Vihreä asuinympäristö lisää liikkumista ja voi tukea sydänterveyttä
Tutkimukseen osallistui 5433 Pohjois-Suomen syntymäkohorttiin 1966 kuuluvaa henkilöä, jotka olivat tutkimuksen tekoaikaan 46-vuotiaita. Heiltä mitattiin sydämen hermostollista säätelyä kuvaavaa sykevaihtelua sykemittarilla ja päivittäistä liikkumista ranteeseen kiinnitettävällä Polar Active -kiihtyvyysanturimittarilla kahden viikon ajan. Tiedot asuinympäristön vihreydestä kilometrin säteellä kodista kerättiin satelliittikuviin perustuvalla menetelmällä. Tutkittavat olivat asuneet asuinympäristössään vähintään kolme kuukautta.
”Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että vihreät asuinympäristöt lisäävät niin miesten kuin naistenkin fyysistä aktiivisuutta. Erityisesti kevyt liikkuminen korostuu vihreissä ympäristöissä”, päätutkijana toiminut Oulun yliopiston ja ODL Liikuntaklinikan väitöskirjatutkija Maija Korpisaari kertoo.
Vihreillä, luonnollisilla asuinympäristöillä tiedetään olevan monipuolinen yhteys terveyteen ja hyvinvointiin, ja luontoympäristöjen yhteyttä esimerkiksi stressin kokemiseen on tutkittu paljon. Aiemmin ei ole kuitenkaan tutkittu asuinympäristöjen vihreyden, liikkumisen ja sykevaihtelun yhteyksiä samanaikaisesti.
”Liikunnan ja sykevaihtelun välillä havaitsimme annos-vastesuhteen eli sykevaihtelu oli sitä suurempaa, mitä enemmän kevyttä tai reipasta liikuntaa kertyi, riippumatta ympäristön vihreydestä”, Korpisaari jatkaa.
Sykevaihtelu kuvastaa sydämen hermostollista säätelyä. Vähäinen sykevaihtelu voi kertoa esimerkiksi kuormittuneisuudesta tai jostain sairaudesta. Se myös ennustaa aiempien tutkimusten mukaan kuolleisuutta eri sydänsairauksissa.
Tutkijoiden tekemät havainnot rohkaisevat kevyen ja kohtuukuormitteisen liikunnan harrastamiseen, sillä molemmilla näytti olevan positiivinen vaikutus sykevaihteluun. ”Paikallaanoloa kannattaa vähentää ja kevyttä aktiivisuutta puolestaan lisätä. Vihreät asuinympäristöt ovat monille mieluisia liikunnan harrastamiseen, mutta tärkeintä olisi ylipäätään olla aktiivinen, riippumatta siitä millaisessa ympäristössä asuu”, Korpisaari kiteyttää.
Kaupungistumisen myötä viheralueet vähenevät samalla kun helposti saavutettavien viheralueiden merkitys väestön terveydelle ja hyvinvoinnille korostuu. ”Kaupunkisuunnittelussa viheralueita tulisi säilyttää ja lisätä, sekä huolehtia niiden saavutettavuudesta. Myös WHO suosittelee, että jokaisella olisi mahdollisuus saavuttaa viheralueita 300 metrin säteellä. Näin kaikki pääsisivät osallisiksi vihreiden alueiden terveysvaikutuksista”, Korpisaari sanoo.
Tutkimus on osa monitieteistä Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa RECIPE-hanketta, jossa selvitetään, kuinka kaupunkisuunnittelu voi toimia osana tulevien pandemioiden ehkäisyä. Hanketta koordinoi Oulun yliopiston arkkitehtuurin yksikkö, ja sen toteuttavat yhteistyössä Oulun yliopisto, ODL Liikuntaklinikka ja LUKE.
Tutkimus julkaistiin Scandinavian Journal of Medicine and Science in Sports -lehdessä syyskuussa.
Tutkimusjulkaisu: Korpisaari M, Puhakka S, Farrahi V, Niemelä M, Tulppo MP, Ikäheimo T, Korpelainen R, Lankila T. Physical activity, residential greenness, and cardiac autonomic function. Scand J Med Sci Sports. 2023 Sep 28. doi: 10.1111/sms.14505. Linkki julkaisuun.