Adaptiivisen itsesäätelyn prosessien ilmeneminen yhteisöllisessä oppimisessa – multimodaalinen tutkimusote

Yhteisöllinen oppiminen on tullut yhä yleisemmäksi tavaksi oppia erilaisissa ympäristöissä: kouluissa, työpaikoilla sekä vapaa-aikana. Yhteisöllinen oppiminen ei kuitenkaan ole helppoa, vaan sen aikana voi esiintyä erilaisia haasteita. Jotta yhteisöllistä oppimista voitaisiin tukea, on tärkeää ymmärtää, miten oppimisen aikana esiintyvät haasteet vaikuttavat ryhmätyöskentelyyn ja miten menestyksekkäät ryhmät säätelevät adaptiivisesti oppimistaan erityisesti haastetilanteissa.

Tämä väitöstutkimus osoittaa, että ne ryhmät menestyvät, jotka tarkkailevat oppimisprosessiaan, tunnistavat yhdessä haastetilanteet ja pystyvät muuttamaan ja säätelemään toimintaansa tilanteen vaatimalla tavalla. Nämä ryhmät säätelevät oppimistaan adaptiivisesti ja pystyvät siten tarvittaessa suunnittelemaan työskentelynsä uudella tavalla.

Väitöskirjassa tarkastellaan adaptiivista säätelyä yhteisöllisessä oppimisessa hyödyntämällä monikanavaista tutkimusaineistoa (video, sydämen syke, lokidata). Väitöstutkimus koostuu kahdesta tutkimusaineistosta, jotka on kerätty aidoissa luokkahuonetilanteissa. Ensimmäinen aineistonkeruu toteutettiin luokanopettajaopiskelijoiden matematiikan didaktiikan kurssin aikana ja toinen aineistonkeruu lukio-opiskelijoiden fysiikan kurssilla. Adaptiivisen säätelyn mekanismien tunnistaminen on vaikeaa, sillä sitä voi esiintyä oppimisprosessin eri vaiheissa.

Tässä tutkimuksessa hyödynnetty monikanavainen tutkimusaineisto antaa uusia keinoja tunnistaa adaptiivisen säätelyn mekanismit silloin, kun ne ilmenevät oppimisprosessin aikana aidoissa oppimisen tilanteissa. Oppilaiden sydämen sykkeen mittaaminen voi esimerkiksi olla mahdollinen indikaattori osoittamaan oppimisen edistymistä tarkoituksenmukaisella tavalla.

Väitöstutkimus osoittaa, millaisia itsesäätöisen oppimisen prosesseja oppilailla käynnistyy erilaisten yhteisöllisen oppimisen haastetilanteiden aikana. Haastetilanteissa menestyksekkäät ryhmät tarkkailevat ja muuttavat tarvittaessa toimintaansa suhteessa oppimistavoitteeseensa. Menestyksekkäissä ryhmissä tunnistetut haasteet pyritään myös aktiivisemmin tekemään näkyväksi kaikille ryhmän jäsenille aktiivisen keskustelun kautta, jotta niiden ratkaiseminen mahdollistuisi.

Väitöstutkimus osoittaa myös, että yhteisöllisen oppimisen aikana ryhmillä voi olla erilaisia tapoja työskennellä tavoitteidensa saavuttamiseksi. Haasteita kohdatessaan ryhmät joutuvat esimerkiksi määrittelemään uudenlaisen toimintamallin työskentelylleen ja tällöin he saattavat päätyä muuttamaan työskentelytapoja.

Käytännössä tämä väitöstutkimus osoittaa, että oppilaat tarvitsevat adaptiivista tukea yhteisöllisessä oppimisessa. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöllistä oppimista ja työskentelyä tukevien teknologioiden kehittämiseen.