Yliopistolla on nollatoleranssi kiusaamiselle ja häirinnälle

Tieteeseen kuuluu tietynlainen työn altistaminen kritiikille, mutta on koko yhteiskunnan kannalta vahingollista, jos tutkijat ja asiantuntijat eivät uskalla osallistua julkiseen keskusteluun epäasiallisen ja negatiivisen huomion pelossa. Tutkijoihin kohdistuvasta häirinnästä, sen motiiveista ja ilmenemismuodoista ja saatavilla olevasta tuesta keskusteltiin Oulun yliopistossa Public harassment – how to deal with it -tilaisuudessa 9.12. Keskustelu keskittyi etenkin sosiaalisessa mediassa tapahtuvaan häirintään.

Tapahtumassa keskustelemassa mukana olivat mm. yliopistonlehtori Jarkko Toikkanen, tutkijatohtori Suvi Pihkala, HR-palvelupäällikkö Tanja Mikkonen ja viestintäasiantuntija Janne Hakkarainen Oulun yliopistosta sekä tutkija Karin Creutz Helsingin yliopistosta.

Ohjeita häirintätilanteisiin annetaan mm. Tieteentekijöiden ja Vastuullisen tieteen sivustoilla. Myös Oulun yliopiston ohjeistukset (intranet Patiossa) täydentyvät pian. Jarkko Toikkanen nosti Tieteentekijöiden ohjeista esiin mm. nopean reagoinnin tilanteeseen pyytämällä kiusaajaa lopettamaan toimintansa, asiattomien viestien tallentamisen tärkeyden sekä avoimuuden eli asiasta kertomisen esihenkilölle ja tilanteen niin vaatiessa myös muille tahoille.

Työhön liittyvä häiritsevä palaute ei ole yksityisasia, vaan työnantajana yliopisto tarjoaa tilanteen ratkaisemiseen tukea, Tanja Mikkonen ja Janne Hakkarainen muistuttivat. Häirintätilanteessa ensimmäisenä kannattaa olla yhteydessä omaan esihenkilöön. Työterveyshuolto, työsuojelu, henkilöstö- ja viestintäpalvelut tarjoavat tarvittaessa lisätukea. Äärimmäisessä tilanteessa voi olla yhteydessä myös poliisiin. ”Myös kollegoiden osoittama tuki häirintätilanteessa on tärkeää”, itsekin häirintää kohdannut Jarkko Toikkanen sanoi.

Yleinen keskustelu ja avoimuus tutkijoiden kohtaamasta häirinnästä nähtiin yleisesti tärkeänä osana häirinnänvastaista työtä. ”On tärkeää kertoa häirinnästä myös, jotta asian saa itse prosessoitua”, Suvi Pihkala jatkoi.

Karin Creutz neuvoi häirintätilanteessa olevia kohtaamaan omat tunteensa. ”Tunnistamalla omat tunteensa kuten pelon, vihan, turhautumisen tai häpeän, on helpompaa suhtautua kokonaisuuteen. Toisaalta asiaan voi yrittää pitää myös riittävää etäisyyttä. Häiritsevän kommentin tarkastelu muutaman päivän päästä voi auttaa näkemään asian etäämmältä.”

Se, mikä koetaan häirinnäksi, voi olla myös yksilöllistä. Liian matalaa kynnystä häirintään puuttumiseksi ei kuitenkaan ole. ”Jos työntekijä kokee kohdanneensa terveyteensä vaikuttavaa häirintää, työnantajan velvollisuus on puuttua asiaan”, Tanja Mikkonen totesi.

Viimeksi päivitetty: 10.12.2021