Suomalaisten erityinen metsäsuhde: Metsä koetaan jopa pyhäksi
Metsä on suomalaisille paitsi resurssi ja toimeentulon lähde, myös paikka, josta ammennetaan hyvinvointia ja jossa tunnetaan erityistä yhteyttä luontoon. Metsiin on liittynyt myös pyhyyttä, kunnioitusta ja arkea rytmittäviä rituaaleja jo vuosituhansien ajan. Metsä on meille niin erityinen, että se on valittu elävän perinnön kansalliseen luetteloon.
”Metsiin mennään monesta syystä: puita kaatamaan, sienestämään, rentoutumaan, retkeilemään. Metsät saatetaan kokea myös pyhiksi, vaikkei asiaa sanallistettaisi aivan niin; korkeat hongat voivat edustaa juuria menneeseen tai hyvinvointia luonnosta. Näillä arjen arvoilla on pitkä historia, jota tutkimme”, arkeologian yliopistotutkija, dosentti Tiina Äikäs Oulun yliopistosta sanoo.
Metsäsuhteen perintöä on tutkittu vasta vähän, sillä siihen liittyvät arvot on usein otettu annettuina. Äikäs johtaa juuri alkanutta Pyhät metsät ympärillämme -tutkimushanketta, jossa selvitetään arkeologian, folkloristiikan ja taiteen keinoin metsäsuhteemme rakentumista ja sen roolia tärkeänä osana yhteiskunnallista metsäkeskustelua.
Tutkimus yhdistää tieteellisiä ja taiteellisia lähestymistapoja, mikä auttaa luomaan taustaa keskustelulle, jossa erilaiset arvot ja ihanteet ovat usein törmäyskurssilla.
Tutkijat selvittävät, miten pyhyyden kokemus ja rituaalit ovat muovanneet metsäsuhdettamme sukupolvien aikana. Menneisyydessä metsä oli myös paikka, jossa ihmiset kohtasivat yliluonnollisen, pelon ja pyhyyden kokemukset.
Metsämaisemassa rituaalit ja pyhiksi koetut paikat näkyvät muinaishaudoissa, uhripaikoissa ja kansantarinoissa.
”Metsiin liittyvät rituaalit ja uhripaikat olivat osittain jopa vielä 1900-luvun alussa osa jokapäiväistä elämää ja kytkeytyivät metsän tarjoamiin resursseihin ja sen vaarallisuuteen. Samaan aikaan metsä sekä suojeli että muodosti tuntemattoman uhkan. Näin pyhyys liitettiin metsäkokemukseen tavalla, jossa käytäntö, uskomukset ja yhteisön hyvinvointi nivoutuivat toisiinsa.”
Tutkimuksessa pyritään jäljittämään näitä paikkoja ja toimintatapoja esihistoriallisista ajoista alkaen. ”Näin voidaan rakentaa kokonaiskuva siitä, miten suomalainen metsäsuhde on muuttunut ja mikä osa siitä on pysynyt vahvana osana identiteettiämme”, Äikäs sanoo.
Tutkimus yhdistää aineistoa maisema-arkeologiasta kansanperinteeseen ja taiteeseen. Haastattelujen, paikkatietoanalyysien, perimätietoaineistojen, arkeologisten löytöjen sekä taiteellisten menetelmien avulla tutkijat hahmottavat metsään liittyviä tunteita, kuten kunnioitusta ja pyhyyttä ja sitä, miten ihmiset yhä kokevat metsän.
Haastateltavat pääsevät metsään kertomaan omasta metsäsuhteestaan, mikä mahdollistaa metsän kokemisen moniaistisuuden ja tunne-elämyksen.
Tulosten avulla suomalaiset voivat tunnistaa omassa metsäsuhteessaan sekä historian että jatkuvuuden, joka ulottuu menneisyyden pyhistä metsistä tämän päivän luontoarvoihin ja metsien hyvinvointivaikutuksiin. Tutkimus kannustaa pohtimaan, mikä metsissä on pyhää ja miten voimme arvostaa metsää myös tulevaisuudessa.
Pyhät metsät ympärillämme -hanketta koordinoi Oulun yliopisto ja se toteutetaan Turun ja Helsingin yliopistojen kanssa. Hanketta rahoittaa Koneen Säätiö.