Tulossa maaliskuussa: MY Studio -webinaari ”Epäonnistumisen pelosta rohkeuteen”
Etänä Islannista keskusteluun liittyvä Satu Rämö valottaa webinaarissa, mistä islantilaisen kulttuurin myönteisyys riskinotolle kumpuaa. Rämön mukaan yrittäjyys nähdään Islannissa luontevana osana työelämää, ei niinkään erillisenä "identiteettinä". Monet tekevät useampaa työtä samanaikaisesti, ja uran vaihto on yleistä.
Rämö kuvailee islantilaisten yrittäjäasennetta kokeilunhaluiseksi ja joustavaksi. He eivät juutu suunnitteluun, vaan lähtevät rohkeasti kokeilemaan uutta ja mukautuvat markkinatilanteeseen. Menestystä juhlitaan eikä epäonnistumista jäädä murehtimaan. Islannissa ei myöskään pelätä velkaantumista samalla tavalla kuin Suomessa, sillä töitä on perinteisesti riittänyt kaikille.
Rämö itse on kokenut yrittäjyyden vapauden voimaannuttavaksi. Hän pitää yrittäjyyttä jopa turvallisempana vaihtoehtona kuin palkkatyötä, sillä yrittäjänä voi itse hallita ja ennakoida omaa talouttaan. Hän painottaa, että yritystoiminta ei ole "ikuinen päätös", vaan yrittäjä voi aina muokata liiketoimintaansa tai aloittaa alusta.
Miksi Suomessa pelätään yrittäjäksi ryhtymistä?
Kasvun johtamisen, uudistuvan liiketoiminnan ja digitalisaation professori ja Kerttu Saalasti Instituutin johtaja Matti Muhos arvioi, että Suomen yhteiskunnalliset rakenteet kohtelevat yrittäjäksi ryhtyvää poikkeuksena työpaikkaan työllistyvään nähden esimerkiksi sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmänäkökulmista. Tämä voi saada yrittämisen tuntumaan riskialttiilta. Pohjoismaiden vertailussa Suomi ja Islanti ovat ääripäissä yrittämiseen liittyvässä riskinsietokyvyssä. Islannissa epäonnistumiset hyväksytään luonnollisena osana prosessia, kun taas Suomessa mennään suunnittelu edellä ja pyritään onnistumaan kerralla.
Muhoksen mukaan Tanskassa yrittäjyyteen ja työpaikan vaihtamiseen liittyvät riskit on minimoitu tukijärjestelmien avulla. Ruotsissa ja Norjassa taas yrittäjyyttä tuetaan systemaattisesti jo opintojen aikana alkavan hautomotoiminnan sekä kattavan ja kannustavan alkuvaiheen kasvurahoituksen kautta. Suomessa rakenteet on tehty tukemaan työtekijäksi työllistymisen normia. Muhos peräänkuuluttaakin Suomeen joustavampia rakenteita, jotka helpottaisivat liikkumista opiskelun, palkkatyön ja yrittäjyyden välillä. Yrittäjyyttä ja muita tulonmuodostustapoja pitäisi kohdella tasapuolisesti.
Sosiaalipsykologi ja työnohjaaja, Sydänlanka Oy:n Sari Ridell kertoo, kuinka hän yli 17 vuotta sitten uskaltautui hyppäämään tyhjän päälle yrittäjäksi pörssiyhtiön HR-päällikön roolista taskussaan vain kolme tuntia laskutettavaa työtä ensimmäiselle kuukaudelle. Häntä tukivat aiemmasta työelämästä saadut verkostot ja asiantuntija-apu. Yksi merkittävä tukipilari hänen koko yrittäjän uransa aikana on ollut hänen oma "keskinäisen kehun kerhonsa", eli ystävät ja kollegat, joiden kanssa jaetaan niin onnistumiset kuin epävarmat hetket. Ridell painottaa jatkuvan kouluttautumisen ja oman hyvinvoinnin merkitystä yrittäjänä pärjäämisessä.
Sukupuolierot yrittäjyyspotentiaalissa ovat merkittäviä
Oulun yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan pelko yritystoiminnan epäonnistumisesta yrityksen perustamisen esteenä on yleisempää naisilla kuin miehillä. Jokaisena tutkimuksessa tarkasteltuna vuonna 37–57 prosenttia naisista raportoi pelkoa epäonnistumisesta yrittäjänä, kun miehillä vastaava osuus oli 24–38 prosenttia.
Projektitutkija Pauliina Björkin mukaan miehillä on suurempi luottamus omiin tietoihinsa, taitoihinsa ja kokemukseensa yrityksen perustamisessa kuin naisilla. Tutkimuksen mukaan lähes puolet naisista, joilla oli yrityksen perustamisaikeita, ei kuitenkaan uskonut itsellään olevan tarvittavia kykyjä.
Lähde:
“Gender Gap in Entrepreneurial Potential in Finland and Reflecting Its Underlying Causes” Journal of Northern Studies. 2024. Martti Saarela, Pauliina Björk, Ossi Kotavaara, Matti Muhos ja Mervi Heikkinen.