Tutkijoiden ja koululaisten yhteistyö syventää luonnontieteiden oppimista
Sodankylän geofysiikan observatoriolla on käytetty kamera-asemia jo vuosikymmeniä revontulitutkimuksen tukena. Revot - Löytöretkiä revontulivyöhykkeelle on kuitenkin ensimmäinen hanke, jossa nimenomaan nuoret osallistetaan kameroiden asennus- ja ylläpitotoimiin.
Suomen ensimmäiset tunnetut revontulikuvat otetiin Tähtelässä vuonna 1927. Jo seuraavana vuonna Eyvind Sucksdorffin tukena kuvauksessa oli kansakoulun opettaja Ruth Honkapirtti. Tämän jälkeen observatoriotoimintaan on kuulunut pitkä jatkumo kamera-asemia, joiden sijoitteluun ja hoitoon yksityiset kansalaiset ovat osallistuneet. Revot on ensimmäinen kamerahanke, jossa lähestymme nimenomaan nuorempaa sukupolvea.
“Hankkeessa lisätään tietoisuutta Oulun yliopiston Sodankylän geofysiikan observatorion työstä sekä mahdollisuuksista työllistyä Lapissa korkeasti koulutettuna. Kouluttautumisella on suuri merkitys alueen elinvoimaisuuden kannalta, erityisesti tulevaisuudessa.”, Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja Eija Tanskanen kommentoi hanketta alueen elinkeinojen kannalta.
Revot: Löytöretkiä revontulivyöhykkeelle-projektin on rahoittanut Leader Pohjoisin Lappi ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.
Sijaintipaikkoja kamera-asemille etsittiin yhdessä
Hankkeessa harkittiin alun perin mahdollisuutta sijoittaa kamerat koulujen katolle. Idean toteutus osoittautui kuitenkin odotettua vaikeammaksi.
Hankkeen käytännön toteutuksesta vastannut projektitutkija Joona Rautiainen avaa ongelmakenttää: “Kamera-asemien päätehtävä on tarjota mittalaitteelle hyvät puitteet. Sijoituspaikan löytäminen oli haastavaa, sillä kamerat tarvitsevat sähköt sekä riittävän avoimen ja pimeän paikan. Usein paikka, jossa on sähköt tarkoittaa kuitenkin myös runsasta määrää keinotekoisia valoja. Toisaalta huoltoa ajatellen kameroiden olisi hyvä olla suhteellisen saavutettavissa.”
Kamera-asemien löytämiseen käytettiin käytetty useita tiedonlähteitä. Yhtenä osallistavana toimena koulut ovat voineet ehdottaa sopivia havaintopaikkoja. Viimeisimpänä asennettavaa Sodankylän lukion kameraa varten paikkoja etsittiin myös sosiaalisen median ja ydintaajaman ulkopuolisten kyläyhteisöjen kautta. Lopulta sijoituspaikoiksi valikoitui sekä organisaatioiden että yksityishenkilöiden ehdottamia kohteita avoimilta, syrjäisiltä paikoilta.
Kameroiden kuvamateriaali opetuksen tukena
Osaa hankkeen kamera-asemista voidaan hyödyntää oppimisympäristönä matalankynnyksen kenttätyöskentelyn harjoitteluun. Sopivia kenttätyövaiheita ovat olleet havaintopaikan sopivuuden arviointi, kameran asennus ja huolto. Samalla kohteessa voidaan suorittaa fysiikan, maantieteen tai biologian kenttätutkimusta.
Rautiainen luettelee pitkän listan ideoita, miten kamera-aineistoa voi käyttää opetuksessa “Konkreettisia aiheita opetuskäytössä voisi olla esimerkiksi matematiikassa valoilmiöiden esiintyvyyden tilastointi ja geometria. Revontulten värien kautta puolestaan syvennytään ilmakehän kemiaan. Siihen miten havaitsemme värit vaikuttaa ihmissilmän toiminta, missä puolestaan hypätään biologian puolelle. Siihen miten kamerat tallentavat mm. revontulia vaikuttaa moni maantiedossa läpi käyty asia, kuten magneettikenttä ja sijainti. “
Vaikka hanketiimiltä löytyy pitkä lista fysiikan ilmiöitä, joihin kamera-asemien kautta pääsee tutustumaan, tähdentävät tutkijat monialaisen opetuksen merkitystä työelämässä. Kommunikaatio ja viestintä ovat osa-alueita, joihin hankkeella on annettavaa: “Kamera-aineistoa voi hyödyntää koulun tiedotuksessa ja äidinkielen tunnilla kirjoittaa havaintoraporttia poikkeuksellisen tapahtumarikkaasta yöstä “, täydentää Rautiainen.
Revontulia, tulipalloja ja raketteja
Koulun kameran kuvavirta on lähes jatkuvasti opiskelijoiden saavutettavissa kouluarjessa. Kuva-aineistoon pääsee puhelimella kiinni riippumatta siitä, missä opiskelija aikansa viettää. Näin pimeän ajan valoilmiötä on helppo seurata. Opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua myös vapaa-ajallaan kuvamateriaalissa näkyvien ilmiöiden havaintotoimintaan.
Ensimmäiset kamerat hankkeessa päästiin asentamaan keväällä 2024. Vaikka toimintakausi ei ole ehtinyt olemaan pitkä, on talteen jäänyt monta revontuliyötä, tulipalloa ja muutama rakettilaukaisu. Hankekoordinaattori Emma Bruus listaa näkyviä ilmiöitä “Sijaintimme Lapissa on mielenkiintoinen, sillä olemme revontulivyöhykkeen sisällä ja kolmen rakettilaukaisuja tekevän tahon välissä. Kamerakuvan avulla oppilaiden ei tarvitse värjötellä pakkasessa, vaan pystymme seuraamaan näitä ilmiöitä mukavasti kotisohvalta.”
Kuvamateriaalilla oppilaat voivat osallistua myös kansalaistieteen tekoon “Ursan tulipallotyöryhmä on kiinnostunut saamaan kuvallisia havaintoja kaikista kirkkaista tulipalloista Taivaanvahti-havaintopalvelun. Havaintoja käytetään näiden pikkiriikkisten aurinkokunnan kappaleiden radan laskentaan tavoitteena lopulta löytää meteoriitti maastosta.”, Bruus avaa kuva-aineiston monikäyttöisyyttä.
Johtaja Eija Tanskanen näkee kuva-aineistolla käyttökohteita myös tutkimuksen kannalta “Kamera-aineiston avulla pystymme arvioimaan revontuliennusteiden täsmällisyyttä ja kehittämään menetelmiä luoda täsmällisempiä lyhyen aikavälin ennusteita.”