Aikuisväestön D-vitamiinitasot ja niiden yhteys sairaustiloihin Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966
Väitöstilaisuuden tiedot
Väitöstilaisuuden päivämäärä ja aika
Väitöstilaisuuden paikka
Lääketieteellinen tiedekunta, Auditorio K101, Aapistie 7 A, Oulun ylopisto
Väitöksen aihe
Aikuisväestön D-vitamiinitasot ja niiden yhteys sairaustiloihin Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966
Väittelijä
Lääketieteen lisensiaatti Helmi Ikonen
Tiedekunta ja yksikkö
Oulun yliopiston tutkijakoulu, Lääketieteellinen tiedekunta, Väestöterveyden tutkimusyksikkö
Oppiaine
lääketiede
Vastaväittäjä
dosentti Heli Viljakainen, Folkhälsanin tutkimuskeskus
Kustos
Professori Sylvain Sebert, Oulun yliopisto
Aikuisväestön D-vitamiinitasot ja niiden yhteys sairaustiloihin Pohjois-Suomen syntymäkohortissa 1966
Tämä väitöstutkimus selvitti D-vitamiinitasojen muutoksia Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 aineistossa. Löydökset korostavat D-vitamiinitasojen kohentumista suomalaisessa aikuisväestössä, vaikka yhdellä neljästä todettiin siitä huolimatta alhainen veren D-vitamiinipitoisuus [25(OH)D-pitoisuus] 46 vuoden iässä. Lisäksi tutkimuksen tulokset tuovat lisätietoa D-vitamiinitasojen yhteyksistä sairaustiloihin väestössä, jolla on keskimäärin riittävät D-vitamiinitasot.
Väitöstutkimuksessa on hyödynnetty aineistoa Pohjois-Suomen syntymäkohortista 1966. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme otosta kohortin seurantatutkimuksesta 31 vuoden iässä. Siinä ei havaittu merkittäviä eroja masennusta, skitsofreniaa tai muita psykooseja sairastavilla suhteessa vertailuväestöön.
Toinen osatyö havainnollisti D-vitamiinitasojen nousua systemaattisen D-vitamiinirikastuksen myötä. Myönteinen muutos oli havaittavissa myös D-vitamiinitasojen vuodenaikavaihtelun tasoittumisena. Lisäksi D-vitamiinitasot paranivat eniten niiden joukossa, joiden seerumin 25(OH)D pitoisuudet olivat lähtötilanteessa matalimpia.
Kolmannen osatyön löydösten mukaan yhdellä kymmenestä kohortin osallistujasta todettiin monisairastavuutta Charlsonin komorbiditeetti-indeksin perusteella 54 ikävuoteen mennessä. D-vitamiinitasot 46 vuoden iässä ennustivat monisairastavuutta 54 vuoden iässä, mutta tämä yhteys hävisi, kun tulos korjattiin painoindeksimuuttujalla.
Väitöstutkimuksessa on hyödynnetty aineistoa Pohjois-Suomen syntymäkohortista 1966. Ensimmäisessä osatyössä tutkimme otosta kohortin seurantatutkimuksesta 31 vuoden iässä. Siinä ei havaittu merkittäviä eroja masennusta, skitsofreniaa tai muita psykooseja sairastavilla suhteessa vertailuväestöön.
Toinen osatyö havainnollisti D-vitamiinitasojen nousua systemaattisen D-vitamiinirikastuksen myötä. Myönteinen muutos oli havaittavissa myös D-vitamiinitasojen vuodenaikavaihtelun tasoittumisena. Lisäksi D-vitamiinitasot paranivat eniten niiden joukossa, joiden seerumin 25(OH)D pitoisuudet olivat lähtötilanteessa matalimpia.
Kolmannen osatyön löydösten mukaan yhdellä kymmenestä kohortin osallistujasta todettiin monisairastavuutta Charlsonin komorbiditeetti-indeksin perusteella 54 ikävuoteen mennessä. D-vitamiinitasot 46 vuoden iässä ennustivat monisairastavuutta 54 vuoden iässä, mutta tämä yhteys hävisi, kun tulos korjattiin painoindeksimuuttujalla.
Viimeksi päivitetty: 14.11.2024