta sairastaneista 1 % sai veritulpan.

Kun sekoittavat tekijät kuten ikä ja muut sairaudet vakioitiin, oli COVID-19-infektioon 7 päivää ennen tai leikkauksen jälkeisessä seurannassa sairastuneiden veritulppariski 50 % korkeampi, ja 1–6 viikkoa ennen leikkausta sairastaneiden riski 90 % korkeampi kuin niiden, jotka eivät sairastaneet COVID-19-infektiota. Myös yli 6 viikkoa ennen leikkausta sairastaneiden potilaiden veritulppariski oli 70 % korkeampi kuin ei-sairastaneiden, mutta tämä ero ei ollut tilastollisesti merkittävä.

Vakioidussa analyysissa veritulppiin liittyi yli viisinkertainen kuolleisuus 30 päivän seurannassa leikkauksen jälkeen. Kaikista koronavirusinfektion sairastaneista potilaista ilman veritulppaa menehtyi 7,4 %. Niistä, jotka sairastivat sekä koronavirusinfektion että veritulpan, yli 40 % menehtyi 30 päivän aikana.

Tutkimuksessa oli yksi tärkeä heikkous: tietojen keruuhetkellä maailmalla ei ollut vielä riittävästi tietoa tukoksia estävän lääkityksen tärkeydestä koronavirusinfektiota sairastavilla potilailla, eikä verenohennuslääkkeitä COVID-19-infektioon sairastuneilla käytetty kaikkialla systemaattisesti. Tämän vuoksi tutkijat toteavat, että COVID-19-infektioon liittyvien tukosten estosta kirurgisilla potilailla tarvitaan lisätutkimuksia.

Tutkimuksen Suomen maajohtaja, professori Joonas Kauppila Oulun yliopistosta ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta kommentoi löydöksiä: “Leikkaus aiheuttaa jo itsessään riskin tukoksille, koska haavat, makaaminen ja leikkauksen aiheuttama tulehdus lisäävät veren hyytymistä. Myös COVID-19-taudilla tiedetään olevan tukoksia lisäävä vaikutus. Tässä tutkimuksessa havaitsimme COVID-19-taudin ja leikkauksen yhdistelmän lisäävän huomattavasti tukosten riskiä ja siten leikkauskuolleisuutta.”

“Esimerkiksi tekonivel- ja syöpäleikkausten jälkeen potilaille annetaan rutiininomaisesti tukoksia estävää lääkitystä, ja olemme tottuneet kiinnittämään leikkauspotilaiden tukosoireisiin erityistä huomiota. Tutkimuksen perusteella meidän kannattaisi herkästi harkita tukoksia estävää verenohennuslääkitystä kaikilla koronavirusinfektion sairastaneilla matalan vuotoriskin potilailla leikkauksen jälkeen. Korkean tukosriskin leikkausten osalta tavallista isompi annos verenohennuslääkettä voi myös olla perusteltu, etenkin jos COVID-19-infektio on aivan hiljattain sairastettu. Tarvitaan kuitenkin tarkempia tutkimuksia siitä, mikä on kirurgisten potilaiden koronavirukseen liittyvien tukosten estohoidossa riittävä lääkitys, sekä siitä, ketkä näistä potilaista hyötyvät verenohennuslääkkeistä eniten”, Kauppila jatkaa.

Tutkimus julkaistiin 25. elokuuta Anaesthesia-tiedelehdessä.

Tutkimusartikkeli: COVIDSurg Collaborative, GlobalSurg Collaborative. SARS-CoV-2 infection and venous thromboembolism after surgery: an international prospective cohort study. Anaesthesia (2021). https://doi.org/10.1111/anae.15563