Sydänperäisiin äkkikuolemiin selvyyttä maailman parhaasta kuolinsyyaineistosta

Yleisen määritelmän mukaan jos oireiden ilmaantumisen ja kuoleman välillä on aikaa alle tunti, on kyseessä äkkikuolema. Sydänperäisiä äkkikuolemia tutkivan Oulun yliopiston professori Juhani Junttilan mielestä tärkeämpi määritelmä on kuitenkin se, että kuolema on ennalta arvaamaton. Kohtalokas tapahtumaketju jonka taustalla on jotain, mitä ei ole hoidettu.

Junttila on jo vuosia tutkinut äkkikuoleman syitä Suomen Akatemian rahoituksella. Tutkimus jatkuu.

Junttilan tutkimuksen mukaan äkkikuolema vaatii yleensä kolme asiaa: jonkin kuolemalle altistavan sydänsairauden, sydämen elektrofysiologisen alttiuden lisälyönneille sekä jonkin hetkellisen, muuttuvan riskitekijän.

”Näistä kolmesta asiasta voimme suoraan vaikuttaa sydänsairauden syntymiseen ja hoitoon kontrollien ja elämäntapojen kautta. Lisäksi voimme välttää hetkellisten riskitekijöiden kasaamista. Sydämen alttius lisälyönneille on ominaisuus, joka itsessään on vaaraton, mutta yhdistettynä muihin tekijöihin se altistaa äkkikuolemalle.”

Tutkimus selvittää keinoja estää riskipotilaiden kuolemia

Junttilan mukaan klassinen esimerkki voisi olla esimerkiksi korkeasta verenpaineesta kärsivä, krapulainen ja flunssainen mies, joka päättää lähteä tekemään lumitöitä raskaalla suojasäällä. "Siinä on kasattu päällekkäin niin monta hetkellistä riskitekijää krapulan, flunssan ja raskaan liikunnan muodossa, että yhdistettynä sydänsairauteen äkkikuoleman riski on kasvanut."

Tällaisessa tilanteessa ratkaiseva hengenpelastava vinkki voisi olla vähentää hetkellisten riskien määrää esimerkiksi jättämällä lumityöt myöhempään ja vähentämällä alkoholin käyttöä.

Tiede osaa siis aika hyvin kertoa, keillä ei ole sydänperäisen äkkikuoleman riskiä, mutta suurin ongelma piileekin siinä, että on vaikea ennustaa, miten korkean riskin ryhmään kuuluville käy – ja milloin. "Tutkimuksemme lähtökohtana on selvittää, mitkä ovat ne piirteet, jotka pitäisi tunnistaa, jotta ehtisi hoitoon ajoissa. Miten osaisimme vähentää äkkikuoleman riskiä ihmisillä, jotka kuuluvat riskiryhmään."

”Voimme sanoa, että ihmisellä, jolla on vaikkapa sydämen vajaatoimintaa eikä ole pitänyt huolta itsestään, on suurempi riski kuolla äkillisesti kuin samanikäisellä, jolla ei ole samoja vaivoja ja pitää itsestään huolta. Mutta emme ole vielä hyviä tunnistamaan, milloin ja kenelle äkkikuolema riskiryhmässä tapahtuu.”

Suomalainen kuolinsyytutkinta mahdollistaa äkkikuolemien tutkimuksen

Suomessa tehdään ensiluokkaista kuolinsyytutkintaa, sillä laki velvoittaa selvittämään vainajan kuolinsyyn silloin, kun kuolema on tapahtunut yllättävästi. Tästä syystä Junttilan tiimillä onkin käsissään yli 6000 vainajan äkkikuolema-aineisto, jonka avulla voi tehdä uraauurtavaa huippututkimusta.

"Aineistoa tutkiessamme laskimme, että Suomessa tehdään ruumiinavaus 97 prosentille alle 50-vuotiaana äkillisesti kuolleista. Siitä saadaan merkittävä aineisto tutkimukselle", Junttila kertoo. Suomen ylivoimasta kertoo se, että ruumiinavaustilastoissa toisena komeilee Tanska, jossa esimerkiksi avataan alle 50-vuotiaana äkillisesti kuolleista vain 60 prosenttia.

"Uudessa hankkeessa meillä on vuosina 2017–2021 äkillisesti kuolleiden vainajien sydänlihaskudostakin tallessa. Sellaista aineistoa ei ole missään muualla maailmassa", Junttila kehaisee. Aineiston avulla voidaan selvittää äkkikuoleman riskitekijöitä, joihin länsimaissa yhä enenevissä määrin kuuluvat lihavuusongelmat.

Sydämeen kertynyt rasva merkittävä riskitekijä

"Tiedossa on ollut, että lihavuus altistaa sydän- ja verisuonisairauksille, mutta olemme löytäneet aineistosta merkkejä myös siitä, että lihavuudella on tämän lisäksi suora vaikutus sydänlihaksen kuntoon."

Tällä Junttila tarkoittaa merkittävästi ylipainoisten, äkillisesti kuolleiden vainajien sydänkudoksesta löytynyttä rasvaa. "Sidekudosta syntyy sydämeen iän myötä ihan luonnollisestikin, mutta kenelläkään ei pitäisi löytyä sydänlihaksesta rasvaa. Se ei kuulu sydämen sisälle ollenkaan."

Rasvaa on löytynyt jopa puolelta sepelvaltimotautia sairastaneilta äkillisesti kuolleilta, ja sen esiintyminen on sitä yleisempää mitä isompi painoindeksi on.

Rasva ei johda sähköä eikä pumppaa sydäntä, ja se myös erittää haitallisia aineita ympäristöönsä. Näin ollen se on vaarallisempaa kuin sydäntautien myötä lisääntyvä sidekudos. Rasvan löytyminen sydänlihaksen sisältä, ja sen merkitys on tieteelle vielä suurelta osin tuntematonta, joten Junttilalla ryhmineen on mahdollisuus tehdä suuria löytöjä.

"Emme vielä tiedä, voiko sydänlihaksen rasvasta päästä eroon. Siksi uudessa hankkeessamme myös tutkimme tietokonekuvantamalla sepelvaltimotaudista kärsivien sydämiä. Jos löydämme niistä rasvaa, tutkimme miten laihduttaminen vaikuttaa rasvan esiintyvyyteen. "

Sydäntä vaivaavasta sidekudoksesta ei voi päästä eroon, mutta jos rasva häipyy sydämestä painoindeksiä pienentämällä, olisi kyseessä mullistava löytö.

"Yli 30-vuotiaista suomalaisista kaksi kolmesta on joko lihavia tai ylipainoisia. Tästä voimme hahmottaa, minkälaisia ongelmia meille tulee, kun tämä väestö vanhenee", Junttila muistuttaa.

Juttu on julkaistu ensin Suomen Akatemian Tietysti.fi -sivustolla.

Teksti ja kuva: Juho Karjalainen