Thora Herrmann yhdistää työssään tiedettä ja taidetta

Kylmät talvet ja kaamoksen iltapäivähämärä Linnanmaalla ovat tuttuja professori Thora Herrmannille, vaikka tutkimustyö on vienyt häntä moniin valoisampiin ja lämpimämpiinkin maailmankolkkiin. Ouluun hän tuli Kanadan Montrealista. Kotoisan ilmaston lisäksi hän löytää pari muutakin syytä, joiden vuoksi Ouluun oli helppo kotiutua.

”Olen syntyisin Saksan Hallesta (Saale), joka on Oulun ystävyyskaupunki, ja lisäksi olen lapsuudessa viettänyt paljon aikaa Itämeren rannikolla, joten paluu merenrantamaisemiin on ollut mukavaa.”

Herrmann on tutkinut yli kahdenkymmenen vuoden ajan ympäristönmuutoksen vaikutuksia eläin- ja kasvilajeihin sekä alkuperäiskansojen elintapoihin, kulttuureihin ja perinteisiin arktisilla alueilla. Uhanalaisten lajien suojelussa tutkijan työtä viitoittavat maantieteelliset, ekologiset ja sosiokulttuuriset ulottuvuudet.

Taidetta ja kansalaistiedettä

Thora Herrmann suoritti luonnon monimuotoisuuteen ja kestävään kehitykseen liittyviä opintoja Sorbonnen yliopistossa Ranskassa ja opiskeli myös taidehistoriaa saksalaisranskalaisessa opinto-ohjelmassa. Tutkinnon jälkeen Herrmannin kiinnostus ajankohtaiseen ja kriittiseen aiheeseen vei hänet Oxfordin yliopistoon suorittamaan maantieteen tohtoriopintoja.

Väitöskirjassaan hän tutki araukaaria-havupuuta, joka on Chilen mapuche-kansalle pyhä puu ja tärkeä paitsi ruoan, lääkkeiden ja työkalujen materiaali, olennainen myös heidän identiteetilleen, kulttuurilleen ja elämäntavalleen.

Herrmann pitää tärkeänä, että on voinut tehdä tutkimusta paikallisten yhteisöjen ja alkuperäiskansojen, kuten mapuchejen, inuiittien ja saamelaisten kanssa ja kuulla näiden yhteisöjen jäseniä heitä koskevissa asioissa.

Oulun yliopiston Biodiverse Anthropocenes -profilaatio-ohjelmaan (ANTS) Thora Herrmann tuo vahvan arktisen alueen asiantuntemuksen ja uusia tapoja tehdä tutkimusta.

Thora Herrmann yhdistää tutkimuksessaan tiedettä ja taidetta. Hän lähestyy tutkimuskohteitaan sekä kulttuurin että luonnonympäristön hyvinvoinnin kautta ja käyttää keinoina muun muassa kuvataidetta, kuten videota, elokuvaa ja valokuvia.

Tieteidenvälinen yhteisö on luksusta

Herrmann uskoo vahvasti tieteen, taiteen ja kansalaistieteen voimaan, kun ilmastonmuutoksen vaikutukset ja biodiversiteettikato halutaan tehdä päättäjille ja suurelle yleisölle näkyväksi. ”Yhdistelmä tuo yhteen tutkijat, kansalaiset ja poliitikot, ja he voivat yhdessä pohtia keinoja maapallon elinolojen ja lajien turvaamiseksi”, hän sanoo.

Hän on järjestänyt projekteistaan valokuvanäyttelyitä ja pursuaa uusia ideoita. Hän muun muassa pohtii, miten osallistavaa videota voitaisiin käyttää tuomaan esiin arktisen alueen ihmisten näkökulmia ympäristöstään tai miten paikallisten ihmisten omia valokuvia ja tarinoita voidaan hyödyntää, kun halutaan esitellä esimerkiksi Lapin matkailukohteiden muutosta ja sen vaikutusta vuosikymmenten aikana tai miten aikaviivästys- eli timelapse-kuvaus auttaisi havainnollistamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia maisemaan.

”Taide luo yhteyksiä ihmisten välille, ja sen kautta voi puhua laajoille joukoille. Siksi kansalaistiede ja taide toimivat oivallisesti yhdessä. Se on myös hyvä keino tehdä kansalaistiedettä ja viedä tiedettä kouluihin.”

Tieteellisessä työssään Herrmannilla on kansalaistieteen lisäksi kaksi muutakin kulmakiveä: yhteisöllinen työtapa ja osallistaminen. Parhaillaan hän laatii EU-komissiolle tiekarttaa yhdessä Tromssan yliopiston (The Arctic University of Norway, UiT), Saamelaisneuvoston ja useiden muiden eurooppalaisten tutkimuslaitosten kanssa siitä, miten eurooppalaisista tutkimusohjelmista voitaisiin tehdä osallistavampia ja miten rahoitusprosesseissa saataisiin myös saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen ääni kuuluviin.

Herrmann suosii tutkimuksessaan kulttuurisesti herkkää, kunnioittavaa ja osallistavaa yhteistyötä, ja siksi hän kiinnostui ANTS-ohjelman monitieteisestä ja monikulttuurisesta tutkimusyhteisöstä.

”ANTS luo sen tilan, jossa sosiaalinen, kulttuurinen ja taiteellinen tapa tehdä tutkimusta vievät minua eteenpäin. Tällainen tieteidenvälinen yhteisö on tutkijalle luksusta, ja puhun vahvasti sen työtavan puolesta.”

”Tämän päivän haasteita ei voiteta työskentelemällä siiloissa”, Herrmann painottaa.