ADHD:n varhaiset riskitekijät. Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus 1986.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jolle on ominaista ylivilkkaus ja tarkkaavuuden ongelmat, jotka aiheuttavat toiminnan haittaa monissa eri ympäristöissä. ADHD on osittain perinnöllinen sairaus, mutta viimeaikaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että myös ympäristötekijöillä on vaikutusta häiriön riskiin ja puhkeamiseen. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:n varhaisiin riskitekijöihin kuuluvat muun muassa keskosuus sekä äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. Näiden lisäksi on raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden tekijöitä, joita on tutkittu vain vähän tai niistä on ristiriitaista tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa.

Tässä väestöpohjaisessa väitöskirjatyössä selvitettiin vähän tutkittuja raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden ADHD:n riskitekijöitä vuoden 1986 Pohjois-Suomen syntymäkohortissa. Tutkin, liittyykö äidin raskaudenaikainen tulehdus ja stressi, imetyksen kesto sekä lapsen oma persoonallisuusprofiili ja psykiatriset oheissairaudet lisääntyneeseen ADHD-riskiin lapsuus- ja nuoruusiässä. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että äidin raskaudenaikainen stressi ja ei-toivottu raskaus voivat lisätä ADHD-oireiden esiintymistä lapsella. Synnytyksen jälkeisistä riskitekijöistä voidaan tutkimuksen tulosten perusteella olettaa, että lyhyempi imetyksen kesto lisää ADHD-oireiden esiintymistä. Niiden, joilla todettiin ADHD ja terveen kontrolliryhmän välillä paljastui eroja myös sekä temperamentti- että luonteenpiirteissä.

Väitöskirjatutkimukseni on yksi ensimmäisistä ja tähän mennessä edustavimmista ADHD:n varhaisten riskitekijöiden tutkimuksista. On toivottavaa, että näistä tuloksista on hyötyä ehkäiseviä toimenpiteitä kehitettäessä, sillä ADHD:hen liittyy runsaasti sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia haittoja. Lisäksi, kun ADHD-diagnoosit ovat Suomessa viime vuosina kasvaneet räjähdysmäisesti ja tällä hetkellä ADHD on paikoin yli- ja väärindiagnosoitu, ADHD:n riskitekijöiden tunnistaminen voi mahdollisesti tulevaisuudessa tuoda uusia työkaluja ADHD:n tarkempaan diagnosointiin.