Uusi 26 vuoden seurantatutkimus paljastaa, miten yöperhosten runsaus vaikuttaa pohjoisten metsien lintujen määrään
Tutkimuksessa havaittiin yhteys munina tai aikuisina talvehtivien yöperhosten määrän, ja niistä keväällä pesimäaikana riippuvaisten paikkalintujen sekä kaukaa muuttavien metsälintujen määrän välillä. Tulokset osoittavat, että alkuvuoden yöperhosten runsaus selittää merkitsevästi lintujen runsautta erityisesti havumetsävyöhykkeen pohjoisosassa. Tämä korostaa, kuinka lajien välinen vuorovaikutus on sidoksissa ympäristöön, ja viittaa siihen, että hyönteiskantojen taantuminen voi johtaa niitä syövien lintujen vähenemiseen.
Samanlaista riippuvuutta lintujen runsauden ja yöperhosten runsauden välillä ei kuitenkaan havaittu Etelä- ja Keski-Suomessa eikä niiden yöperhosten osalta, joiden toukkia on lintujen saatavilla vasta myöhemmin kesällä.
”Syy siihen, miksi yöperhosten runsaus vaikutti lintujen runsauteen vain Pohjois-Suomessa, on se, että pohjoisessa lintujen pesimäkaudet ovat lyhyitä, ravintoverkot yksinkertaisia ja yöperhosten määrän vaihtelu eri vuosina on luonnostaan voimakasta. Siksi tietyn hyönteisryhmän runsauden muutokset heijastuvat lintujen runsauteen todennäköisemmin Pohjois-Suomessa kuin Keski- tai Etelä-Suomessa”, selittää tutkimuksen pääkirjoittaja, Oulun yliopiston väitöskirjatutkija Mahtab Yazdanian. ”Toisin sanoen pohjoisen alueen linnut ovat riippuvaisempia yöperhosten saaliista verrattuna Keski- ja Etelä-Suomen lintuihin.”
Tutkimuksessa käytettiin 26 vuoden seurantatietoja. ”Tutkimus korostaa pitkäaikaisten seurantaohjelmien arvoa. Meillä on Suomessa onneksi yksityiskohtaisia esiintymistietoja sekä perhosista että linnuista, jotka tutkimuksessamme yhdistetään ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan”, kertoo Oulun yliopiston tutkijatohtori Tuomas Kankaanpää.
Näin kattavat ajalliset ja alueelliset aineistot ovat maailmanlaajuisesti harvinaisia. ”Ekosysteemin monimutkaisuutta, ravintoverkkoa ja hyönteispopulaatioiden vaihteluiden kerrannaisvaikutuksia ravintoverkon ylemmille tasoille, kuten linnuille, on todella vaikea tutkia järjestelmällisesti luonnossa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen”, Yazdanian selittää. "Yksi vaikeuksista on, että yöperhosten määrän vaihtelu vuodesta toiseen on luonnostaan voimakasta. Tarvitaan suuria vaihteluja hyönteisten määrässä, jotta voidaan paljastaa vaihtelun merkitys lintujen selviytymiselle ja lisääntymiselle.” Suomen poikkeuksellisen pitkäaikaiset seurannat ovat kerryttäneet tälle tutkimukselle arvokasta tietoa lähes 80 lintulajista ja 400 yöperhoslajista vuodesta 1993 lähtien.
Laajoja aineistoja tutkimalla saadaan syvällisempi käsitys ekologisesta dynamiikasta ja ymmärretään paremmin luonnonjärjestelmien monimutkaisuutta. Uusi tutkimus osoittaa, että pitkäaikaisten tietojen yhdistäminen tietoihin lintujen muuttostrategioista ja yöperhoslajien kausittaisesta saatavuudesta auttavat selvittämään alueellisia eroja yöperhosten ja niitä syövien lintujen vuorovaikutussuhteissa.
”Lisätutkimuksia hyönteisten määrän vaikutuksista lintuihin tarvitaan erityisesti alueilla, joilla hyönteiset ovat vähenemässä”, Kankaanpää jatkaa. Seuraavaksi Oulun yliopistossa käynnissä olevassa tutkimuksessa pyritään selvittämään, mitkä perhoslajit ovat tietyille lintulajeille tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Teknologinen kehitys dna-metaviivakoodauksessa auttaa tunnistamaan useita lajeja esimerkiksi ruokavalionäytteistä, jota tällä hetkellä tekee toinen tutkimusryhmä ekologian ja genetiikan yksikössä.
Uuden tutkimuksen tulokset kytkeytyvät myös hyönteisten taantumiseen ja kerrannaisvaikutuksiin ekosysteemeissä maailmanlaajuisten muutosten keskellä. Tulokset viittaavat siihen, että suojelustyössä olisi huomioitava koko ravintoketju ja myös hyönteispopulaatioiden säilyminen, jotta voidaan tukea lintujen suojelua.
Oulun yliopiston johtamaan tutkimusryhmään kuului tutkijoita Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Luonnontieteellisestä keskusmuseosta (LUOMUS), Lapin yliopistosta ja Vrije Universiteit Brusselista.
Lue myös