Ageing in Place: Mahdollisuuksia ja Rajoituksia - Case: asuinympäristö ikääntyneiden Oulussa

Ageing in Place - käsite viittaa ajattelutapaan, jonka mukaan ikääntyvien kotiasumista pitäisi suosia mahdollisimman pitkään. Se nähdään vaihtoehtona huonona pidetylle laitosasumiselle ja on johtanut monissa teollisuusmaissa kotipalveluiden lisääntymiseen. Tämän tutkimuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että pelkkä kotipalveluiden lisääminen ilman asuinympäristön sopeuttamista ikääntyvien tarpeisiin voi muodostua esteeksi vanhusten toivomalle itsenäiselle elämälle ja saattaa johtaa tilanteeseen, jossa palveluita tarvitaan jatkuvasti enemmän. Parantamalla asuinympäristöjä voitaisiin vähentää tarvittavien palveluiden määrää ja siirtää myöhemmäksi aikaa, josta eteenpäin palvelut käyvät ikääntyville tarpeellisiksi. Se vähentäisi palveluiden aiheuttamia kuluja yhteiskunnalle ja parantaisi ikääntyvien mahdollisuuksia elää parempaa, itsenäisempää elämää.

Tämän tutkimuksen tarkoitus on selvittää, kuinka realistista asuinympäristön kannalta on suosia ikääntyvän väestön kotiasumista mahdollisimman pitkään. Tutkimusta varten on käyty läpi 43 vanhuksille suunnattua rakennusprojektia 16 kaupunginosasta eri puolilta Oulua, aina lähiöistä keskustaan. Käsitellyt rakennusprojektit sisältävät erilaisia asumismuotoja vanhainkodeista tehostetun palveluasumisen asuntoihin ja ikääntyville tarkoitettuihin vuokra-asuntoihin. Tutkimukseen on kerätty analyysia varten tietoa neljällä eri tavalla: Oulun kaupungin ja tutkittujen rakennuskohteiden internet-sivuilta, tilastoista, rakennusluvista ja tutkimuksen yhteydessä tehdyn asukaskyselyn vastauksista. Tätä tietoa arvioidaan tutkimuksessa monitieteellisesti useasta eri näkökulmasta ja sitä analysoidaan pääasiassa laadullisesti.

Useissa aiemmissa tutkimuksissa on havaittu erilaisia ongelmia, joita ikääntyvät voivat asuinympäristöissään kohdata. Tässä tutkimuksessa on kuitenkin erityisen silmiinpistävää, etteivät tutkitut vanhuksille suunnatut asuinympäristöt aina ota tällaisia asuinympäristön ongelmia huomioon. Lisäksi tutkitut asuinympäristöt vaikuttivat tarjoavan varsin rajoittuneet puitteet erilaisiin elämäntyyleihin, vaikka nykypäivänä kaikenikäiset ihmiset noudattavat yhä enemmän juuri heille yksilöllisiä elämäntapoja. Tutkittujen asuinrakennuskohteiden hyvänä puolena voi toisaalta mainita, että suurin osa kohteista sijaitsee lähellä monipuolisia palveluita. Tämän vuoksi sellaisille ikääntyville henkilöille, jotka asuvat alun perin epäkäytännöllisemmillä alueilla, siirtyminen tutkitun kaltaisiin vanhuksille suunnattuihin asumiskohteisiin tekee arkielämästä selviytymisestä helpompaa.

Suomalaisessa politiikassa painotetaan ikääntyville tarjottavissa palveluissa lähtökohtaisesti kotihoitoa, ja viranomaiset pyrkivät edistämään vanhusten kotiasumista niin pitkään kuin mahdollista. Tämän tutkimuksen tuloksista on nähtävissä, ettei viranomaisten tavoite ole kuitenkaan ollut yrittää minimoida asumisen tueksi tarvittavien ammattilaisten tarjoamien palveluiden määrää muuttamalla asuinympäristöjä entistä toimivammiksi.

On toki tärkeää kiinnittää huomiota myös ikääntyville tarjottaviin palveluihin, mutta sen lisäksi pitäisi kiinnittää huomiota myös rakennettuun asuinympäristöön, sillä jotkut ongelmat voidaan ratkaista vain oikeanlaisten fyysisten ratkaisujen avulla.