Aerobisen suorituskyvyn, fyysisen aktiivisuuden ja iskeemisten EKG-löydösten yhteys miesten sepelvaltimotautikuolemiin
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Lapin keskussairaalan auditorio (Ounasrinteentie 22, Rovaniemi)
Väitöksen aihe
Aerobisen suorituskyvyn, fyysisen aktiivisuuden ja iskeemisten EKG-löydösten yhteys miesten sepelvaltimotautikuolemiin
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Magnus Hagnäs
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, kardiologia
Oppiaine
Kardiologia
Vastaväittäjä
Dosentti Tuomas Rissanen, Pohjois-Karjalan keskussairaala, Sydänkeskus
Kustos
Dosentti Timo Mäkikallio, Oulun yliopistollinen sairaala
Liikunta vähentää huonokuntoisten miesten äkillisiä sepelvaltimotautikuolemia
Kevyt liikunta, kuten puolen tunnin reipas kävely päivittäin, voi vähentää huonokuntoisten miesten riskiä äkilliseen sepelvaltimotautikuolemaan, todetaan lääketieteen lisensiaatti Magnus Hagnäsin väitöskirjassa, joka tarkastetaan Oulun yliopistossa perjantaina 12.1.2018.
Tutkimuksessa havaittiin, että runsaampi vapaa-ajan liikunta vähensi huonokuntoisten miesten sydänperäisen äkkikuoleman vaaraa. Sen sijaan hyväkuntoisten miesten keskuudessa liikunnan määrällä ei ollut vaikutusta äkkikuolemien esiintyvyyteen.
Huonokuntoisiksi luokiteltiin miehet, jotka eivät jaksaneet harrastaa keskiraskasta liikuntaa, kuten juoksua.
Huonon kunnon havaittiin vahvistavan muiden sepelvaltimotautikuolemille altistavien tekijöiden vaikutusta. Rasituskokeessa todettu huono kunto ja sydänfilmin hapenpuutelöydös yhdessä moninkertaistivat sepelvaltimotautikuoleman riskin.
Tutkimus vahvistaa käsitystä hyvän kunnon suotuisista terveysvaikutuksista. Huonokuntoisia miehiä tulisikin kannustaa liikunnan pariin.
Tutkimus perustuu Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study -aineistoon, jossa seurattiin noin kolmeatuhatta keski-ikäistä miestä yli 20 vuoden ajan.
Tutkimuksessa havaittiin, että runsaampi vapaa-ajan liikunta vähensi huonokuntoisten miesten sydänperäisen äkkikuoleman vaaraa. Sen sijaan hyväkuntoisten miesten keskuudessa liikunnan määrällä ei ollut vaikutusta äkkikuolemien esiintyvyyteen.
Huonokuntoisiksi luokiteltiin miehet, jotka eivät jaksaneet harrastaa keskiraskasta liikuntaa, kuten juoksua.
Huonon kunnon havaittiin vahvistavan muiden sepelvaltimotautikuolemille altistavien tekijöiden vaikutusta. Rasituskokeessa todettu huono kunto ja sydänfilmin hapenpuutelöydös yhdessä moninkertaistivat sepelvaltimotautikuoleman riskin.
Tutkimus vahvistaa käsitystä hyvän kunnon suotuisista terveysvaikutuksista. Huonokuntoisia miehiä tulisikin kannustaa liikunnan pariin.
Tutkimus perustuu Kuopio Ischaemic Heart Disease Risk Factor Study -aineistoon, jossa seurattiin noin kolmeatuhatta keski-ikäistä miestä yli 20 vuoden ajan.
Viimeksi päivitetty: 23.1.2024